Pintaa syvemmältä
Nigerjoen suiston öljyalueiden ympäristökatastrofi on saanut enemmän huomiota ulkomailla kuin paikan päällä Nigeriassa. Shell ja muut maassa toimivat öljy-yhtiöt ovat onnistuneet tehokkaasti vaientamaan öljyntuotannon epäkohtia koskevan kriittisen keskustelun Nigerian mediassa.
Tänä vuonna paikalliset toimittajat ovat kuitenkin tehneet useita paljastuksia öljy-yhtiöiden työntekijöiden roolista vakavissa öljytuhoissa Nigerjoen suistoalueella.
Today’s News Now -lehden viime kuussa julkaistun tutkivan reportaasin mukaan italialaisen öljy-yhtiön Agipin työntekijät ovat palkanneet paikallisia nuoria sabotoimaan suistoaluetta halkovia öljyputkia, jotta yhtiön urakoitsijat saisivat rahat hinnakkaista puhdistusurakoista.
Bodon asukkaat eivät tyytyneet Shellin esittämään 5 000 euron suuruiseen korvaustarjoukseen.
National Network -lehti puolestaan kertoi Shellin urakoitsijoiden ja armeijan erikoisjoukkojen yhteistuumin tekemistä öljyvarkauksista ja näitä seuranneesta putkiräjähdyksestä Ogonimaassa.
Nämä molemmat jutut syntyivät suomalaisen kehitysyhteistyön tuella. Paljastuksia tehneet toimittajat osallistuivat vuosi sitten Viestintä ja kehitys -säätiö Vikesin ja ympäristöjärjestö Environmental Rights Actionin järjestämään tutkivan ympäristöjournalismin työpajaan Port Harcourtissa Nigeriassa.
Paikallisten toimittajien juttuideoita ja tutkimussuunnitelmia työstettiin kurssilla nigerialaisten kouluttajien ja suomalaistoimittaja Hanna Nikkasen ohjauksessa. Kurssin päätteeksi osanottajat saivat myös pienen apurahan matkakuluihin ja kenttätyöhön öljyalueen kylissä.
Today’s News Now -lehden toimittajan Ebiowei Lawalin reportaasi antaa karun kuvan paikallisten asukkaiden epätoivosta Kalaban kylässä Nigerjoen suistossa lähellä Yenagoan kaupunkia.
Öljy-yhtiö Agip on porannut alueella öljyä vuodesta 1986, ja ikääntyneiden öljyputkien ruostumisesta johtuvia putkivuotoja sattuu harva se päivä. Vesistöjen ja viljelymaiden saastumisen vuoksi alueella ei voi enää kalastaa ja viljellä maata.
Mikäli öljyvuodon syynä ovat vialliset putket, öljytuhojen puhdistaminen tulisi antaa paikallisten asukkaiden perustaman oman puhdistusfirman tehtäväksi ja alueen asukkaille pitäisi maksaa vahingonkorvausta tuhotuista viljelymaista.
Useimmiten Agip kuitenkin kiistää putkien ruostumisesta johtuvat öljyvuodot ja väittää paikallisten asukkaiden tarkoituksellisesti sabotoineen putkia. Tällöin puhdistusurakka jää yhtiön vastuulle eikä öljytuhoista makseta korvauksia tuhottujen peltotilkkujen omistajille.
Öljytuhoja ei yleensä puhdisteta kunnolla eikä putkirikkoja myöskään korjata kunnolla, sillä seurauksella että öljyvuoroja sattuu usein samassa kohdassa monta kertaa peräkkäin.
Pahimmassa tapauksessa Agipin urakoitsija maksaa paikallisille tai naapurikylien työttömille nuorille rahaa siitä, että nämä poraavat reikiä öljyputkiin. Muualta kotoisin oleva urakoitsija saa puhdistusurakan, joka koituu viime kädessä Nigerian hallituksen maksettavaksi.
National Network -lehden nuori naistoimittaja Blessing Ibunge lähti Ogonimaahan Bodon jokialueelle tutkimaan alueella sattuneita lukuisia öljyvuotoja ja putkiräjähdyksiä.
Shell ei ole porannut öljyä Ogonimaassa sitten vuoden 1993, jolloin alueen asukkaat häätivät öljyjätin mailtaan kirjailija Ken Saro-Wiwan johtamassa väkivallattomassa kansannousussa. Nigerian silloinen sotilashallitus vangitsi Saro-Wiwan ja teloitti hänet hirttämällä vuonna 1995 yhdessä kahdeksan muun ogoniaktivistin kanssa.
Ogonimaata halkovat edelleen Shellin öljyputket, jotka kuljettavat raakaöljyä Nigerjoen suiston öljykentiltä Bonnyssa Atlantin rannikolla sijaitsevaan öljysatamaan.
Yksi maailmanhistorian pahimmista öljyonnettomuuksista sattui Bodon jokialueella vuonna 2008, kun Shellin öljysatamaan johtava Trans Niger -öljyputki antoi periksi ja ympäristöön suihkusi satoja tuhansia tynnyreitä korkeapaineistettua raakaöljyä.
Öljytuhon alle jäi lähes sata neliökilometriä mangroverämettä. Kalat ja muut merenelävät kuolivat, ja 30 000 kalastajaa menetti elinkeinonsa.
Vielä kuusi vuotta onnettomuuden jälkeen öljytuhoja ei ole puhdistettu eikä kyläläisille ole maksettu vahingonkorvauksia. Asukkaat eivät tyytyneet Shellin esittämään 5 000 euron suuruiseen korvaustarjoukseen. Tapauksesta käydään parhaillaan oikeutta Englannissa.
Bodon kohdalla sattuneet putkionnettomuudet ovat kuitenkin jatkuneet. Viime vuoden kesäkuussa Trans Niger -öljyputki räjähti ja ympäristöön vuoti taas tuhansia tynnyreitä raakaöljyä. Putkea pitkin kuljetetaan päivittäin lähes 200 000 tynnyriä öljyä.
Toimittaja Blessing Ibungen tutkimusten mukaan putkiräjähdystä edelsi kymmenen päivää aiemmin sattunut öljyvuoto, joka johtui siitä, että Shellin kahden eri huoltourakoitsijan työntekijät olivat poranneet 70 sentin paksuiseen putkeen reikiä öljyn varastamiseksi ja salakuljettamiseksi ulkomaille.
Yöllistä operaatiota vartioivat armeijan erikoisjoukkojen sotilaat ja Shellin oman poliisiyksikön miehet, jotka estivät asukkaiden pääsyn alueelle.
Sotilaat pidättivät myös neljä paikallisen ympäristöjärjestön aktivistia, jotka yrittävät päästä tutkimaan ympäristövahinkoja.
Paikalliset asukkaat olivat kuitenkin nähneet alueella useita Shellin urakoitsijoiden omistamia proomuja, joihin oli lastattu suuria säiliöitä. Järjestäytyneissä öljyvarkauksissa öljyputkessa kulkevaa raakaöljyä juoksutetaan letkuilla putken vuotokohdasta suoraan proomuissa odottaviin säiliöihin.
Viranomaisten arvion mukaan noin kymmenesosa Nigeriassa poratusta öljystä varastetaan suoraan putkista ja salakuljetetaan ulkomaille.
Öljyvarkauksia seuranneessa putkiräjähdyksessä kuoli useita huoltoyhtiön työntekijöitä, ja lopulta armeijan erikoisjoukot myös pidättivät kahdeksan Shellin huoltoyhtiön työntekijää.
Kuukausia myöhemmin vuotopaikalla käynyt Blessing Ibunge oli vakuuttunut siitä, että putkeen tehdyt reiät olivat ammattilaisten poraamia.
”Urakoitsijat tienaavat ensin rahaa myymällä varastamansa öljyn, ja sen lisäksi öljy-yhtiöt vielä maksavat heille siitä, että he puhdistavat öljyvahingot, jotka ovat itse aiheuttaneet”, Ibunge kirjoittaa.
uutiskirje 
