Työ- ja elinkeinoministeriö esitti perjantaina marjavälittäjien palkkaamille ulkomaisille marjanpoimijoille joko työsuhdetta tai erillislakia, jossa heidän asemansa määriteltäisiin työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastoon.
Nykytilanteessa marjanpoimijoiden ei katsota työskentelevän työsuhteessa eikä myöskään yrittäjinä. Poimijoita tulee vuosittain Suomeen yli 4 000 henkilöä, valtaosa Thaimaasta.
Ministeriön selvitysmiehen Markku Wallinin mukaan poimijoihin sovellettaisiin Suomen työlainsäädäntöä, ellei laissa säädetä soveltamispoikkeuksesta. Työsuhteisten poimijoiden tuloa verotetaan palkkatulona, kausityön alhaisen prosentin mukaan. Työsuhde toisi poimijat myös palkkaturvan piiriin.
– Työsuhteessa metsämarjanpoimijat rinnastuisivat puutarhoissa ja marjatiloilla työsuhteisina työskenteleviin poimijoihin, jotka voivat työskennellä usealle työnantajalle samanaikaisesti tai peräkkäin. Ruotsissa työsuhteisena teetetty poiminta on ollut marjanostajille edelleen kannattavaa, Wallin sanoo.
Toista oikeudellista keinoa, eli erillislakia selvitysmies pitää mahdollisena mutta huonompana vaihtoehtona.
Ratkaistava ennen kesää
SAK tukee ministeriön esitystä poimijoiden työsuhteista. Lakimies Anu-Tuija Lehto SAK:sta painottaa kuitenkin, että lähinnä Aasiasta tulevien poimijoiden tilanne on kestämätön ja ratkaisu tarvitaan pikaisesti.
– Ihmisoikeuksia korostavalle Suomelle on häpeäksi tapa, jolla kohtelemme tänne töihin tulevia köyhiä ihmisiä. Suomi on pitänyt luonnonmarjojen poimijoita yrittäjinä, vaikka useat heistä ovat luulleet tulleensa maahan työntekijöinä.
Erillislaki huonontaisi Lehdon mielestä työsuhdelakia synnyttämällä työmarkkinoille uuden ryhmän. Hän korostaa, että meillä on jo nyt kasvava joukko yrittäjäriskiä kantavia työntekijöitä, eikä SAK halua ilmiön laajenevan.
Marjavälittäjien värväämien ulkomaisten luonnonmarjojen poimijoiden asema on aiheuttanut ongelmia useampana kesänä. Viime vuonna osa poimijoista teki poliisille tutkintapyynnön ihmiskaupasta.
uutiskirje 
