Hallintarekisteri tullee ajankohtaiseksi tänä syksynä EU:n arvopaperikeskusasetuksen myötä. Suomen Attac järjesti aiheesta Veronkiertoa vai kilpailukykyä -keskustelutilaisuuden Voimatalolla tiistaina.
Keskustelemassa olivat Voiman vastaava päätoimittaja Jari Hanska, Finanssialan keskusliiton varatoiminnanjohtaja Esko Kivisaari ja hallintarekisteriä valmisteleva finanssineuvos Harry Leinonen valtionvarainministeriöstä.
Avauspuheenvuoron piti eduskunnan Attacin puheenjohtaja Erkki Tuomioja. Hänen mukaansa omistuksen avoimuuden haitat ovat huomattavasti pienempiä kuin omistusten piilottamisen.
Kaukana avoimesta prosessista
Jari Hanska luonnehti hallintarekisterin valmistelun olleen ”kaukana avoimesta, läpinäkyvästä prosessista”. Mari Kiviniemen vuonna 2009 arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistusta valmistelemaan asettamassa työryhmässä oli vain finanssialan isoja nimiä.
Joukosta puuttuivat muun muassa poliisi ja syyttäjä. Vuonna 2011 kovaa kritiikkiä kohdannut hallintarekisteri erotettiin paketista omaksi kokonaisuudekseen. Esko Kivisaaren mukaan voimakas kritiikki tuli yllätyksenä. Valtiovarainministeriön Harry Leinonen sanoi, että toimittajia kyllä pyydettiin kuultavaksi.
– Jokainen ymmärtää, mikä ero on siinä, oletko kirjoittamassa paperia vai kommentoimassa sitä. Ei ole sattumaa, etteivät tietyt tahot istu koskaan niissä pöydissä, vastasi puolestaan Hanska.
Hän ilmaisi huolensa siitä, että hallintarekisterin kanssa käy kuten varallisuusveron poiston. Silloin luvattiin julkisuuden pysyvän entisellä tasolla. Nyt omistustiedot loppuvat vuoteen 2005.
– Lopputulos ei ole kenenkään tiedossa, Hanska totesi.
Teini Finanssivalvontaa tehokkaampi
Leinonen huomautti, että nykyisistäkin omistuksista vain reilu neljännes selviää arvopaperikeskuksesta, niistäkin valtaosan ollessa pienomistuksia. Loput ovat ”kummallisten nimien takana”.
– Mielenkiintoinen looginen loikka, että kun jotkut tiedot ovat vaikeita hankkia, niin piilotetaan loputkin, kommentoi Hanska.
Leinonen ilmaisi halunsa tarkastella nykyisenlaista suomalaisomistusten yleisöjulkisuutta kriittisesti.
– Muualla Euroopassa ei ole niin vahvaa kiinnostusta avoimuuteen. Tämä on pohjoismainen, suomalainen menettelytapa, luonnehti puolestaan Finanssialan keskusliiton Esko Kivisaari.
Leinosen mukaan Finanssivalvonta on paras väylä tarkkailla väärinkäytöksiä. Finanssivalvonnan rahoitus tulee kuitenkin valvottavilta, eikä sen tarvitse luovuttaa epäilyttäviä tietoja verottajalle.
Hanska huomautti, että toimittaja Tuomo Pietiläisen 15-vuotias tet-harjoittelija löysi avoimesta aineistosta viikon aikana moninkertaisesti enemmän väärinkäytöksiä kuin Finanssivalvonta koko vuonna.
Leinosen tehottomaksi epäilemä ”yksityisetsivätyyppinen järjestelmä”, siis tutkivien toimittajien työ, on joka tapauksessa osoittautunut tehokkaammaksi kuin virallinen valvonta.
Puolesta vain
kokoomus ja RKP
Yleisöstä tiedusteltiin panelistien omia kantoja omistusten julkisuuden tasoon. Kivisaari vakuutti, että Finanssialan keskusliitolle kelpaa ”mikä tahansa poliittisesti toteutettu julkisuuden taso”. Hanskaa epäilytti, onko avoimella järjestelmällä lobbaajia.
Hän laskeskeli, että hallitusohjelman ristiriitaisista kirjauksista huolimatta suurin osa eduskunnasta vastustaa hallintarekisteriä. Puolella ovat ilmeisesti vain kokoomus ja RKP. Valmistelutyöryhmän asettanut Mari Kiviniemi vaihtoi myöhemmin kantaansa sanoen vastustavansa hallintarekisterin laajentamista.
Hallintarekisteriä on tavattu puolustaa yhtenäistämisellä ja kilpailukyvyllä. Niin tehtiin nytkin.
– Yritykset tarvitsevat pääomia. Meillä tulee olemaan pörssiyhtiöitä vähemmän kuin muualla, huolehti Leinonen.
Ei ainoa uudistus
laatuaan
Vakuutteluiden uskottavuutta siitä, että vallakkaita tavalla tai toisella valvottaisiin omistusten yleisöjulkisuuden päättyessäkin, syövät paitsi tällaisten järjestelmien puuttuminen, myös muut väärinkäytösten salaamista helpottavat lakiuudistukset.
Uuden esitutkintalain, joka on tulossa voimaan vuonna 2014, myötä esimerkiksi poliitikkojen korruptioepäilyt jäisivät pimentoon. Poliisi ei saisi kertoa toimittajalle epäilystä, vasta tuomio olisi julkinen.
Pelkkien tuomioiden julkisuus ei kuitenkaan riitä, sillä korruptiolainsäädäntö on Suomessa lapsenkengissä. Läheskään kaikki eettisesti epäilyttävistä toimista ei ole lain mukaan mahdollista tuomita.
uutiskirje 
