Lasten ja nuorten mahdollisuudet osallistua perheen asumispäätöksiin ovat pienet, vaikka vanhemmat usein perustelevatkin niitä koulu- tai päiväkotipaikkojen sijainnilla.
– Aikuiset päättävät asuinpaikan ja sen, millainen koti on. Koska lasten asumispäätökset ovat aika rajoitettuja, on tärkeää ajatella millainen lasten lähiympäristö on ja kuinka sitä otetaan haltuun elämällä ja olemalla. Nuorten tapauksessa hengailu on osa asumista, sanoo maantieteen ja ympäristökasvatuksen professori Sirpa Tani Helsingin yliopistosta.
Tani on tutkinut lapsia ja nuoria osallistuvina asukkaina Suomen Akatemian rahoittamassa Asumisen tulevaisuus -tutkimusohjelmassa. Hän muun muassa pyysi nuoria valokuvaamaan omaa ja ystäviensä ajanviettoa Kampin kauppakeskuksessa. Tuloksena oli 460 otosta ja lukuisia niiden pohjalta käytyjä pienryhmäkeskusteluita.
– Muualla maailmassa on yleistynyt trendi, että lapset ja nuoret elävät aikataulutettua elämää. Ajatellaan, että sitä parempi, mitä enemmän nuorilla on ohjelmoitua tekemistä, vaikka mielestäni meidän kannattaisi puolustaa vapaan olemisen merkitystä, Tani sanoo.
Karkuun kauppakeskuksiin
Nuorilla vapaa oleminen on vaikkapa hengailua kaupungilla tai kauppakeskuksissa. Joutenolon lisäksi hengailussa on tärkeää ikätovereiden kanssa oleilu ja sitä kautta tapahtuva sosiaalisen identiteetin rakentaminen.
– Korostaisin sitä, ettei hengailulla tarvitse olla mitään erityistä merkitystä, vain oleminen sinänsä on tärkeää.
– Nuorille on tärkeää, että kauppakeskuksessa voi olla vanhempien ja opettajien valvovan katseen ulottumattomissa ja samalla turvallisessa paikassa, sillä kauppakeskuksessa on paljon aikuisia, vartijoita ja valvontakameroita.
– Siellä on mahdollista täyttää samaan aikaan oman tilan tai vetäytymisen ja toisaalta näytteillä olon tarve.
Urbaanit jokamiehenoikeudet
Tani huomauttaa, että aikuiset pyrkivät ottamaan omaa ympäristöään haltuun luovasti samalla tavalla kuin nuoret esimerkiksi järjestämällä teemapäiviä, kuten ravintola- ja siivouspäiviä.
Nuoret tosin ottavat tilaa haltuun silloin, kun haluavat, eivätkä tiettynä määrättynä kellonaikana.
Tani peräänkuuluttaa jokamiehenoikeuksia myös kaupunkioloihin.
– Kun puhutaan luonnosta ja jokamiehenoikeuksista, voisi ajatella, että pyrkisimme suojelemaan jokamiehen oikeuksia urbaanissa ympäristössä. Voisiko kaupunkia ajatella avoimena, väljänä ja sallivana erilaisille ihmisille ja olemisen tavoille?
uutiskirje 
