Madison on Amerikan vasemmistolaisin kaupunki

Yhdysvaltalaisen The Progressive -aikakauslehden entinen päätoimittaja, nykyinen ”kunniapäätoimittaja” Matthew Rothschild harppoo lehden valoisiin toimitiloihin kahvimuki kädessä. Monien muiden wisconsinilaisten tavoin hän ihastelee alkukesän lempeää keliä. Viime talvi oli kovin 40 vuoteen, ja keskilännen suurissa järvissä oli jääpeitettä vielä huhtikuussakin.

Toimitus sijaitsee vain muutaman korttelin päässä Wisconsinin pääkaupungin Madisonin keskipisteestä Capitol Hillistä, osavaltion parlamenttirakennuksesta. Viereisessä korttelissa on kaupungin parkkialue, jonne on pysäköity riviin pieniä punaisia kimppakyytibusseja. Niillä kaupungin työntekijät ja opiskelijat pääsevät työpaikoilleen ja yliopistoonsa.

Capitol Hill on kukkula, josta lähtevät kadut säteittäisesti alas. State Street -katu on vain bussien, pyöräilijöiden ja kävelijöiden hallussa. Pyöräteitä on kaikkialla, mikä on yhdysvaltalaisissa kaupungeissa todella harvinaista.

Tässä nuorten kaupungissa asukkaat ovat organisoituneet: he järjestävät mielenilmauksia, kierrättävät kirjojaan pienissä kadunvarsikirjastokaapeissa ja ostavat ruokaa työntekijöiden itse omistamasta kaupasta.

Kirjakaupoissa myydään näkyvästi vasemmistolaista kirjallisuutta. Kaupungin ydinkeskusta on oikeistolaisten mielestä silkkaa ”sosialistista hapatusta”, jota konservatiivisella maaseudulla ympäröi ”se oikea wisconsinilainen elämä” aborttia vastustavine mainoksineen ja vanhoillisine kirkkokuntineen.

Vasemmistolle oma presidenttiehdokas?

– On olemassa vahva toive, että vasemmistolla olisi asettaa seuraaviin presidentinvaaleihin joko demokraattipuolueen sisällä tai muuten vastaehdokas Hillary Clintonille. Sekä Vermontin omapäisellä senaattorilla Bernie Sandersilla että Massachusettsin ensimmäisen kauden senaattorilla, Harvard-professori Elisabeth Warrenilla on paljon kannatusta. Vasemmistolaiset toivovat jommastakummasta vaihtoehtoa Clintonille, päätoimittaja Rothschild kertoo.

– Hillary Clinton edustaa ison rahan etuja demokraattisessa puolueessa. Hän on ollut esimerkiksi tavaratalojätti Walmartin hallituksessa.

Rothschildin mielestä vermontilainen vastarannankiiski Bernie Sanders, 72, innostaisi todella suurta joukkoa erilaisia vasemmistolaisia, sosialisteja ja edistysmielisiä eri puolilla maata.

– En ole täysin varma, miten afroamerikkalaiset suhtautuvat häneen, mutta tiedän, että työläiset ja akateemiset luottavat häneen.

Nuoret feministit toivovat Elisabeth Warrenin, 65, ehdokkuutta. Warren on tehnyt jo vuosia töitä muun muassa opintolainajärjestelmän uudistamiseksi.

– Toisin kuin Clinton, Warren ei kuulu valtaeliittiin eikä Wall Streetin myötäilijöihin, Rothschild sanoo.

Hillary Clintonia, 66, tukevat Rothschildin mukaan monet iäkkäämmät feministit jo siksi, että tämä on näiden silmissä presidenttiytensä ansainnut. Demokraattinainen presidenttinä on monen ikääntyvän tasa-arvoihmisen unelma. Clintonin tunnettuus, rahoitus ja täten mahdollisuudet arvioidaan yleisesti Warrenia merkittävästi paremmiksi.

Molemmilta on ilmestynyt tänä vuonna kirja. Clintonin kirja on selkeästi vaalikirja, tiiliskivimäinen ulkoministerivuosia käsittelevä Hard Choices. Sitä myydään jopa naapurimaan Kanadan marketeissa. Warrenin A Fighting Chance -elämäkertaa näkyy julkisuudessa harvemmin. Kumpikaan nainen ei ole vielä ilmoittanut pyrkivänsä demokraattien presidenttiehdokkaaksi.

Yhdysvalloissa valtaa käyttää kaksi suurta puoluetta, republikaanit ja demokraatit. Osa vasemmistolaisista toimii demokraattipuolueessa, osa ei pidä sitä itselleen sopivana ryhmänä. Rothschild toivoo Yhdysvaltoihin aitoa monipuoluejärjestelmää, jossa vasemmistolaiset eli ”progressiivit” olisivat yksi vahva joukko muiden joukossa.

– Läheskään kaikki edistykselliset eivät halua tehdä töitä Hillary Clintonin puolesta, jos hänet valitaan. Jotain hajoamista voi tapahtua, mutta en usko, että puolue hajoaa ihan lähitulevaisuudessa.

Yhdysvalloissa voisi nykytilassa olla kahden sijaan neljäkin puoluetta: demokraatit, vasemmisto, perinteiset talousmahtirepublikaanit ja äärioikeistolais-konservatiivinen Tea Party –puolue.

Suuryritysten raha turmelee politiikan

– Meidän pitää muuttaa perustuslakia, jotta yhtiöiltä otetaan pois se poliittinen valta, jonka korkein oikeus antoi niille konservatiiviäänin 6–5, Rothschild sanoo. Korkein oikeus linjasi taannoin, että yritykset saavat rahoittaa vaaleja käytännössä rajoituksetta.

Perustuslain muuttamiseen tarvitaan lainsäädäntöelimissä määräenemmistöt.

– Pelkkä odottaminen ei auta. Nyt jo erittäin monissa osavaltioissa ja kaupungeissa toimii perustuslain muutosta vaativia kansanliikkeitä. Aktiivit kiertävät puhumassa ihmisille ja keräävät allekirjoituksia. Jo sadoissa kaupungeissa on pidetty asiasta kansanäänestyksiä.

– Jos emme tässä onnistu, meillä ei ole enää todellista demokratiaa! Mielestäni meillä on mahdollisuudet voittaa. Todella monet senaattorit kannattavat perustuslain muuttamista niin, että yritysten vaikutusmahdollisuuksia rajoitetaan. Yritykset eivät ole äänioikeutettuja henkilöitä, eikä raha ole puhetta.

Pohjoismaiset pienviljelijät sosialismin asialla

Kuukausittain ilmestyvä The Progressive -lehti on perustettu 1909 Wisconsinissa, jossa asui paljon pohjoismaisia siirtolaisia. Suomalaisia asui erityisesti osavaltion pohjoisosissa, metsäisellä harvaan asutulla järviseudulla.

– Pohjoismaalaiset olivat pienviljelijöitä ja useat heistä sosialisteja. He olivat tärkeä osa liikettämme. The Progressivessa on aina käsitelty paljon maanviljelyä ja ympäristönsuojelua. Tätä nykyä käymme taistoa agrobisnestä vastaan, pien- ja perheviljelmien puolesta.

Wisconsin on edelleen merkittävä elintarvikkeiden, erityisesti juustojen tuotantoalue. Autojen rekisterikilvissä lukee ”America’s dairyland”, Amerikan meijerimaa.

Rothschildin mukaan Madisonissa ja Wisconsinin pohjoisella maaseudulla elää edelleen pohjoismaalaistaustaisia sosialisteja ja edistyksellisiä.

– Monet heistä ajavat myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoista avioliittolakia, joka on nyt ajankohtainen monissa osavaltioissa.

Taistelu kuvernööri Walkeria vastaan

Keskellä Madisonin ”sosialistista hömpötystä” toimii kovan linjan republikaani, Wisconsinin kuvernööri Scott Walker. Ennen toukokuuta 2012 Walkerin eroa vaativat aktivistit keräsivät yli 900 000 nimeä ja saivat kuvernöörin asemasta lain mukaisen äänestyksen.

Walker sai pitää paikkansa, mutta Rothschild on prosessiin silti tyytyväinen – vaikka hän joutui toimittajana jopa kaksi kertaa pidätetyksi.

– Se on ollut elämäni jännittävin poliittinen tapahtumasarja. Aktivismi johti valtaisaan heräämiseen ja solidaarisuudenosoituksiin osavaltiossamme.

Rothschildin mukaan kansalaiset eivät voineet hyväksyä Walkerin ajamaa politiikkaa, jonka tarkoituksena oli muun muassa rapauttaa julkinen koululaitos ja poistaa ammattiyhdistysliikkeeltä oikeus neuvotella julkisen alan palkoista. Walker suosi suuryrityksiä räikeän peittelemättömästi, ja hänellä oli tukenaan muun muassa Kochin kuuluisat miljardööriveljekset.

– Tappiomme jälkeinen vuosi oli kamala. Häviö oli kova isku työläisten oikeuksille. Äärioikeistolle se oli tietysti valtaisa ideologinen voitto. Walkerista tuli oikeiston kansallissankari, ja muut republikaanikuvernöörit saivat signaalin, että hekin voivat ryhtyä tuhoamaan ammattiyhdistyksiä.

Rothschild on kuitenkin toiveikas: Walker saattaa hävitä tulevan syksyn kuvernöörivaalit Mary S. Burkelle, mikä sulkisi ainakin Walkerin presidenttiehdokkuuden pois laskuista.

Journalisti Rothschildin mukaan Yhdysvaltain vasemmiston toimintamahdollisuudet paranivat, kun Neuvostoliitto hajosi.

– Vasemmistolaiset alkoivat puhua niin sanotusta demokraattisesta sosialismista ilman, että heitä vastaan koko ajan käytettiin Moskovan-korttia. Minäkin olen demokraattinen sosialisti. Presidentti Barack Obamaa on haukuttu sellaiseksi. Kunpa hän olisikin!

Yhdysvalloissa ollaan sosialismista toki kaukana, Rothschild huokaa.

– Nykyaika on itse asiassa primitiivisen kapitalismin aikaa. Kansalaisten tuloerojen kaventaminen on yksi tärkeimmistä tehtävistämme tällä hetkellä.