Maailman vanhimpiin kuuluvat eläimet, miljoonia vuosia meriä asustaneet kampamaneetit, ovat säilyttäneet salaisuutensa näihin päiviin asti. Tutkija Sanna Majaneva on lähtenyt perjantaina tarkastettavassa väitöskirjassaan selvittämään arktisen merialueen ja Itämeren Mertensia ovum -lajin eli arktisen kampamaneetin elämää.
– Tiedämme aivan liian vähän kampamaneeteista ja muista hyytelöplanktoniin kuuluvista eläimistä kuten meduusoista. Jopa tunnistusmenetelmissä on puutteita, vaikka hyytelöplanktonlajit voivat esiintyä runsaana ekosysteemissä ja voivat voimakkaasti vaikuttaa sekä alempiin että ylempiin ravintoverkon tasoihin, Majaneva sanoo.
Majaneva toteaakin, että hänen väitöskirjansa otsikko voisi olla: Miksi kampamaneeteista tiedetään niin vähän? Työn virallinen otsikko on ”Kampamaneettien monimuotoisuudesta ja ekologisesta roolista – esimerkkinä arktisen alueen ja Itämeren Mertensia ovum”.
Ennen tätä tutkimusta arktisesta kampamaneetista on ollut saatavilla vain vähän tietoa, joka on usein vääristynyttä. Itämerellä tämä laji tunnistettiin ensimmäisen kerran dna-menetelmien avulla vuonna 2008.
Tunnistaminen vaikeaa
Majanevan mukaan aikaisemmassa tutkimuksessa pohjoisen Itämeren ainoana kampamaneettilajina pidettiin pikkumaneettia (Pleurobrachia pileus).
– Tutkimuksessani sitä ei löytynyt pohjoisen Itämeren alueelta lainkaan. Tämä havainto tukee ajatusta, että alueen kampamaneetit olisi aikaisemmin tunnistettu väärin ja arktinen kampamaneetti esiintyisi jääkauden reliktinä Itämerellä eikä vieraslajina. Täysin varmaa tämä ei kuitenkaan vielä ole, joten tutkimukset jatkuvat, Majaneva sanoo.
Tunnistuksen vaikeuden taustalla on monia seikkoja. Yksilöt ovat hauraita ja lajit on usein puutteellisesti kuvattu. Lisäksi julkaistujen geenisekvenssien vähyys rajoittaa geneettisten tunnistusmenetelmien tarkkuutta.
Yksi väitöskirjan johtopäätöksistä onkin, että kampamaneettien lajintunnistus on varminta, kun yksilöiden valokuvat yhdistetään morfologisten ja molekyylitason tunnistusmenetelmien kanssa.
Hyytelöplankton seurantaohjelmiin?
Arktinen kampamaneetti kasvaa kotivesillään Arktisella alueella lähes 10 senttimetrin kokoiseksi. Se on kyltymätön saalistaja, jonka pääasiallista ravintoa ovat hankajalkaisäyriäiset (esimerkiksi Calanus-lajit).
Laji esiintyy melko yleisesti eteläiseltä Itämereltä Suomenlahdelle ja Selkämerelle. Laji pärjää siis myös valtameriä alhaisemmissa suolapitoisuuksissa, mutta on paljon pienikasvuisempi.
Pohjoisella Itämerellä suurimmat havaitut yksilöt olivat alle senttimetrin mittaisia. Sen vuoksi ne syövät mikroskooppisen pieniä planktoneliöitä.
– Arktisen kampamaneetin roolia arktisen alueen ja Itämeren ekosysteemeissä ei ole hahmotettu, koska tarkkoja tiheystietoja ja tutkimustietoa on ollut rajoitetusti.
Majaniemen mukaan Mertensia ovumin vaikutus arktisessa planktonyhteisössä on aiemmin ajateltua suurempi, etenkin jos otetaan huomioon lajin ja sen saaliiden laikuittainen esiintyminen. Hyytelöplankton tulisikin hänen mielestään saada pysyvästi mukaan alueellisiin seurantaohjelmiin.
Haittalajia ei Suomessa
Tulevaisuuden ympäristömuutokset vaikuttavat eri alueiden populaatioihin eri tavoin. Itämerellä sen esiintymisalueen ennakoidaan pienenevän ilmastonmuutoksen myötä, kun taas arktisella alueella sen alue pysyisi lähes ennallaan.
Ekologisesti haitallisena vieraslajina pidetyn amerikankampamaneetin, Mnemiopsis leidyin, esiintyminen rajoittuu Itämeressä Bornholmin altaan eteläpuolelle, eikä havaintoja Suomen vesialueelta ole tehty.
Hyytelöplanktonin maailmanlaajuisesta runsastumisesta on viime vuosina puhuttu paljon. Tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä asiasta, sillä meduusojen ja kampamaneettien määrien arviointiin ei toistaiseksi ole luotettavia menetelmiä eikä pitkäaikaisia aineistoja ole.
uutiskirje 
