Yhdysvaltain sosialistipuolue pinnistelee kaksipuoluejärjestelmän sivussa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Mitä pitäisi ajatella siitä, että kun Yhdysvaltain sosialistipuolue SPUSA keskustelee valtakunnallisessa kokouksessaan vuoden 2016 presidentinvaalien kampanjoinnista, osa aktiiveista on jo poistunut paikalta?

Voihan selityksenä olla pitkät etäisyydet: Chicagossa viime viikonvaihteessa pidetyn konferenssin osanottajat tulivat kauimmillaan yli neljän tuhannen kilometrin päästä, Los Angelesista. On sunnuntai-iltapäivä, ja ”lähialueelle” Pohjois-Michiganiinkin on yli kuuden tunnin ajomatka.

Tai sitten ajatus presidentinvaaleista ei yksinkertaisesti innostanut kaikkia suoran toiminnan ystäviä. Republikaanien ja demokraattien täyttämällä kentällä, miljardöörien rahoittamien vaalikampanjoiden seassa pelaaminen on vaikeaa. Silti moni sosialisti ajattelee, että vaalit ovat keino päästä edes jossain määrin näkyviin.

Yhdysvaltain sosialistipuolue SPUSA ajaa demokraattista sosialismia ja on feministinen. Se, että eri jäsenillä on erilaisia tavoitteita ja painotuksia, on puolueessa hyväksyttävää ja suositeltavaakin.

Chicagon pilvenpiirtäjäkeskustan tuntumaan, Multikulti-järjestötaloon kokoontui viime viikonlopun ajaksi kolme-neljäkymmentä yhdysvaltalaista sosialistia. Kokoontumisessa on valkoisia, mustia, nuoria, iäkkäämpiä. Miehiä on enemmän kuin naisia.

Keskustelua riittää, kun The Time is Now! (Aika on nyt!) -konferenssin työryhmissä ideoidaan, miten demokraattista sosialismia voi edistää työpaikoilla, yhteisöissä ja yhteiskunnassa.

Eikä sosialismi ole edes pelkkä republikaanien kirosana.

– Esimerkiksi Los Angelesissa tilanne on positiivisella tavalla tukala, täynnä kilpailua. Erilaisia sosialisti- tai kommunistiryhmittymiä on yli 150, sosialistipuolueen puheenjohtaja Mimi Soltysik ja varapuheenjohtaja Lynn Lomibao kertovat.

Umpisuoli teki
sosialistin

Sosialistipuolueen toista puheenjohtajaa Stephanie Cholenskya on taivuteltu puolueen presidenttiehdokkaaksi 2016 vaaleihin. Siellä hän saisi todennäköisesti vastaansa demokraattisen naisehdokkaan, pelkältä etunimeltä tunnetun Hillaryn, Hillary Clintonin, jonka ehdokkuutta moni kannattaja ja vastustajakin pitää jo varmana.

– Aika ei ole nyt minulle paras mahdollinen, mutta 2020:n presidentinvaaleista olen kyllä kiinnostunut, Cholensky sanoo.

– Haluan asettua aloilleni uudessa asuinpaikassani Pohjois-Carolinassa ja aktivoida siellä puoluetoimintaa. Haluan myös saada lyhennetyksi opintolainaani. Minulla ei ole yhtään rahaa kampanjointiin, yliopiston syöpätutkimusryhmässä aloittanut Cholensky kertoo.

Kokemukset tekivät hänestä sosialistin. Nuorena lukion keskeyttäneenä tyttönä Cholensky ei saanut Coloradossa apua pahasti ärtyneeseen umpisuoleensa, koska hänellä ei ollut sairausvakuutusta. Häntä kehotettiin menemään sairaalan ensiapuun vasta, jos umpisuoli puhkeaisi, vaikka tilanne saattaisi siinä vaiheessa olla jo hengenvaarallinen.

– Umpisuoli ei puhjennut, mutta vaivaa minua edelleen. Työni ansiosta minulla on nyt vakuutus, mutta haluan, että terveydenhoitoa saavat perhesuhteista riippumatta kaikki ilman kalliita yksityisiä vakuutuksia.

Helteisenä viikonloppuna Chicagoon kokoontuneet sosialistit keskustelevat presidentinvaaleista kiihkottomasti mutta innostuneina. Puoluekokous päättää mahdollisesta ehdokkaan asettamisesta vasta runsaan vuoden päästä.

– Taitaisi olla naisten vuoro, sanoo Matt Erard. Marxinsa tunteva mies asuu konkurssin tehneessä Detroitin kaupungissa, josta tätä nykyä muuttavat pois kaikki kynnelle kykenevät. Erard haluaisi muuttaa kaupungin suureksi kommuuniksi. Hän näyttää olevan ihminen, jota muut kuuntelevat.

Kaksipuoluejärjestelmä
tukahduttaa vaihtoehdot

Puoluesihteeri Greg Pason kuuntelee muita tarkkaavaisesti ja ilmaisee sitten kantansa:

– Toivon, että päätämme osallistua presidentinvaaleihin. Mielestäni meidän pitää heittäytyä presidenttispektaakkeliin, vaikka emme itse spektaakkelista pitäisikään. Meidän pitää näkyä ja tulla kuulluiksi!

Pasonin mukaan monet amerikkalaiset ovat ”erittäin kyllästyneitä” kaksipuoluejärjestelmään ja sen toimimattomuuteen. Republikaanien ääriosasto Teekutsuliike sabotoi parlamentaarista toimintaa monin tavoin. Demokraattipuoluekin on liukunut yhä enemmän oikealle.

– Vihreitä voisimme kannattaa, ja olemme kannattaneetkin, mutta hekään eivät ole sosialisteja, John Strinka sanoo.

Ihmisten aktivoimisessa riittää tehtävää. Demokratia toimii Yhdysvalloissa vaihtelevasti. Joissakin osavaltioissa ollaan jopa lähempänä monipuoluejärjestelmää, kun taas toisissa ”ajokortittomien” eli köyhien ja opiskelijoiden äänestämistä ja äänestäjäksi rekisteröitymistä hankaloitetaan monin tavoin.

Konferenssin osallistujat sopivat, että he hankkivat tarvittavat listat ja ryhtyvät taas töihin.

– Ensin kannattaa pyytää nimeä ja osoitetta ja sitten vasta puhua sosialismista. Eikä kannata odottaa ihmisten tulevan meidän luoksemme, vaan mennään me suoraan heidän luokseen, Matt Erard rohkaisee.