KU:n arkistojoulu katsoo historiaan 24.12.–1.1.
Neuvostoliitossa siltaakaan ei rakennettu ilman kommunistisen puolueen politbyroon päätöstä. Kaikkialle kontrollinsa ulottanut ukkokaarti ei edes halunnut nähdä maan todellisia ongelmia. Talousromahduksesta varoittaneet raportit haudattiin NKP:n pääsihteerin arkistoon.
Neuvostoliitto kaatui varustelukierteen aiheuttamaan talouden romahdukseen, kansalaisten täydelliseen vapauden puutteeseen, kankeaan ja kaikkivaltiaaseen keskusjohtoisuuteen, yhden puolueen diktatuuriin, jättiläismäiseen byrokratiaan ja kyvyttömiin johtajiin.
Syyt luettelee venäläinen sotilas ja historioitsija Dmitri Volkogonov vavahduttavassa kirjassaan The Rise and Fall of the Soviet Empire, joka ilmestyi lännessä vuonna 1998. Teosta ei ole suomennettu.
Vuonna 1995 kuolleen Volkogonovin näkemyksessä Neuvostoliiton tuhon syistä ei ole sinänsä mitään uutta, mutta perusteluissa on. Volkogonovin johdolla 1990-luvun alkupuolella avattiin 78 miljoonaa kansiota NKP:n ja KGB:n arkistoista. Hänen kirjansa perustuu noiden arkistojen kertomaan Neuvostoliiton ylimmän johdon toimista 70 vuoden ajan. Punaisena lankana ovat keskustelupöytäkirjat kaikkivaltiaan politbyroon kokouksista.
Dmitri Volkogonovin mukaan Neuvostoliiton tuhon alkusiemenen kylvi jo valtakunnan perustanut Vladimir Iljitsh Lenin pian bolshevikkivallankumouksen jälkeen.
– Leninismi oli teoriassa ja käytännössä kaikkien elämänalueiden täydellistä kontrollia Venäjällä, Volkogonov kirjoittaa.
Lenin ehti johtaa Neuvostoliittoa vain kuusi vuotta, mistä ajasta hän oli kaksi vuotta vakavasti sairas. Silti Lenin ennätti muuttaa maan yhden puolueen diktatuuriksi, korvata uskonnon leninismillä, lakkauttaa demokratian ja kansalaisoikeudet porvarillisina arvoina sekä muuttaa ihmiselämän tilastolliseksi suureeksi, Volkogonov kiteyttää suurmiehen elämäntyön.
Onneton Brezhnev
Taloudellisesti Neuvostoliitto näytti pystyvän haastamaan lännen 1960-luvulle asti, mutta puoluejohtaja Nikita Hrustshevin lupailema kommunismin voitto oli harhaa.
Lokakuussa 1964 NKP:n pääsihteerinä aloittanut Leonid Brezhnev oli täysin väärä mies kohtaamaan edessä olevat ongelmat. Hän rakasti mukavuutta ja rauhaa, ja halusi kaiken jatkuvan ennallaan.
Elintaso Neuvostoliitossa oli jo ennestäänkin matala. Sotilasmenojen kasvun takia maan tehoton talous ei pystynyt tyydyttämään edes kansalaisten perustarpeita. Apatia valtasi Brezhnevin pitkällä kaudella pysähtyneisyyteen tuomitun maan. Korruptiosta ja valehtelusta tuli maan tapa.
Teollisuustuotannon kasvu oli nollassa, maatalous halvauksen tilassa, ja Neuvostoliitto käytti satoja tuhansia tonneja kultaa ruuan ostamiseen lännestä.
Brezhnev itse oli Volkogonovin mukaan korkeintaan keskinkertainen poliittinen ja taloudellinen kyky. Hän ei olisi osannut ohjata Neuvostoliiton kehitystä, vaikka olisi halunnutkin.
Koska keskusvalta oli täysin pysähtynyt, palattiin Neuvostoliitossa eräänlaiseen feodalismiin. Alueelliset puoluejohtajat käyttivät lähes rajatonta valtaa omaksi edukseen.
Tuottelias kirjailija
Neuvostoliitossa mitään ei tapahtunut ilman politbyroon päätöstä. Politbyroolla taas oli uskomaton kyky sivuuttaa suuret asiat ja keskittyä pieniin.
3. tammikuuta 1980 vielä vuoroaan odottava Konstantin Tshernenko raportoi edellisen vuoden tuloksista kollegoilleen. Politbyroo oli kokoontunut 47 kertaa ja antanut yli 4 000 säädöstä. Lisäksi NKP:n keskuskomitean sihteeristön läpi oli kulkenut 1 327 säädöstä.
Raportin johdosta käydyssä keskustelussa puhuja toisensa jälkeen kehui, miten politbyroo oli toiminut täydellisen yksimielisyyden vallassa.
– Leniniläinen täydellinen yksimielisyys oli tärkeämpää kuin taloudelliset tilastot, ja horros saattoi jatkua, Volkogonov kirjoittaa.
Enemmän kuin maan horjuvasta taloudesta, Leonid Brezhnev oli lapsellisen kiinnostunut ansiomitaleista. Hänet palkittiinkin uransa loppupuolella mm. Kultaisella Merkuriuksella, Leninin rauhanpalkinnolla, afganistanilaisella voiton merkillä, Karl Marxin kultamitalilla ja Leninin kirjallisuuspalkinnolla.
Jos Leninin kirjallisuuspalkinto luettelossa ihmetyttää, niin pitää muistaa, että Leonid Brezhnev jätti jälkeensä 166 kirjaa, jotka oli koostettu hänen puheistaan ja teksteistään. Huomattava saavutus mieheltä, joka ei koskaan lukenut mitään.
Parran ajo, tukan leikkuu
Leonid Brezhnev jätti jälkeensä valtavan määrän henkilökohtaisia muistiinpanoja. Ne avattiin vasta arkistojen auetessa 1990-luvulla.
Dmitri Volkogonov julkaisee otteita vuodelta 1976:
16.5. En mennyt minnekään, en soittanut kellekään eikä kukaan soittanut minulle. Tukanleikkaus, parranajo ja hiusten pesu aamulla. Hieman kävelyä päivän mittaan, sitten katsoin kun armeijan joukkue hävisi Spartakille. (Jätkät pelasivat hyvin).
30.5. Zavidovossa Tshernenkon kanssa, 8 kaatoa.
7.8. Loman 19. päivä. Uin meressä 1.30, hieronnassa 30 minuuttia, pesin tukan — lasten shampoolla.
Dmitri Volkogonovin mukaan Leonid Brezhnev ei jättänyt jälkeensä mitään muistiinpanoja, jotka olisivat kosketelleet uutta perustuslakia tai muita lakeja, kansantaloutta, kylmän sodan uhkia eikä ydinasevarustelua.
Kaikesta Brezhnevin aikaan liittyvästä negatiivisesta huolimatta Dmitri Volkogonov pitää häntä sympaattisimpana neuvostojohtajana. Brezhnev tuntui olevan avulias ja pitävän ihmisistä.
Hyvän tsaarin tapaan hän halusi tehdä elämän mukavaksi ympärillään oleville ihmisille. Vuonna 1966 Leonid Brezhnev määräsi politbyroon jäsenille 10 viikon vuosiloman.
Lähipiirin ulkopuolella oli vaikeampaa. 29. joulukuuta 1975 KGB:n johtaja Juri Andropov toimitti Brezhneville raportin maan poliittisista vangeista. Sen mukaan 1 583 ihmistä oli lähetetty vankilaan ja työleireille vuosina 1967-75 neuvostovastaisesta agitaatiosta ja propagandasta.
Leninin kirjoja ennätysmäärä
1970-luvulla Neuvostoliiton taloustilanne heikentyi entisestään. 18. kesäkuuta 1977 keskuskomitea joutui arvioimaan uudelleen aiemmin tehtyä päätöstä ostaa maahan 11,5 miljoonaa tonnia viljaa. Nyt tarve oli kasvanut niin, että aiemmin tehdyn päätöksen lisäksi viljaa tarvittiin vielä 10 miljoonaa tonnia lisää. Virallisen totuuden mukaan tulevaisuus kuului kommunismille, mutta samaan aikaan neuvostovaltio joutui lähettämään kultaa johtaviin kapitalistisiin maihin ruokkiakseen kansansa.
Kokonaan ei neuvostojohdossakaan voitu enää sulkea silmiä ongelmilta. Ruuan ja kulutustavaroiden puutteeseen löydettiinkin syitä huonosta sadosta, huonosta suunnittelusta, aikaisempien johtajien virheistä ja tietenkin USA:n imperialisteista.
Mutta NKP:n 24. puoluekokoukselle voitiin onneksi raportoida myös menestyksestä jollain alalla: Leninin kirjojen painos ylitti vuosina 1969–70 76 miljoonan kappaleen rajan.
Hieman ennen kuolemaansa Leonid Brezhnev otti yllättäen politbyroossa puheeksi maan talousvaikeudet, joiden voittamiseksi hänellä oli tarjota bolshevikkien pettämätön resepti: sekä valtion että työläisten keskuudessa tarvitaan tiukempaa kuria.
Andropov edes näki ongelmat
KGB:n johtaja Juri Andropov oli vuodesta 1975 alkaen laatinut muistioita, joissa varoitettiin Neuvostoliiton talouden todellisesta tilasta. Muistiot suljettiin keskuskomitean arkiston erikoiskansioihin, jotka vain puolueen pääsihteerillä oli oikeus avata. Arkistojen aukaisemista 1990-luvulla johtaneen Dmitri Volkogonovin mukaan mikään ei viittaa siihen, että Andropovin muistioihin olisi jotenkin reagoitu.
Andropovillakaan ei 1970-luvulla ollut esittää muuta ratkaisua kuin puolueen roolin vahvistaminen maan ongelmia pohdittaessa.
Lokakuussa 1982 Brezhnevin kuoleman jälkeen 68-vuotiaana NKP:n pääsihteeriksi nousseella Juri Andropovilla ei ollut aikomustakaan muuttaa maan talouden perusteita. Paljoa muutakaan hän ei voinut muuttaa, sillä 15 johtajakuukaudestaan Andropov oli puolet sairaalassa.
Karmeinta on, että kaksi vanhaa ja sairasta miestä vastasi nyt kaikista Neuvostoliiton avainaloista, sillä Andropov jakoi politbyroon tärkeimmät vastuualueet Konstantin Tshernenkon kanssa.
Talousvaikeuksiin Neuvostoliitto vastasi käyttämällä 70 prosenttia budjetistaan sotilaallisiin tarkoituksiin, Volkogonov kertoo.
Toki Juri Andropov yritti puuttua myös lieveilmiöihin erottamalla korruptoituneita ministereitä ja puuttumalla lahjuksiin ja laiskotteluun, mutta vanhan kaartin kommunistina hänellä ei ollut mitään edellytyksiä yrittää oikeasti muuttaa Leninin luomaa järjestelmää.
Silti Andropov oli seuraajaansa Konstantin Tshernenkoon verrattuna radikaali uudistaja. Andropov oli mm. estänyt uusien Leninin muistomerkkien rakentamisen satojen entisten seuraan eri Neuvostoliiton kaupunkeihin. Tshernenko perui päätöksen huhtikuussa 1984. Lista kaupungeista, jotka saivat uusia Leninin muistomerkkejä käsitti kaksi liuskaa.
Rappion symboli
Tshernenkon valtaantulo todisti Volkogonovin mukaan piintyneimmillekin leninisteille ja stalinisteille, että järjestelmä oli tulossa tiensä päähän. Alemmas ei voitu vajota.
Määrätietoisesti puoluehierarkiassa ylös pyrkinyt Tshernenko saavutti maalinsa viimein 72-vuotiaana ja ehti nauttia vallasta 13 kuukautta.
– Hän oli vanhin NKP:n pääsihteeri, salaileva, varovainen, älyllisesti keskinkertainen, mumiseva ja epäselvä puheissaan, Dmitri Volkogonov luonnehtii.
Toisin kuin Andropov, Tshernenko ei edes yrittänyt muuttaa mitään.
– Kävely oli hänelle tarpeeksi vaikeaa, ajattelemisesta puhumattakaan. Siitä huolimatta hän NKP:n pääsihteerinä oli vastuussa kaikesta, mitä Neuvostoliitossa tapahtui ja mitä Neuvostoliitto teki ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan.
Maaliskuussa 1984 pian valtaantulonsa jälkeen Tshernenko antoi puoluejärjestöille yksityiskohtaiset ohjeet siitä, minkälaisilla kirjelmillä keskuskomiteaa oli lupa lähestyä. Hän määräsi marginaalin leveyden, rivien määrän liuskaa kohti ja sen, ettei yhdessä kirjelmässä saanut olla enempää kuin viisi liuskaa.
Keskuskomitean talousasiantuntijat yrittivät turhaan varoittaa Tshernenkoa, että maa oli ajautumassa katastrofiin. Keskuskomitean talousosaston varajohtaja B. Gostev varoitti politbyroota, että lähes 60 prosenttia maan vaihdettavasta valuutasta kului ruuan, kulutustavaroiden, metallien ja kemikaalien tuontiin. Samaan aikaan Neuvostoliitto pystyi viemään vain jalostamattomia raaka-aineita.
Ulkomailta tuotuja tarvikkeita kohdeltiin vailla huolen häivää. Bratskin selluloosatehdas ei saanut kymmenessä vuodessa otetuksi käyttöön tuotannossa tarvittavia tuontilaitteita.
Gostev hälytti myös siitä, että jälleen tuhansia tonneja kultaa jouduttiin käyttämään, että maahan saatiin ostetuksi 46 miljoonaa tonnia viljaa. Gostevin raportista ei koskaan keskusteltu politbyroossa, jossa samoihin aikoihin pohdittiin, mitä lahjoja valtiovierailulle tulossa olevalle Kim Il-sungille annetaan. Kim sai kultaisen sapelin, posliinivaasin sekä venäläistä vodkaa ja viiniä.
Varovainen uudistaja
Dmitri Volkogonov ei anna kovin hyvää arvosanaa myöskään viimeisestä neuvostojohtajasta Mihail Gorbatshovista. Gorbatshovkin halusi vain parantaa järjestelmää, mutta ei muuttaa sitä.
– Miten totalitaarista järjestelmää voisi parantaa? hän kysyy.
Gorbatshov ei halunnut koskea sosialismin pyhimpiin arvoihin, valtion kaiken kattavaan omistukseen ja kommunistisen puolueen johtavaan rooliin. Perestroikahan merkitsi Gorbatshoville paluuta kaikkivaltiaaseen Leniniin.
Politbyroon työskentelyssä ei 1980-luvun puolivälissä näyttänyt mikään muuttuvan. Sen läpi kulki vuosittain yli 4 000 säädöstä, jotka koskivat niin hedelmämehujen ja hiivan hintaa kuin seuraavaa viisivuotissuunnitelmaakin.
Sosialismin oletettuja saavutuksia jouduttiin lykkäämään. Jokaiselle neuvostoperheelle oli 1970-luvulla luvattu oma asunto vuoteen 1980 mennessä. Nyt tavoitteen luvattiin täyttyvän vasta vuonna 2000.
Dmitri Volkogonov nimittää Gorbatshovin paradoksiksi sitä, että hän uskoi pystyvänsä muuttamaan sitä, mikä ei ollut muutettavissa. Ei tarvittu korjauksia järjestelmään, perestroikaa, vaan uuden järjestelmän rakentamista, novostroikaa.
uutiskirje 
