JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta vaatii keskustan puheenjohtajaa Juha Sipilää ja RKP:n puheenjohtajaa Carl Haglundia kertomaan kansalaisille, mitä palveluja julkinen valta ei enää tulevaisuudessa järjestäisi ja tuottaisi, jos heidän esityksensä julkisen sektorin supistamisesta toteutuisivat.
”Henkilöstöä ei voi leikata tyhjiössä: väen vähentäminen tarkoittaa myös palvelujen ja työpaikkojen vähentämistä”, Eloranta kirjoittaa JHL:n verkkosivuilla .
”Onko visiona esimerkiksi naisten paluu kotitöihin hoitamaan ikääntyviä omaisiaan? Mielellään kuulisi näiltä miespuolisilta puheenjohtajilta arviota julkisen sektorin ja sen palvelujen karsimisen sukupuolivaikutuksista. Onhan hyvinvointivaltio tarjonnut naisille sekä työpaikkoja että mahdollisuuden osallistua työelämään”, Eloranta jatkaa.
Väärät tiedot julkisesta sektorista
Sipilä ja Haglund ottivat viime viikonloppuna voimakkaasti kantaa julkisen sektorin supistamisen ja julkisen alan henkilöstön vähentämisen puolesta. Perusteluna he käyttivät vääriä tietoja julkisen sektorin koosta suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Kummallakaan ei myöskään ollut tarkkaa käsitystä julkisen sektorin henkilöstömäärästä. KT Kuntatyönantajien ja Valtion työmarkkinalaitoksen tietojen mukaan vuonna 2013 kunnissa ja valtiolla oli yhteensä reilut 510 000 työntekijää; valtiolla noin 80 000 ja kunnissa 430 000.
Sipillä arvioi, että julkisen sektorin työntekijöitä olisi noin 530 000, joista kymmeniä tuhansia pitäisi vähentää. ”Kunnissa tuotetaan kaikkien suomalaisten tarvitsemat ja käyttämät hyvinvointi- ja peruspalvelut. Kymmenien tuhansien ´virkamiesten` leikkaukset siellä tarkoittaisivat joko opetuksen laadun romahtamista, vanhustenhuollon kaaosta tai terveydenhuollon täyttä ruuhkautumista. Tätäkö poliitikot oikeasti haluavat vai mistä näissä puheissa oikein on kyse?” Eloranta kysyy.
JHL:n Elorannan mukaan molemmissa henkilöstö on vähentynyt, vaikka tehtäviä ja vastuita on koko ajan lisätty.
Yksityinen supistuu, suhdeluku kasvaa
Elorannan mielestä Suomen ongelma ei ole julkisen sektorin suuruus vaan yksityisen sektorin pienuus ja heikkous.
”Jos yksityinen sektori supistuu, suhdeluku kasvaa, vaikka julkinen sektori ei kasvaisi lainkaan. Suhdeluku ei siis kerro mitään siitä, onko julkinen sektori sinänsä liian iso vai ei”, hän kirjoittaa.
”Toinen huomattava asia on se, että eri maiden julkisen sektorin kokoa on hyvin vaikea verrata. Se, mitä asioita julkinen sektori hoitaa ja millä tavoin, vaihtelee merkittävästi maittain. Meillä julkiseen sektoriin lasketaan esimerkiksi koko eläkejärjestelmä, joka monissa maissa on osittain yksityistä sektoria. Taloudellisesti hyvin pärjäävässä Ruotsissa suurempi osa työllisistä on julkisella sektorilla kuin meillä. Julkisen sektorin koko ei siis ennusta tai määritä sitä, miten maalla taloudellisesti menee.”
Hän pitääkin suhdelukujen vertaamista enemmän hupina ja otsikoiden kalasteluna kuin todellisena analysointina.
uutiskirje 
