Informaatiosodan sirpaleita Ukrainassa

Pintaa syvemmältä

Olen edellisissä kolumneissani pyrkinyt hahmottamaan Aleksandr Duginin euraasialaista filosofiaa ja sen mahdollista vaikutusta Venäjän Ukraina-politiikkaan. Kuinka suora tämä vaikutus mahtaa olla?

Puolalainen tutkija Jolanta Darczewska on tutkinut tätä ja julkaissut raporttinsa yhteiskuntapoliittisessa aikakauslehdessä OSW (The Anatomy of Russian Information Warfare – The Crimean Operation). Hän esittelee Duginin ja Igor Panarinin geopoliittiset koulut, ja pitää Duginin koulukuntaa vaikutusvaltaisempana.

Näiden koulukuntien avainedustajat ovat olleet keskeisessä asemassa sekä levittämällä geopoliittista ajattelutapaa päättäjien keskuuteen että osallistumalla henkilökohtaisesti informaatiosotaan mielipidejohtajina. ”Heillä on ilmeiset yhteydet salaisiin palveluihin ja he näkevät vastustajan ”peililiikkeet” järjestettynä ja kanavoituneena toimintana, paljon pidemmälle kehitettynä kuin kylmän sodan aikana.”

Venäjän kevät -liittoutumaan kuuluu monia kansallismielisiä ryhmiä.

Informaatiosota Ukrainan ”oranssia ruttoa” vastaan on Duginille erityisen tärkeä. Koska läntisen Ukrainan mielipideilmasto on erityisen myrkyllinen, hän jättäisi sen omaan oloonsa ja tyytyisi itäisen puolen liittämiseen Venäjään.

”Oranssi rutto” ja banderalaisuus ovat olleet propagandasodan maalitauluja vuodesta 2003. Teemat ovat olleet mahdollisimman yksinkertaisia: venäjän kieli on Ukrainassa uhattuna (vaikka venäjää puhutaan Ukrainassa enemmän kuin ukrainaa), banderalaisuus samaistetaan fasismiin ja Maidan kaaokseen. Vihollisia ei ole ainoastaan rajojen takana, vaan myös niiden sisällä.

Dugin julkaisi maaliskuussa ”Ohjeet polemiikille sisäistä vihollista vastaan”, jossa hän totesi, että maassa on kaksi leiriä: ME (isänmaalliset, Putin, kansa) ja HE (liberaali, länsimainen leiri). ”Me olemme venäläisiä ja tuemme venäläisiä, kun taas he toimivat venäläisiä vastaan.” Jos joutuu hyökkäyksen kohteeksi, on vastattava samalla mitalla. Jos ”meitä” haukutaan kansallismielisiksi, kommunisteiksi ja neuvostoihmisiksi, pitää vastustajia kutsua Yhdysvaltain agenteiksi tai viidenneksi kolonnaksi. Jos he haukkuvat ”natsiksi” tai ”stalinistiksi”, pitää vastata ”vakoilija”, ”petturi”, ”paljonko CIA maksoi teille?” tai ”kuolema vakoilijoille”.

Venäjän kevät -liittoutuma perustettiin Duginin aloitteesta maaliskuussa, Krimin tapahtumien yhteydessä. Siihen liittyi melkoinen määrä kansallismielisiä järjestöjä ja puolueita oikealta ja vasemmalta. Darczewska katsoo tämän toiminnan jatkuvan aika lailla vanhoissa urissa ja epäilee sen toimivuutta länsieurooppalaisissa oloissa.

Malesialaisen koneen turma ”Donetskin kansantasavallan” ilmatilassa näytti kuitenkin informaatiosodan rajat. Monenlaisia selityksiä keksittiin, mutta osa kertoi keksijöiden ajatusmaailmasta enemmän kuin todellisuudesta. Erään selityksen mukaan Putinin virkakoneen olisi pitänyt lentää jossain siellä päin kyseiseen aikaan ja ukrainalainen taistelukone olisi luullut ampuvansa sen alas. Miten voisi ajatella, että Putinin kone lentäisi yhtäkkiä Ukrainan yllä?

Mutta ennen kaikkea: jos tällainen olisikin tapahtunut, miten voisi edes ajatella, että ukrainalaiset olisivat ampuneet koneen alas? Tuloksenahan olisi ollut täysimääräinen sota. Ehkä jotkut harvat venäläiset olisivat halunneet sotaa (sitäkin epäilen), mutta ei taatusti yksikään ukrainalainen. Eiväthän he ole idiootteja. Mutta tämän tarinan keksijän mukaan ilmeisesti ovat. Vielä enemmän täytyy ihmetellä niitä, jotka meillä jakavat tarinankeksijöiden käsityksen ukrainalaisista.

Vieläkin hullumpia selityksiä on esitetty. Separatistien sotilaspäällikkö Igor Strelkov väitti, että kone jo lähtiessään Amsterdamista oli täynnä ruumiita. On väitetty, että koneen reittiä tapahtumapäivänä olisi muutettu pohjoisemmaksi, että espanjalainen lennonjohtaja olisi paljastanut raskauttavia tosiseikkoja (tällaista lennonjohtajaa ei ollut), että lentokoneen vakuutusarvoa olisi äsken nostettu. Suurin osa näistä tarinoista on selvästi keksitty ainoastaan totuuden peittämiseksi.

Pussy Riot-ryhmän jäsen Masha Aljohina uskoo Guardian-lehdessä, että suuri osa venäläisistä kuitenkin tietää, mitä todella tapahtui. Hän viittaa muun muassa videopätkään, jossa pieni poika sanoo: ”Katsokaa! Juntan kone on ammuttu alas! Hyvin tehty DKT!” (DKT on Donetskin kansantasavalta ja juntta on venäläisten nimitys Kiovan hallitukselle.)

Raporteissaan Venäjän tiedotusvälineet eivät kuitenkaan viitanneet DKT:hen, vaan mainitsivat turmapaikaksi Itä-Ukrainan. Uudessa Venäjässä (kapina-aluehan on Duginin mukaan Novorossija) tällaisia erehdyksiä ei kerta kaikkiaan tapahdu. ”Kansan ei pidä nähdä tragedioita, he ilmeisesti ajattelevat – ainoastaan venäläisten sotilaiden ja Itä-Ukrainan rohkeiden patrioottien voittoja”, Aljohina toteaa.

DKT:n pääministeri Aleksandr Borodai ilmoitti yksinkertaisesti: ”Jos kyseessä todella oli matkustajakone, me emme todella tehneet sitä”. Borodai on Moskovassa toiminut äärikansallismielisen lehden päätoimittajana ja poliittisena konsulttina. Myös Strelkov (oikealta nimeltään Igor Girkin) on tullut Moskovasta, jossa hän toimi armeijan ja tiedustelun everstinä ja muun muassa taisteli tšetšeenien itsenäisyyspyrkimyksiä vastaan.

He ovat nyt saamassa Moskovasta vahvistusta. Uusi valtion turvallisuudesta vastaava varapääministeri on kenraaliluutnantti Vladimir Antjufejev, jolla on pitkä kokemus tällaisista tehtävistä. Vuosina 1992–2012 hän johti KGB:ta ja koko turvallisuustoimintaa Transnistriassa, Moldovasta eroon pyrkivässä venäläismielisessä maakaistaleessa.

Irena Chalupa, joka raportoi tämän Atlantic Councilin nettisivuilla, arvelee nimityksen viittaavan Kremlin toiveisiin saada Donbassin alueesta Transnistrian kaltainen raskaasti aseistettu erillisalue, joka entisten venäläisten upseerien ja KGB-miesten johdolla jäisi sotimaan Ukrainan kansa, heikentäen maan itsenäisyyttä ja sen yhteistyötä EU:n kanssa.

Paitsi Transnistriassa Antjufejev on toiminut myös Etelä-Ossetian ja Abhasian selkkauksissa ja ennen niitä hän vuonna 1991 johti Latviassa OMON-joukkoja, jotka vastustivat maan itsenäisyyspyrkimyksiä. Pisin toimintajakso oli kuitenkin Transnistriassa, jossa hän sai liikanimen ”Transnistrian Berija”. Hän muotoili alueesta korruption, rikollisuuden ja salakuljetuksen tyyssijan.