Vodun-päivä on aina tammikuun 10. päivä. Tuon päivän kääntyessä jo iltaan pienen Grand Popon kylän katulamputonta pääkatua kulkee vodun-uskonnolle vihkiytyneiden naisten kulkue. He laulavat kellojen kilkattaessa sointuvasti. Sanojen merkitystä kysyttäessä paikallinen opas tulkkaa.
– Se on viesti kristityille. He laulavat, että heillä on voima. Että tämä on vodunin maa.
Voodoo – eli vodun, kuten se täällä Beninissä tunnetaan – on ikivanha, ainakin 3 000–4 000 vuotta vanha animistinen, monijumalainen ja kansanomainen luonnonuskonto. Yksinkertaisimmillaan se on tapa kommunikoida fyysisen ja henkisen maailman välillä.
”Aamulla käyn kirkossa, illalla harjoitan vodun-uskontoa.”
Ranskalaisen tutkijan Bruno Gillin mukaan sanan alkuosa vo viittaa reikään tai aukkoon ja loppuosa dun viestintuojaan tai merkkiin. Näin vodun tarkoittaisi aukon, piilotetun ja läpinäkyvän viestintuojaa.
Vodunin alkukotina pidetään Beniniä ja sen ympäristöä, josta se levisi orjakaupan myötä uuteen maailmaan Karibianmeren saarille ja Brasiliaan. Länsi-Afrikassa vodun-uskontoa harjoitetaan edelleen Beninin, Togon, Ghanan ja Nigerian alueilla rintarinnan kristinuskon ja islamin kanssa sekä niihin kytkeytyneenä.
Vodun-uskonnolla arvellaan olevan enimmillään 70 miljoonaa kannattajaa ympäri maailmaa, enimmäkseen Afrikassa ja Uudessa maailmassa. Etenkin Beninissä sen asema on vahva. Vuonna 1996 vodun tunnustettiin valtion viralliseksi uskonnoksi. Siitä lähtien on vietetty myös kansallista vodunin juhlapäivää.
Ouidahin nähtävyydet
Näyttävimmin juhlapäivää vietetään Ouidahin kaupungissa, joka toimii vodunin keskuksena.
Ouidahissa palvotaan pythonia ja sille on omistettu oma temppeli, Temple des pythons. Vodun-päivänä temppelin edustan pienellä aukiolla parveilee bussilasteittain väkeä.
Brodeerattuun perinneasuun ja samaa kuviointia toistavaan mustaan hattuun sekä mustiin aurinkolaseihin sonnustautunut päällikkö on saapunut visiitille, ja nyt hänen kimpussaan on toimittajien parvi. Paljasjalkaiset naiset tanssivat päällikön kintereillä valkosiniseen kankaaseen kietoutuneina ja runsain kaula-, käsivarsi-, ranne- ja nilkkakoruin koristautuneina.
Temppelin pääsylipulla pääsee seuraamaan ranskankielistä opaskierrosta. Aidatun sisäpihan suojissa on pyöreäpohjainen temppelirakennus, jossa on kolmionmallinen katto. Lyhyen opastuksen päätteeksi opas noutaa temppelin uumenissa uinuvia pythoneita, ja turisti toisensa jälkeen saa pitää pythonia kaulansa ympärillä. Ainakin näin juhlapäivänä temppeli muistuttaa enemmän turistirysää kuin pyhää paikkaa.
Ouidahin historiallisessa museossa onkin sitten paljon rauhallisempaa. Musée d’histoire de Ouidah sijaitsee portugalilaisten vuonna 1721 rakentamassa linnoituksessa. Museon tiloissa on esillä vuoden 1967 restauroinnin yhteydessä tehtyjä löydöksiä sekä Xwédan ja Dahomeyn kuningaskuntiin ja orjakauppaan liittyvää esineistöä. Luonnollisesti esillä on myös vodun-uskonto. Sitä esitellessään museo-opas pukee sanoiksi monen beniniläisen mutkattoman ja synkretistisen ajattelutavan.
– Aamulla käyn kirkossa, illalla harjoitan vodun-uskontoa – ei siinä mitään ongelmaa ole.
Museon alakerrassa on esillä mielenkiintoinen valokuvanäyttely orjakaupan seurauksena uudelle mantereelle levinneistä traditioista. Pierre Vergerin kuvapareihin on taltioitu samoja askareita ja asioita Beninissä ja Brasiliassa. Kuvaparit kalastajista, tanssijoista, vodun-uskonnosta ja transsista ovat niin samankaltaiset, ettei yhteisiä juuria voi olla havaitsematta.
Museon lähettyvillä sijaitseva aukio Place Chacha toimi aikanaan orjien kauppapaikkana. Sieltä kulkee Route des esclaves, jonka orjat taittoivat jalan. Nelikilometrisen hiekkatien päässä avautuu Guineanlahti, Atlantin valtameri. Täältä orjat lastattiin laivoihin ja kuljetettiin uuteen maailmaan.
Noin 20 miljoonaa afrikkalaista joutui orjakaupan uhriksi vuosisatojen aikana.
Rannalle on pystytetty monumentti, La porte du non-retour, jonka reliefeihin on kuvattu orjia kahleissa. Nykyään paikka on suosittu turistikohde ja portin ympäristöstä löytyy monenmoista kojua. Täällä juhlistetaan myös vodun-päivää.
Kansallispäivän tanssiaiset
Monumentin taakse rantahiekalle on rajattu suorakaiteen muotoinen juhla-areena. Reunoilla on kankailla katetut katsomot muovituoleineen ja värikkäine juhlaväkineen, keskellä pieni esiintymislava äänentoistovehkeineen.
Ryhmä toisensa jälkeen nousee lavalle esittääkseen oman numeronsa laulaen, tanssien ja rummuttaen. Lavalla nähdään myös valkoiseksi maalattu nainen monikerroksisessa mekossa tanssimassa transsissa.
Tanssi ja rummutus levittäytyvät luontevasti myös juhla-alueen reunamille, jossa näyttävästi pukeutuneet päälliköt istuvat seurueineen. Naiset tanssivat edustalla yllään vartalon ympärille kiedotut painokuvioiset kankaat ja runsaat korut. Samat tanssiliikkeet toistuvat: rytmikkään askelluksen saattelemana kädet suoristetaan ensin eteen ja tuodaan sitten selän taakse kyynärpäitä koukistaen. Välillä käydään kyykyssä.
Tanssin hurmosta pienen etäisyyden takaa seuratessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota länsimaalaisiin toimittajiin, jotka keinoja kaihtamatta yrittävät päästä mahdollisimman lähelle. Välillä pitkällä pampulla varustettu poliisi kovistelee valokuvaajien joukkoa etäämmälle.
Tässä kohdassa voisikin pohtia, miksi me länsimaalaiset tulemme tänne tirkistelemään toisten juhlapäivänviettoa ymmärtämättä tuon taivaallista vodun-uskonnon perimmäisestä luonteesta.
Mielessä pyörivät myös Hollywood-elokuvien maalaamat kauhukuvat, joissa ensisijaisesti haitilainen vodun identifioidaan noituuteen, mustaan magiaan, kannibalismiin, zombeihin ja neuloilla lävistettyihin nukkeihin. Aikamoista mustamaalaamista.
Grand Popo ja Villa Karo
Vodunin mysteeri tuskin avautuu pelkästään juhlapäivän humua seuraamalla. Ymmärrystä tähän aivan toisenlaiseen ajattelu- ja elämäntapaan voi kartuttaa vierailemalla Beninin Grand Popon kylässä 45 kilometriä Ouidahista länteen. Siellä toimii Villa Karo, suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus, jonka tavoitteena on lisätä Afrikan ja Suomen välistä kulttuurivaihtoa.
Villa Karon tiloissa toimii pienoismuseo, jossa on nähtävillä länsiafrikkalaiseen kulttuuriin ja animistiseen uskontoon kytkeytyviä artefakteja.
Myös Grand Popossa järjestetään vuosittain omat vodun-päivän juhlallisuudet. Osa pitää niitä jopa mielenkiintoisempina kuin Ouidahin vastaavia. Mene ja tiedä. Varmaa on kuitenkin se, että vodun on juurtunut syvälle Beniniin. Benin on vodunin maa.
uutiskirje 
