Keinutuolifilosofiaa osa 13
Tieto lisää hysteriaa ja vain käsittämätön on pysyvää. Filosofi Martin Heidegger arveli nykyihmisen olevan paossa ajattelemista, ja korvaavan ajattelun loputtomalla toiminnalla. Poliitikoilla ja papeillakin on aivot, mutta välttämättä niissä ei ole ajatuksia.
Elämä on muuttunut kokemisen ja uteliaisuuden sijaan toiminta- ja reseptioppaiden ohjeiden matkimiseksi ja ulkoa opettelemiseksi. Juorusta eli panettelevasta kulkupuheesta on tullut tiedon korvike. Julkkikset tarjoilevat elämäänsä päivittäin median tarjottimella kuin ravintola lounasta erilaisilla höysteillä.
Venäläinen kirjallisuustutkija Mihail Bahtin (1895-1975) nimitti sakeana ja tahmeana eteneviä tapahtumia, tapaamisia ja eroja vailla olevaa aikaa pikkukaupungin ajaksi. Pikkukaupungissa päivästä toiseen toistuvat samat arkiset toimet, samat puheenaiheet ja samat sanat. Juorut korvaavat nähtävyyksien ja tapahtumien puutteen.
Tapahtumia ja historiallista kulkua vailla oleva aika naulaa elämän paikoilleen pelkäksi syömiseksi, juomiseksi, nukkumiseksi, juoruilemiseksi ja pieneksi vehkeilyksi. Elämä rajoittuu vaihtelun mahdollisuuksia vailla olevaan vaivaiseen olemiseen. Ajattelua tukehduttavat pikkumaisuudet nostavat esiin älyllisyyden syrjäisimmätkin sivuseikat ja tekevät niistä monumentaalisen tärkeitä asioita.
Pysähtyneen ja tahmean ajan vastakohtana on dynaamisesti eteenpäin rientävä aika, jonka tunnusmerkkejä ovat kriisit, käännekohdat ja kynnykset, sanalla sanoen muutos.
Yksityiselämäänsä eristyneiden ihmisten yksityisasiat saavat julkista merkitystä muuttuessaan rikokseksi tai seksiksi. Ilman rikosta tai seksiä yksityiselämä kitkuttelee eteenpäin salavuoteuksineen, miesten impotensseineen, rikastumisen tai köyhtymisen salaisuuksineen ja jokapäiväisine pikku puijauksineen.
Rikoksen ja seksin suosio journalismin tarjonnassa selittynee paljolti tästä näkökulmasta, kun yksityisestä on tullut julkista ja julkisesta yksityistä. Rikos riisuu yksityisyyteensä koteloituneen henkilön alushoususilleen. Kunnian menetyksellä on suuri viihdearvo.
Päinvastoin kuin julkinen elämä, yksityisalueeksi aidattu privaatti elämä tapahtuu neljän seinän sisällä, kahden silmäparin nähden. Julkisessa elämässä jokainen tapahtuma haluaa nopeasti katselijoita, kuulijoita, lukijoita, tuomareita, arvioijia ja taputtajia.
Avoimessa julkisuudessa tapahtuvista julkisen elämän tarinoista puuttuvat yksityiselämän ”kolmannet” hahmot: rakastajattaret, prostituoidut, parittajat, palvelijat, ulosottomiehet, koronkiskurit, viihdyttäjät ja lääkärit. Vasta nämä yksityiselämän kolmannet hahmot mahdollistavat yhdessä rikoksen kanssa tirkistelyn tuottaman nautinnon.
Tiedonkulku on maailman mitassa hidastunut. Kolmella viidestä maapallon asukkaasta ei ole mahdollisuutta katsoa televisiota, eikä suurin osa maailman ihmisistä matkusta koskaan oman maansa ulkopuolelle.
Yhden maan sisällä todellisuudet ja elämänpiirit eroavat toisistaan niin paljon, että oman kaupungin sisällä olevia erilaisia elämäntapoja nähdään korkeintaan elokuvissa. Samaan aikaan, kun matkailijat etsivät kiivaasti koskemattomia alueita, missä kukaan ulkopuolinen ei ole käynyt, monien kotikaupungeissa on alueita, joilla he eivät ole koskaan käyneet ja jonne edes poliisi ei mene mielellään.
Kuinka paljon saamastamme informaatiosta välittää meille tietoa, montako prosenttia siinä on silkkaa kulkupuhetta yksityisasioista, jotka on alun perin tarkoitettu vain kahdelle silmä- ja korvaparille.
Tiedonvälitys tai pikemminkin kulkupuheen levitys joukkotietämättömyyden lisäämiseksi muuttaa yhteiskunnat pikkukaupungin kirkon edessä olevaksi jalkapuuksi, vahingoniloiseksi avaimenreiästä tirkistelyksi.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa tarkastellaan maailman menoa keinutuolifilosofian perspektiivistä.
uutiskirje 