Aleksandr Duginia on sanottu Vladimir Putinin tausta-ajattelijaksi. Tämän käsityksen on viime aikoina vahvistanut toisaalta Krimin valtaaminen Ukrainalta, toisaalta Euraasian talousliiton perustaminen, toimia joita Dugin on ajanut. Nämä tapahtumat eivät välttämättä osoita Duginin suoranaista vaikutusvaltaa, mutta viittaavat siihen, että presidentti Putin on omaksunut paljon hänen ajattelutavastaan. Dugin on aktiivisesti levittänyt mielipiteitään myös länteen ja saanut kannattajia myös siellä. Hän on viime aikoina kirjoittanut ja puhunut paljon Ukrainan tapahtumista.
Toukokuussa Yhdysvalloissa julkaistussa haastattelussa Dugin selvittää, kuinka hänen oma katsomuksensa on muuttunut ja – ennen kaikkea – Venäjän hallituksen kanta on lähentynyt hänen omaansa. Ratkaiseva käänne tapahtui Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991. Siihen asti hän oli arvostellut sosialismia perinteiden hylkimisestä – hän on edelleenkin kulttuurikonservatiivi ja hänen oppimestarinsa ovat olleet äärioikeistolaisia kuten Julius Evola ja filosofian parissa Martin Heidegger. Modernismi ja varsinkin Yhdysvalloista leviävä talous- ja kulttuuriliberalismi on hänen maailmankuvassaan ollut päävihollinen.
Mutta hän on harrastanut ja kehittänyt myös geopolitiikkaa ja tässä tilanteessa hän huomasi kaipaavansa vanhaa Neuvostoliittoa – sen kaaduttua Yhdysvalloilla ei enää ollut vastapainoa maailmanpolitiikassa. Liberalismi oli hänestä vielä pahempi kuin sosialismi ja sen vuoksi hän nyt ryhtyi kehittämään kansallismielisyyden ja sosialismin yhdistelmää, kansallisbolševismia.
Tämän vuoksi hän hylkäsi Boris Jeltsinin liberaalin politiikan ja osallistui erilaisten kansallismielisten oikeisto- ja vasemmistoryhmien toimintaan. Hän pääsi duuman puhemiehen neuvonantajaksi ja sen geopolitiikan asiantuntijakeskuksen johtajaksi.
Vuonna 2000 Putin pääsi valtaan ja liberalismi korvattiin kansallismielisemmällä politiikalla. Tultuaan 2008 valituksi kolmannelle kaudelle hän jätti Duginin mukaan lopullisesti liberalismin ja omaksui euraasialaisuuden aatteet yhä selkeämmin. ”Minun asemani poliittisessa kentässä on vastaavasti muuttunut – Putinin kannattajien kansallisimmasta päästä politiikan valtavirran keskiöön”, Dugin sanoo ja kuvaa tämän Putinin realismin ja hänen poliittisen ajattelunsa ja euraasialaisuuden yhtymäksi.
Euraasia on hänen määritelmän mukaan tsaarin Venäjän tai Neuvostoliiton rajojen sisältämä alue. Kun puhutaan tämän alueen kulttuurista pitää ottaa huomioon, että siellä asuu, paitsi venäläisiä ja muita slaaveja, tai ortodokseja, myös Keski-Aasian, Siperian ja Kaukasuksen turkkilaisia kansoja ja alkuperäisiä heimoja.
”Neuvostoliiton loppu oli 1900-luvun suurin geopoliittinen tragedia”, Putin on sanonut. Dugin korostaa tässä lausumassa sanaa ’geopoliittinen’ – tämä merkitsee hänen mukaansa että ”Putin suree ei niinkään neuvostoaatteen ideologista sisältöä, vaan kaipaa pikemmin sitä poliittista tilaa, joka muodostui jo paljon ennen bolševismin tuloa ja edusti Suurempaa Venäjää poliittisena yksikkönä, joka perustui eri etnisten ryhmien ja kansojen historian ja kulttuurien sivistykselliseen samanlaisuuteen”. Dugin tietenkin on puolueellinen, mutta hän on luultavasti pääasiassa oikeassa – sen sijaan pitää kysyä, kuinka pitkälle tämä samanlaisuus oikein ulottui.
Sitä Dugin ei tietenkään tee, vaan kertoo sen sijaan, etteivät Ukraina, Kazakstan tai Azerbajdžan koskaan olleet itsenäisiä valtioita ennen Neuvostoliiton syntyä. Ne olivat vain hallinnollisia alueita ”ilman mitään poliittista tai historiallista merkitystä”. ”Putin haluaa täten korostaa tällaisen prosessin keinotekoista, satunnaista ja perusteetonta luonnetta ja esittää, että sellaiset keinotekoisesti luodut valtiot ovat epäonnistuneita valtioita. Tällaisen epäonnistumisen välttämiseksi niitä pitäisi integroida uuteen geopoliittiseen kehikkoon – Euraasian unioniin.” Esimerkkeinä tällaisten valtioiden murtumisesta Dugin mainitsee Georgian vuonna 2008 ja Ukrainan vuonna 2014.
Ukraina on siis ollut tällainen ”äärimmäisen epäonnistunut” valtio, joka Duginin mukaan ei koskaan esiintynyt historiassa ennen vuotta 1991 – hän siis ei anna neuvostotasavalloille suurta arvoa. Maa on jakautunut kahtia: Länsi-Ukraina on hänen mukaansa kannattanut Hitleriä ja Stepan Banderaa ja ollut hyvin venäläisvastainen. Itä- ja Etelä-Ukraina taas on kannattanut Venäjää ja Stalinia ja vastustanut fasismia. Näiden alueiden asukkaat ovat kuuluneet Venäläiseen maailmaan (Russki Mir) ja Euraasian kulttuuriin. Tämä on johtanut sisällissotaan ja Krim on liitetty Venäjään. Entisen Ukrainan poliittiselle kartalle ovat ilmaantuneet Donetskin ja Luganskin tasavallat. Syynä tähän on ”äärikansallismielisten voimien vallankaappaus Kiovassa maaliskuussa 2014, jolla yritettiin pakottaa koko Ukrainan väestölle Länsi-Ukrainan (suurimmaksi osaksi uusnatsilainen) identiteetti”.
Tämän vuoksi Dugin ennustaa sisällissotaa, johon venäläiset joukot ehkä puuttuvat. Hän ei toivo Länsi-Ukrainan liittämistä Euraasiaan, vaan antaisi ”Kiovan juntan” pitää Dnjepr-joen oikealla puolella sijaitsevat alueet, paitsi rannikkoseudun, joka liitettäisiin kokonaan Euraasiaan. Uusnatsismin vallassa oleva Kiova tulee kokemaan kovia aikoja. Venäjän joukot eivät tule hyökkäämään joen oikealle puolelle, paitsi suojelemaan venäläisiä ja muita etnisiä ryhmiä, jotka eivät alistu uusnatsien valtaan.
Tämä lausunto, kuten myös edellä mainittu haastattelu, on julkaistu Open Revolt -nettipalstalla, jota ylläpitää valkoisen (yli)vallan puolesta taisteleva New Resistance -liike. Kysymykseen, miksi julkaista niin paljon aineistoa Ukrainasta ja Krimistä tämän palstan toimitus vastaa olevan tärkeätä paljastaa kapitalistien ja sionistien juonia ympäri maailmaa. Dugin ei pidä itseään rasistina, mutta on kyllä lausunnoissaan Ukrainan tapahtumista toistuvasti maininnut juutalaisten osuutta.
”Westernia” on Duginin antama englanninkielinen nimi tälle Ukrainan jäännösosalle.
”Oikeat” ukrainalaiset ovat hänen mukaansa ”länsivenäläinen” kansanryhmä joka tunnustaa ”suurvenäläisiä” itäslaavien ytimenä ja mahtavan itsenäisen itäslaavilaisen ortodoksisen valtion luojana. ”Ukrainalaiset eivät täten ole vain ’meidän kansaa’, he ovat osa meitä ja loppujen lopuksi meitä itseään. He eivät ole erilaisia, he ovat samaa kansaa.”
Länsiukrainalaiset sen sijaan ovat hyvinkin erilaisia, he ovat altistuneet puolalaisten ja katolilaisuuden vaikutukselle. He vierastavat muita slaaveja, mutta myös puolalaisia ja itävaltalaisia. ”Sen vuoksi heillä ei koskaan ole ollut (eikä tule olemaan) oma valtio, koska on mahdotonta rakentaa valtiota, joka perustuisi kaikkiin ympäröiviin kansoihin kohdistuvaan vihaan”, Dugin kirjoittaa. Tuntuu kuitenkin siltä että hän itse vihaisi länsiukrainalaisia.
uutiskirje 
