Maastamme on häviämässä rakkaus, välittäminen ja huolenpito. Sen todistavat ne tuhannet huostaanotot, joissa ei ole lainkaan huomioitu lähipiirin tarjoamaa tukea ja turvaa lapselle perheen ollessa vaikeuksissa.
Aivan liian usein lapsi viedään vanhemmiltaan kiireelliseen huostaanottoon vedoten, jolloin ahnaat ulkomaiset yritykset ovat avosylin vastaanottaneet maamme lapsia hoiviinsa. Tämän jälkeen ei useinkaan lasta palauteta kotiin, ei edes lapsen lähiverkoston hoidettavaksi. Saati että huostaanotto purettaisiin.
Tässä kohdin ei siis voi puhua minkäänlaisesta inhimillisyydestä.
Miten kummassa olemme tähän joutuneet? Sosiaalityöntekijöitä on kunnissamme aivan liian vähän, eikä heillä ole aikaa eikä resursseja lähteä kartoittamaan lapselle niin tärkeitä läheisiä, vaikka lastensuojelulakikin niin vaatii. On tutkittu, että vain harvoissa tapauksissa lapsi on päässyt asumaan sukulaisensa luo, jos vanhemmat ovat suurista tukimuodoista huolimatta kykenemättömiä hoitajiksi.
On ollut niin surullista kuulla lapsilta, miten heitä on laitoksissa kohdeltu ja miten harvoin he pääsevät tapaamaan läheisiään. Kukaan ei tunnu ajattelevan, miten nämä hyvää tarkoittavat lastensuojelulaitokset vierottavat lapsia läheisistään.
Onneksi äidit, isät ja myös isovanhemmatkin ovat huomanneet tämän varsin kohtuuttoman ilmiön maamme lastensuojelussa. Moni on lähtenyt julkisuudessakin kertomaan, miten heitä ei ole kuunneltu eikä autettu, kun perheessä on ollut vaikeaa. Ainoa vastaus perheiden hätään on ottaa lapsi pois perheestä.
Tieto maamme lastensuojelun tilasta on leviämässä rajojemme ulkopuolelle. Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio, ainakaan mitä lapsista välittämiseen tulee.
Ihmettelen myös suuresti sitä, miksi emme puhu julkisesti lastensuojelun painopisteen muuttamisesta laitoshoidosta perhehoitoon, vaikka se olisi paljon halvempaa yhteiskunnalle. Elämme nyt taloudellisesti niukkoja aikoja, mutta miten ihmeessä meillä voi olla varaa sijoittaa lastensuojeluun yli 600 miljoonaa euroa vuodessa? Miksi kukaan ei puhu tästä mitään? Lapsen asuminen kotona olisi paljon halvempaa ja inhimillisempää ja vanhempia voisimme tukea tällä rahasummalla paljon tehokkaammin – eikä lasta tarvitsisi väkivalloin erottaa vanhemmistaan ja sisaruksistaan.