Tiistaina 75 vuotta täyttävä Kalevi Suomela omaksui sosialistisen identiteetin jo lukioikäisenä.
Bertrand Russelin lisäksi tärkeitä vaikutteiden antajia hänelle olivat Eric Fromm ja muut ns. Frankfurtin koulukunnan filosofit sekä myös Karl Marx ja amerikkalainen sosiologi C. Wright Mills.
– Vuosia olen ollut poliittista filosofiaa, aatehistoriaa ja ajankohtaista yhteiskunta-analyysia käsittelevän kirjallisuuden suurkuluttaja.
Suomela pysyi puolueisiin sitoutumattomana syksyyn 1969 saakka, jolloin – jo 30 vuotta täytettyään – hän liittyi SKDL:ään.
– Olin tottunut näkemään SKDL:n perustajat työväenliikkeen ”paasikiviläisinä”. SDP:kin teki 60-luvun puolivälissä käännöstä Paasikiven-Kekkosen linjalle, mitä tervehdin suurella tyydytyksellä. Koin kuitenkin kansandemokraatit sosiaalidemokraatteja yhteiskuntapoliittisesti inhimillisempinä.
– Lopullisen sysäyksen liittymiselle antoi SKP:n uudistuminen vuosien 1966 ja 1969 puoluekokouksissa. SKP:stä tuli siinä prosessissa asiallisesti ottaen ensimmäinen demokratiaan ohjelmallisesti sitoutunut eurokommunistinen puolue, vaikka tuo nimitys tuli käyttöön vasta muutamia vuosia myöhemmin. Minulle tietoisesti ei-kommunistisena sosialistina prosessi avasi mahdollisuuden liittyä liittopuolue SKDL:ään tekemään yhteistyötä kommunistien kanssa.
Italialaisen kommunistin ja marxilaisen teorian kehittäjän Antonio Gramscin tekstien ”löytämistä” SKP:n uudistumisprosessissa Suomela pitää erittäin merkittävänä.
Aito liittopuolue
Suomelan liittyessä SKDL:ään sen henkilöjäsenten määrä oli huomattavasti SKP:n jäsenmäärää suurempi. SKDL oli siis aito liittopuolue.
– Poliittisten mielikuvien ja osin poliittisen käytännönkin osalta tilanne oli kuitenkin toinen. SKP oli 50-luvulla, osin varallisuutensa ansiosta, osin ay-toiminnan organisoinnissa saamansa keskeisen aseman takia, kohonnut SKDL:ssä hegemoniaksi. Yleisissä mielikuvissa oli helppo leimata SKDL vain kommunistien peitejärjestöksi.
Ele Aleniuksesta tuli 1966 SKDL:n puheenjohtaja. Vuoden 1969 jälkeen SKP:n uudistumiskehitys näytti jumittuvan paikalleen Neuvostoliittoon tukeutuvan vähemmistön tiiviin järjestäytymisen takia.
– Aleniuksen aloitteesta 1970 perustettiin SKDL:n sosialistien neuvottelukunta antamaan sivustatukea SKP:n uudistumiskehitykselle ja osaltaan koordinoimaan liikkeen enemmistön politiikkaa.
– Samalla tarkoitus oli muuttaa julkisuuteen pinttynyt kuva SKDL:stä kommunistien peitejärjestönä sekä saada se näyttäytymään – tosiasioita vastaavasti – sosialistien ja kommunistien liittopuolueena.
Suomelasta tuli SKDL:ään liittymisen jälkeen nopeasti Helsingin piirin puheenjohtaja ja pian myös puoluehallituksen jäsen. Siinä ominaisuudessa hänestä tuli myös SKDL:n sosialistien neuvottelukunnan aktiivijäsen.
Hynttyyt lopulta yhteen
– Kun SKP:n sisällissota ryvetti SKDL:n kuvaa, sosialistien neuvottelukunnassa keskusteltiin usein, perustetaanko oma sosialistinen puolue, joka toisena SKDL:n kollektiivisena jäsenjärjestönä tasapainottaisi tehokkaammin julkisuudessa kuvaa SKDL:stä sosialistien ja kommunistien liittopuolueena.
Ajatuksesta luovuttiin aina, koska sen arveltiin Suomelan mukaan antavan SKP:n vähemmistölle liikaa aseita, todennäköisesti johtavan SKP:n menetykseen vähemmistölle ja SKDL:n hajoamiseen.
– 1980-luvun puolivälistä alkaen muutokset totalitaristisessa Neuvostoliitossa saivat sitkeän vähemmistökommunismin näyttämään järjettömältä ja kommunismin yleensäkin poliittisen aatteen nimikkeenä mahdottomalta. SKDL:n kannatuksen jatkuva alamäki johti ”hynttyyt yhteen” strategiaan, joka toteutui 1990, kun Vasemmistoliitto perustettiin.
– Vanha ongelma jäi kuitenkin elämään, nyt vain uudessa muodossa. Kun uutta puoluetta ei ole julkisuudessa voitu enää leimata kommunistien peitejärjestöksi, sitä on nimitelty entisten kommunistien puolueeksi. Vasemmistoliitto on tehnyt aivan liian vähän itsenäisen raikkaan poliittisen identiteetin kehittämiseksi ja aatteellisesti positiivisen julkikuvan rakentamiseksi. Siinä työssä sosialismin pelko ei ole viisauden alku.
Julkisuuskuva ratkaisee
Suomela on ollut mukana sekä 1998 että 2007 hyväksyttyjen Vasemmistoliiton periaateohjelmien valmistelussa.
– Molemmat ovat viisaita papereita ja tarjoaisivat hyvän pohjan aatepolitiikan ja yhteiskuntapolitiikan strategiselle kehitystyölle. Päivänpolitiikkakin on tietysti tärkeätä, mutta vielä paljon tärkeämpää ovat puolueen poliittisen toiminnan mietityt perusteet, huolellisesti harkitut pitkän aikavälin keskeiset strategiset tavoitteet ja niille rakentuva julkikuva.
– Johdonmukaisuus ja keskittyminen olennaiseen edistävät viestin perille menoa. Demokratiassa julkisuuskuva ratkaisee.
Suomelan mukaan molempien vasemmistopuolueiden viime vuosien kohtalokkain väärä asenne on ollut lyhytnäköinen protektionistinen nationalismi.
– En kiistä asian ongelmallisuutta, mutta asenne on tarjonnut liikaa ponnistusalustaa perussuomalaisen populismin kasvulle.
Sosialismia ei pidä hävetä
Suomela lupaa osallistua edelleen keskusteluun sosialismista. Hänen mielestään voitaisiin ottaa takaisin käyttöön vanha puoluekentän jako sosialisteihin ja ei-sosialisteihin.
– Ne ikään kuin hiipuivat aikanaan pois reaalisosialismin romahdettua. Vasemmisto ryhtyi julkisessa keskustelussa häpeämään sosialisti-epiteettiä. Kokoomus taas otti käyttöön aiemmin haukkumasanana käytetyn porvari-nimityksen.
Vasemmiston pitää Suomelan mielestä rehabilitoida sosialismi oman aatteensa nimeksi.
– Sen voi vain historiallinen vasemmisto tehdä Se olisi poliittinen teko itseymmärryksen ja poliittisen identiteetin löytymisenkin takia.
Sana vasemmistolainen ei Suomelan mukaan aatteellisena terminä ole riittävä määrittämään kumpaakaan vasemmistopuoluetta.
Sadankomitean perustajia
Suomela tunnetaan myös pitkän linjan rauhanmiehenä. Hän oli perustamassa Sadankomiteaa 1963. Suomen Rauhanliiton puheenjohtaja Suomela oli vuodet 1994–2009.
– Bertrand Russel perusti 1960 akateemisen Committee of One Hundred -ryhmän tukemaan pari vuotta aikaisemmin käynnistynyttä kampanjaa, jonka tavoite oli Iso-Britannian yksipuolinen ydinaseriisunta liennytyksen vauhdittamiseksi, yleisen aseidenriisunnan edistämiseksi ja maailmanrauhan lujittamiseksi.
– Sen turvallisuuspolitiikassa korostettiin ehdotonta suurvaltapoliittista sitoutumattomuutta. Syksyllä 1962 yliopiston kuppilan keskusteluissa kävi ilmi, että sitoutumattomalle rauhanliikkeelle ja sen protestille kylmää sotaa vastaan oli myös Suomessa vahva sosiaalinen tilaus. Ajatus Sadankomitean perustamisesta syntyi näissä keskusteluissa.
1970-luvun puolivälissä sadankomitealaiset tekivät aloitteen vuonna 1907 perustetun Suomen Rauhanliitto YK-yhdistyksen uudistamisesta ja siitä kehitettiinkin blokkipolitiikkaan sitoutumattomien rauhanjärjestöjen kattojärjestö.
KK:n viimeinen johtaja
Suomela teki työuransa E-osuuskaupan palveluksessa. Hän oli liikkeen aatteellisen keskusjärjestön KK:n viimeinen johtaja.
– KK:n lakkauttamiseen liittyen perustimme 1990 lopulla SOK:n kanssa yhteisen Kuluttajaosuustoiminnan liiton, josta olen jäänyt eläkkeelle. Elannon ja HOK:n fuusion jälkeen, ja Tradekan luovuttua sittemmin kokonaan vähittäiskaupasta, myös Kuluttajaosuustoiminnan liitto on jäänyt tarpeettomaksi.
uutiskirje 
