Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajan Annika Lapintien mielestä Suomen pitää kantaa suurempaa humanitaarista vastuuta Syyrian tilanteesta ottamalla vastaan sodan pakolaisia. Hän vertaa Syyrian tilannetta siihen, kun vieraat maat auttoivat suomalaisia sotapakolaisia.
Hän korostaa kriisissä YK:n asemaa.
– Liittoutumattomana maana Suomi voi myös tarjota sodan osapuolille tilaisuuksia neuvotteluihin. Sinä tulevaisuuden päivänä kun sitä tarvitaan, voi myös Suomen vahvuuksille siviilikriisinhallinnassa olla tarvetta.
Tietoja kemiallisten aseiden käytöstä hän pitää hirvittävänä.
– Nyt olisi saatava varmuus siitä, ketkä ovat kemiallisia aseita käyttäneet, ja saatava asia YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyyn ja lopulta kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Syyllisille on tehtävä selväksi, että ennemmin tai myöhemmin he joutuvat vastuuseen.
Ulkopuolinen puuttuminen pahentaa
Lapintien mukaan Syyrian sotaan on vaikea nähdä muuta ulospääsyä kuin saada osapuolet neuvottelemaan poliittisesta ratkaisusta.
– Kansainvälisen yhteisön on kaikin tavoin etsittävä keinoja pakottaa Syyrian sodan osapuolet rauhanneuvotteluihin. Helppoja ratkaisuja ei ole. Mihin ikinä päädytäänkin, on toimien oltava poliittista neuvotteluratkaisua edesauttavia. Tähän mennessä ulkopuolinen puuttuminen on todennäköisesti vain pahentanut tilannetta, kun länsimaista, Venäjältä ja arabimaista on virrannut aseita Syyriaan.
Sotilasiskun seuraukset arvaamattomat
Parhaillaan Yhdysvallat ja Iso-Britannia varautuvat iskemään Syyriaan sotilaallisesti. Lapintiestä tilanne on erittäin vakava ja huolestuttava, kun muistaa esimerkiksi samojen maiden suorittaman hyökkäyksen seuraukset Irakissa vuonna 2003 ja sen jälkeen.
– Sotilaallisen iskun mielekkyyttä tulisi harkita todella tarkkaan. Maasta on hankalaa saada riippumatonta tietoa, eikä ole varmuutta siitä mihin tekoihin eri osapuolet ovat syyllistyneet. Sotilastoimien seuraukset voivat myös olla arvaamattomia, ja niiden myötä poliittisen ratkaisun löytyminen voi myös vaikeutua.
– Ilman selkeää YK:n mandaattia ei sotilaallista väliintuloa voi hyväksyä. Jos tällaista mandaattia ei ole, ratkaisuna ei voi olla YK-järjestelmän ja kansainvälisten sääntöjen sivuuttaminen. Sota ratkaistaan harvoin sotimalla, eikä laiton hyökkäys ole kenenkään etu.