Pitkäaikainen vasemmistojohtaja ja pääministeri Robert Fico, 49, oli suosikki jo paljon ennen kun hän vihdoin joulukuussa ilmoittautui kisaan.
Hänen kilpailijansa, aikaisemmin politiikassa täysin tuntematon liikemies, multimiljonääri Andrej Kiska, 51, nousi kuitenkin ensimmäisellä kierroksella 24 prosentin ääniosuudella lähelle Ficon 28 prosenttia.
Viiden oikeisto-oppositioryhmän ehdokkaat olivat solmineet jo hyvissä ajoin ”hyökkäämättömyyssopimuksen”. Sen mukaan kaikki kehottavat omiaan tukemaan toiselle kierrokselle pääsevää ”Anti-Ficoa”. Pari viikkoa sitten oikeiston yhteenlaskettu kannatus olisi kaatanut Ficon.
Kukaan ei oikeastaan tiedä Kiskan ajattelusta ja tavoitteista mitään.
Fico kirosanana
Anti-Fico -asenteen taustalla on Slovakian erikoinen mahtikeskittymä. Ficon puolue ”Smer – SD” eli ”Suunta sosialidemokratia” voitti vuoden 2012 parlamenttivaalit niin reilusti, että se saattoi miehittää käytännössä kaikki valtion huipputehtävät.
Parlamentissa Smerin listoilta valitut saivat 44,4 prosentillaan 83 paikkaa 150:sta ja tietysti puhemiehen paikan. Pääministeri on Fico ja hallitus koostuu Smerin ministereistä. Väistyvä presidentti Ivan Gasparovic tunnetaan Ficon ystävänä, ja Gasparovic sai Smerin äänet sekä 2004 että 2009.
Fico pysyy gallupeissa ylivoimaisesti suosituimpana poliitikkona, mutta moni kokee, että nyt edes presidentin virka voisi kuulua jollekin muulle voimalle.
Joitakin häiritsee yhä Ficon nuoruus vanhan kommunistipuolueen nousevana kaaderina. Hän kuitenkin onnistui yhdistämään uuteen puolueeseensa Smeriin lähes koko vasemmiston kommunistien perillisistä aina Alexander Dubcekin sosialidemokraatteihin.
Tiukan länsisuuntautuneita ei miellytä Ficon ulkopolitiikan oppi, jonka mukaan Slovakian ei pidä katsoa vain länteen, vaan kaikkiin neljään pääsuuntaan: pohjoiseen, itään, etelään ja länteen.
Nyt moni ihmettelee, miksi Fico pyrkii presidentiksi, vaikka tietää menettävänsä johtajan otteen puolueeseen ja hallitukseen. Presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö, mutta muuten hänen valtaoikeutensa ovat symbolisia.
Bisneksestä politiikkaan
Oikeistossa lupaus tukea Kiskaa pätee, mutta jo tiistaina se oli nihkeää ja epäsuoraa. Slovakianunkarilaiset tosin lupasivat pysyä sanojensa takana.
Kiska on puolitoista vuotta rakentanut kuvaansa ”Sydän, järki, luonne” tunnuksin. Menestynyt liikemies sanoo edustavansa riippumattomana vain kansalaisia, hän ei koskaan ole kuulunut mihinkään puolueeseen eikä siis tahraantunut poliittisessa kähminnässä.
Verkkokeskusteluissa moni Ficon vastustajakin toteaa, ettei kukaan tiedä Itä-Slovakian pikkukaupungista saapuneen Kiskan ajattelusta ja tavoitteista oikeastaan mitään. Politiikan vastaiset yleistävät puheet voi ymmärtää bisneksessä, mutta valtio ei ole firma.
Kiskaa on yritetty moittia koronkiskuriksi, koska hän pyöritti osamaksuihin ja perintään perustuneita firmojaan, jotka etenkin köyhässä Itä-Slovakiassa tuntee jokainen. Yrityksistään ja Hyvä enkeli -hyväntekeväisyyssäätiöstä hän kuitenkin irrottautui ryhtyessään presidenttihankkeeseen.
Onko Kiska skientologi?
Vaalitaiston suureksi arvoitukseksi jäävät Kiskan väitetyt yhteydet skientologeihin.
Katolisessa Slovakiassa skientologia ja sen itsekehitysoppi dianetiikka ovat olleet marginaalisia aiheita. Harva slovakki on edes kuullut koko liikkeestä. Sitä ei ole rekisteröity kirkkokunnaksi.
Kiska kiistää yhteydet skientologiaan. Elämänohjekirjansa kustantamisen liikettä lähellä olevassa painotalossa hän selittää tapahtuneen epähuomiossa.
Vaalikeskusteluissa Fico on kuitenkin toistuvasti väittänyt, että jos Kiska pyytäisi Slovakian turvallisuusvirastolta todistuksen taustojensa tarkistamisesta, virasto ei voisi sitä myöntää, koska Kiska jouduttaisiin luokittelemaan kansalliseksi turvallisuusriskiksi.
”Ja tällainen henkilö pyrkii presidentiksi ja haluaa pääsyn salaisiksi määrättyihin asiakirjoihin”, ihmettelee Fico.
Itsenäisen Slovakian kolme aikaisempaa presidenttiä Milan Kovac, Rudolf Schuster ja Ivan Gasparovic ovat ilmaisseet kannattavansa presidentiksi Ficoa. Kireässä maailmantilanteessa heidän on vaikea kuvitella presidenttiä, jolta kansainvälisen politiikan kokemus ja yhteydet puuttuvat täysin.