Kaivoksilla ei ole aina mennyt – eikä aina mene – huonosti, mutta nyt menee.
Vaikka raaka-aine on metallien jalostajille halpaa, erityisesti raudan ja teräksen hintaa alentaa alan ylisuuri tuotantokapasiteetti ja ajaa Outokummun suuriin vaikeuksiin. Nikkelin alhainen hinta on ajanut Talvivaaran konkurssin partaalle.
Kaivostoiminta on Suomessa pääosin ulkomaisessa omistuksessa. Poikkeuksia ovat Outokummun omistama Kemin kromikaivos ja Talvivaaran omistama Sotkamon nikkelikaivos.
Yhdellä eurolla
Yhtiön entinen työntekijä Pekka Perä osti Talvivaaran nikkeliesiintymän kaivosoikeudet yhdellä eurolla. Kauppahinta oli niin alhainen, että myyntiä ei yhtiön erään entisen hallituksen jäsenen muistin mukaan tuotu lainkaan hallituksen päätettäväksi. Halvalla meni sekin osa entistä Suomen kansallisomaisuutta.
Outokumpu ei ole epäonnistunut vain myyjänä vaan myös ostajana. EU:n komissio romutti sen kaupan kannattavuuden, jolla yhtiö osti saksalaisen Inoxumin kasvaakseen Euroopan suurimmaksi jaloteräksen tuottajaksi.
Vaikka maapohja on aina jonkun omistuksessa, sen sisällä olevat luonnonvarat eivät ole kenenkään omia. Niitä ei osteta eikä myydä, vaan ne kuuluvat sille, joka on ne vallannut. Suomen malmivaroilla ei ole omistajansuojaa ulkomaisten kaivosyhtiöiden valtauskiimaa vastaan.
Valta oman maan maapohjaan
Itsenäisellä kansakunnalla on puolustettavanaan oma valta oman maan maapohjaan. Maan yksityisomistuksen puolesta on paljon verta vuodatettu.
Nyt pitäisi puolustaa Suomen maan sisusta ulkomaisia valtaajia vastaan. Se pitää tehdä rauhanomaisesti kirjoittamalla valmisteilla olevaan uuteen kaivoslakiin, että maan sisus kuuluu Suomen valtiolle. Lainsäädännöllä on tukittava tämä ulkomaisten yhtiöiden läpimentävä aukko.
Seppäsen analyysi kokonaisuudessaan löytyy perjantaina 22. marraskuuta ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä. Lehden näköisversio löytyy nyt myös löytyy myös Lehtiluukusta.
uutiskirje 
