Yhdysvallat on koonnut liittoutumaa Irakissa ja Syyriassa toimivaa ääri-islamistien Isis-järjestöä vastaan, mutta sen pitäisi miettiä arabimaailman tulevaisuutta laajemmin. Muuten edessä oleva kaaos tulee taas yllätyksenä.
Lähi-idän valtioiden rajat vedettiin vuoden 1916 Sykes-Picot-sopimuksella, jolla vanhat siirtomaavallat Britannia ja Ranska jakoivat alueet.
Ennen hyökkäämistään Irakiin vuonna 2003 George W. Bushin hallitus sivuutti varoitukset, joiden mukaan sota horjuttaisi koko alueen vakautta. Kun Barack Obaman hallitus yrittää nyt pysäyttää Isisin etenemisen, sen ei pitäisi toistaa edeltäjänsä kohtalokkaita virheitä.
Obaman kannattaisi välttää edeltäjänsä kohtalokkaita virheitä.
Obaman tulisi valjastaa avustajansa tutkimaan alueen uutta poliittista arkkitehtuuria, joka voi nousta Sykes-Picotin tuhkasta. Alueen heikot valtiot luhistuvat helposti, ja sekasorto pannaan joka tapauksessa Washingtonin syyksi.
Varoituksia ei kuunneltu
Edes sanasto ei ole yksiselitteistä, kun ulkoministeri John Kerry värvää valtioita koalitioon Isisiä vastaan. Onko kyse sodasta vai uudesta terrorisminvastaisesta strategiasta? Entä onko olemassa varasuunnitelma, jos islamilaisen kalifaatin syntyä ei pystytä estämään?
Irakin sodan alla tehtäväni oli jakaa taustatietoa päättäjille. Korostin jo silloin, että seuraukset voivat olla arvaamattomia, ellei hallitus varaudu ennalta diktaattori Saddam Husseinin kaatamisen seurauksiin. Kansallisvaltiot, joita alueella oli pidetty yllä heimo-, dynastia-, kuningas- tai presidenttivallan voimin, saattavat murentua.
Muistutin, että arabimaiden sata vuotta sitten piirrettyjen rajojen keinotekoisuus korostuu, kun ulkopuolinen hyökkäys herättää pitkään uinuneita sisäisiä voimia. Isänmaallisuus saattaa korvautua uskonnollisilla tunteilla, ja 600-luvulta juontuva šiia- ja sunnimuslimien eripura voi nousta taas pintaan väkivaltaisin seurauksin.
Bushin hallitus sivuutti varoitukset. Sen mukaan irakilaiset ja muut arabimuslimit pitäisivät länsiliittoumaa ”vapauttajana” ja ryhtyisivät Saddamin kukistuttua rakentavaan yhteistyöhön keskenään. Näkemys osoittautui vääräksi.
Moni tuolloinen päättäjä yksinkertaisesti kieltäytyi miettimästä ”seuraavan aamun” asioita. Heitä kiinnosti vain Saddamin kaataminen, ei Lähi-idän tulevaisuus. Alue kärsii yhä tuon tuhoisan politiikan seurauksista.
Pettymys ruokkii Isisiä
Isis ei ilmaantunut tyhjästä, ja sen rajat ylittävä ideologia vetoaa nykymenoon pettyneisiin arabeihin ja muslimeihin.
Kansalaisten silmissä arabivaltiot näyttävät usein hallitsevan eliitin läänityksiltä, joissa ei kunnioiteta ihmisarvoa tai yksilön oikeuksia. Politiikan ”maallistuminen” on vieraannuttanut osan nuorista, jotka tuntevat vetoa ääriliikkeisiin.
Jos Isisin kalifaatti pyyhkii pois Syyrian ja Irakin välisen rajan, mitä tapahtuu maiden Libanonin ja Jordanian vastaisille rajoille? Onko Obaman hallitus valmis keräämään palaset kansallisvaltioiden hajotessa?
Irakin sotaa on luonnehdittu ”tyhmäksi sodaksi”. Isisin jahtaaminen Irakin ja Syyrian aavikoilla ilman selvää visiota lopputuloksesta voi osoittautua joksikin paljon pahemmaksi.
* Emile Nakhleh on New Mexicon ylipiston tutkimusprofessori ja Yhdysvaltain ulkomaansuhteiden neuvoston jäsen.
uutiskirje 
