Presidentti Barack Obama oli alkusyksystä lähellä ryhtyä pommituksiin Syyriassa hyvin heppoisilla perusteilla, kirjoittaa veteraanitoimittaja Seymour Hersh London Review of Booksin nettisivulla.
Obama ilmoitti tv-puheessaan 10. syyskuuta, että hän on täysin varma presidentti Bashar al-Assadin joukkojen syyllisyydestä sariini-iskuun, joka eri arvioiden mukaan surmasi vajaasta 300:sta yli 1 700:aan ihmistä Damaskoksen esikaupungissa Ghoutassa elokuun 21. päivän aamuna.
Hersh sanoo haastatelleensa viime aikoina useita entisiä ja nykyisiä yhdysvaltalaisia tiedusteluvirkailijoita, armeijan upseereita sekä konsultteja. Hänen mukaansa haastatellut ilmaisivat huolta, toiset jopa vihaa, siitä että heidän mielestään todistusaineistoa oli toistuvasti manipuloitu.
Hershin mukaan Obaman hallitus jätti toisissa tapauksissa ottamatta huomioon tärkeää tiedustelutietoa ja toisissa taas esitti olettamuksia faktoina.
Kysymys aikajärjestyksestä
Hershin mukaan Yhdysvaltain tiedusteluelimet olivat kaasuiskua edeltäneinä kuukausina toimittaneet useita salaisia raportteja, joiden mukaan Syyrian jihadistikapinallisiin kuuluva al-Nusran rintama oli oppinut hallitsemaan sariinin valmistamisen ja pystyi tuottamaan sitä suuria määriä.
Hersh kirjoittaa, että erään entisen tiedusteluvirkailijan mukaan Obaman hallinto oikeuttaessaan sotilaallista puuttumisen Syyrian tilanteeseen muunsi tiedusteluaineiston ajoitusta ja keskinäistä järjestystä.
Sellaisia tietoja, joita oli kerätty päiviä sariini-iskun jälkeen esitettiin sellaisina niin kuin niitä olisi saatu ja analysoitu reaaliajassa kaasuiskun vielä kestäessä.
Haastatellun mukaan toimintatapa toi mieleen vuoden 1964 Tonkininlahden tapauksen, jolloin presidentti Lyndon B. Johnsonin hallinto muutti tiedustelupalvelu NSA:n sieppaamien viestien aikajärjestystä oikeuttaakseen pommitusten aloittamisen Pohjois-Vietnamissa.
Toinen tiedusteluvirkailija kirjoitti Hershin mukaan sähköpostissa kollegalleen, että väite al-Assadin vastuusta on ”temppu”. Hyökkäys ei ole Syyrian nykyhallituksen tekoja, tämä kirjoitti.
Kenen raketteja?
Hershin mukaan olennaista on se, mitä Obaman hallinnolla ei ollut. Hershin lähteiden mukaan puolustusministerille ja asevoimien komentajalle kootussa joka-aamuisessa tiedusteluraportissa Syyrian kaasuisku oli hallitseva aihe vasta 23. elokuuta.
Tämä tarkoittaa Hershin mukaan sitä, ettei Yhdysvaltain johto tiennyt sen enempää kuin suuri yleisökään, joka oli tuohon mennessä nähnyt jo paljon Ghoutan joukkomurhaa käsittelevää aineistoa sosiaalisessa mediassa.
Hersh väittää myös, että Yhdysvaltain hallinto rakensi päiviä Ghoutan iskun jälkeen tapahtumaketjun, joka ei ollut peräisin todellisista havainnoista, vaan Syyrian armeijan taistelukaasujen käyttöä koskevasta ohjesäännöstä.
Toisin sanoen se esitti todella tapahtuneena asiana sellaisen tapahtumakulun, joka olisi tapahtunut, jos Syyrian armeija olisi tehnyt kaasuiskun.
Yhtenä todisteena Syyrian armeijan osallisuudesta esitettiin myrkkykaasun levittämiseen käytetyn tykistön raketin tyyppi, jota ei tiedetty olevan kapinallisilla.
Massachusetts Institute of Technology -korkeakoulun professori Theodore Postol analysoi työryhmänsä kanssa YK:n tarkastajien tuottaman kuva-aineiston. Hänen mukaansa raketit näyttävät kotitekoisilta eivätkä armeijan raketeilta, kirjoittaa Hersh.
Miksi Obama perääntyi?
Hersh esittää laajassa artikkelissaan suuren joukon vastaavia teknisiä argumentteja näkemyksensä tueksi. Lopuksi hän esittää kysymyksen: olemmeko kuulleet koko totuuden siitä, miten Obama oli tehnyt kaasuaseiden käytöstä ”punaisen linjan”, jota ei saanut ylittää, ja miten hän perääntyi uhkauksestaan pommittaa Syyriaa.
Hersh kirjoittaa: Obama oli väittänyt, että hänellä on raudanlujat perusteet, mutta sitten hän äkkiä päättikin viedä asian kongressiin ja myöhemmin hyväksyi al-Assadin tarjouksen luopua kemiallisista aseistaan.
”Näyttää mahdolliselta, että Obama törmäsi ristiriitaiseen informaatioon: tarpeeksi vahvoihin todisteisiin, jotka taivuttivat hänet luopumaan hyökkäyssuunnitelmastaan ja ottamaan vastaan siitä aiheutuvan republikaanien arvostelun”, kirjoittaa Hersh.
Hershin artikkeli on jo herättänyt tiukkoja vastaväitteitä, niin kuin hänen artikkelinsa usein. Usein aiemmin niistä on kuitenkin löytynyt vähintään totuuden jyvä.
uutiskirje 
