Kansanedustaja katsoo silmiin

Puhelias, kovaääninen, lämmin, helposti innostuva, nauravainen, itseironinen, ehkä hiukan naiivisti hyvään uskova. Katsoo silmiin. Näin kuvaillaan vasemmistoliiton uutta kansanedustajaa, raahelaista myyjää Katja Hännistä, 34.

Hännisestä vasemmistoliitto saa vahvistuksen duunarikansanedustajien joukkoon.

– On niitäkin ihmisiä, jotka ei pidä myyjän työtä minään, koska kuvitellaan, että kaikkihan siihen pystyvät. Ja ihmetellään, että miten pärjään eduskunnassa, kun ei ole yliopistokoulutusta, Hänninen hymähtää.

– Totean, että olen kansan edustaja eikä kansallakaan ole aina yliopistotutkintoa. Onhan mulla kurottavaa, mutta luotan siihen, että täällä tulee tietoa.

Hännisen mielestä se, että vasemmistoliiton ryhmässä on useampikin työntekijäportaasta tullut kansanedustaja, näkyy esillä olevissa asioissa.

– Arjen asiat, työelämäkysymykset ovat vahvasti keskusteluissa. On aito huoli siitä, miten ihmiset jaksavat työelämässä ja miten työtä riittäisi kaikille, hän sanoo ja toteaa pitävänsä kaikkea työtä tärkeänä.

– Esimerkiksi kotityötä tekeville kuten omaishoitajille pitää saada lisää arvostusta.

Hänninen tuntee olonsa kotoisaksi eduskuntaryhmässään.

– Tuntuu, että olen oikeitten ihmisten ympäröimänä. Kaikkea meidän ajatuksia ei voi toteuttaa meidän voimasuhteilla ainakaan vielä, mutta tärkeää on pitää niitä esillä ja kypsyttää aikaa niille. Jos olisimme hiljaa, kuka nostaisi näitä asioita?

Kaikkoaako demokratia?

Hänninen nousi eduskuntaan kesken vaalikauden varasijalta, kun kansanedustaja Merja Kyllönen valittiin Euroopan parlamenttiin. Hänninen ehti ennen kesätaukoa käydä osallistumassa ryhmänsä viikkokokoukseen. Tämän viikon tiistaina, syysistuntokauden alettua, hän aloitti varsinaisen työnsä kansanedustajana.

Ensimmäisen lakialoitteensa Hänninen teki saman tien tiistaina. Aloite koskee toimeentulotukilain muuttamista siten, että lapsilisiä ei oteta huomioon toimeentulotukea vähentävänä tulona.

– Päätin jo kesällä tehdä ensimmäisen lakialoitteeni juuri köyhimpien perheiden lapsilisistä. Vasemmiston pitkäaikaisen tavoitteen toteutuminen vähentäisi lapsiperheiden köyhyyttä ja lisäisi samalla suomalaisten ostovoimaa, Hänninen toteaa.

Hän arvioi syksyn tuovan eteen pulmallisia asioita.

– Sote-ratkaisu pyörii mielessä. Se on suuri asia, jolla on vaikutusta jokaiseen ja kaikkeen. Se vaikuttaa myös demokratiaan, hän sanoo.

– Jos sote-alueelle ei valita edustajia vaaleilla, miten heidät valitaan? Pahimmassa tapauksessa tilanne johtaa siihen, että kansa tuntee entistä vähemmän pystyvänsä päättämään, miten tai minkälaisia palveluita tuotetaan.

Hän toteaa, että jo nyt kansalaiset tuntevat olevansa paitsiossa, vaikka päätöksenteko on kunnissa tai ainakin kuntayhtymissä. Kun mennään viiteen sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvastuualueeseen, päätöksenteko on yhä kauempana.

– Mitä kauemmas päätöksentekovalta loittonee, sitä vaikeampaa arkisiin asioihin vaikuttaminen on. En tiedä, onko tarkoituskin ollut se, hän sanoo.

Kun suurin osa kunnan budjetista menee terveys- ja sosiaalihuoltoon ja siten erva-alueille, jää kunnille aika vähän päätettävää.

– Kuntalainen saa maksaa, muttei päättää, Hänninen pelkää.

Pelkästään päätösvalta ei pakene. Hännisen kotiseudun erva-alue on lähes puoli Suomea.

– Meillä päin sosiaali- ja terveydenhuollon pääpaikka on Oulussa. Kyllä se on aika kaukana, jos jostain Kärsämäeltä yrittää olla yhteydessä.

Yksityistäminen pysäytetty

Hyvääkin sote-ratkaisussa silti on.

– Toki se peruslähtökohta on hyvä, että tasavertaiset palvelut olisivat kaikkein saatavilla ja päällekkäistä hallintoa voitaisiin purkaa, johon menee tosi paljon rahaa, hän sanoo ja toteaa, että yksityistämisen pysäyttämistä ei voi merkitykseltään vähätellä.

– Tässä on turvattu julkinen terveydenhuolto. Toivon, että sitä ei avata yksityisille markkinoille eikä tulisi kilpailutusvaatimuksia.

Hänninen arvioi, että jo nyt lainsäädäntö on monin osin kunnossa, mutta käytäntö ei silti toimi.

– Kaikille pitäisi olla lääkäreitä, muttei ole. Hoidoille tai vaikkapa lastensuojeluilmoitusten käsittelylle asetetut aikarajat eivät pidä. Käytäntö on eri kuin lait ja asetukset ovat tarkoittaneet.

Hän miettii myös sitä, kuka on vastuussa, jos palvelu ei järjesty.

– Voiko se olla kunta, joka on palvelujen maksaja, muttei kuitenkaan palvelun järjestäjä?

Katja Hännisen koko haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 5. syyskuuta. Osta näköislehti Lehtiluukusta