Pintaa syvemmältä
Muslimit eri puolilla maailmaa protestoivat Charlie Hebdo -murhia vastaan aika pitkälle samaan tapaan kuin muiden uskontojen kannattajat ja uskonnottomat. Eivät kuitenkaan kaikkialla.
Tšetšeniassa sadat tuhannet ihmiset kokoontuivat Groznyin pääväylän varteen kuuntelemaan johtajansa Ramzan Kadyrovin puhetta tukien sitä ”Allahu Akbar” eli ”Jumala on suurin” -huudoilla ja samanhenkisiä julisteita kantaen.
”Jos tarvitaan, olemme valmiita kuolemaan pysäyttääksemme jokaisen, joka kuvittelee voivansa vastuutta mustamaalata profeetan nimeä”, Kadyrov julisti. ”Te ja minä näemme, kuinka eurooppalaiset lehtimiehet ja poliitikot puhuen valheellisesti sananvapaudesta ja demokratiasta julistavat vapautta olla vulgaari, raaka ja loukata satojen miljoonien uskovaisten uskonnollisia tunteita.”
Kurdien uusi uskontopuolue sopii hyvin Erdoğanille.
Tämä ei tullut suurena yllätyksenä. Tšetšeenithän ovat tunnetusti radikaaleja ja heidän radikalisminsa perustuu uskontoon. Sen sijaan Turkin Kurdistanin keskuksessa Diyarbakirissa seuraavalla viikolla järjestetty samantapainen mielenosoitus tuli monille yllätyksenä: Turkin Kurdistanhan on ollut poliittisesti radikaali, mutta ei niinkään uskonnollisesti. Noin satatuhatta mielenosoittajaa osallistui tähän protestiin, jonka järjesti ”Profeetan rakastajat”.
Nämä rakastajat kuuluvat Turkin Hizbollah-liikkeeseen, jolla ei ole yhteyttä Libanonin samannimiseen järjestöön. Turkin villillä 90-luvulla he toimivat sen verran häikäilemättömästi, että tiettyä sukulaisuutta Islamilaiseen valtioon (IS) voi aavistaa. He ottivat varakkaita kurdiliikemiehiä panttivangiksi kiristääkseen rahaa heidän yrityksiltään. Jos tämä ei toiminut, he tappoivat vankinsa ja hautasivat piileskelytalojensa pihamaille. Kun poliisi vihdoin viimein iski liikkeen päämajaan Istanbulin liepeillä, alkoi piileskelytalojen pihoista löytyä kymmeniä murhauhreja.
Nyt Hizbollahin kumppaniksi on perustettu Hüda-Par-puolue ja hallituspuolue AKP on osoittanut kiinnostusta yhteistyöhön sen kanssa. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan on taas kerran osoittamassa mestarillisuuttaan taktisen kuvion rakentamisessa. Vaikka hänen Turkin perustuslain mukaan pitäisi olla puolueiden yläpuolella, hän on jo ehtinyt ilmoittaa tavoitteekseen 400 paikkaa parlamentissa hallituspuolue AKP:lle kesäkuun alun vaaleissa.
Moni on ihmetellyt, mihin hän tarvitsee tällaisen vaalituloksen, joka jättäisi vain ihan marginaalisen opposition parlamenttiin. Tiedetäänhän, että 367 paikkaa AKP:lle ja sen mahdollisille liittolaisille riittäisi, jotta Erdoğan voisi luoda uuden presidenttikeskeisen perustuslain, mutta ilmeisesti hän haluaa tietyn virhemarginaalin.
Tähän asti on arveltu, että Erdoğan pyrkisi saamaan lähinnä kurdeja ja jossain määrin muitakin vasemmistolaisia edustavan HDP-puolueen taakseen perustuslain uudistuksessa. Puolue on kuitenkin halunnut AKP:lta myös myönnytyksiä varsinkin itsehallinnon suhteen, ja niihin Erdoğan ei ole ollut valmis. Nyt hän on löytänyt toisen kurdipuolueen, ellei peräti ole ollut mukana perustamassa sitä. Se ei esitä poliittisia vaatimuksia, ja sen uskonnollisia vaatimuksia hän luultavasti tukee.
Erdoğan on itse yhä selvemmin siirtynyt kannattamaan vanhoillista uskontoperäistä moraalia ja vaatinut uusien uskonnollisten sukupolvien kasvattamista. Se tapahtuisi parhaiten hänen poikansa Bilalin johtaman Türgev-säätiön puitteissa. Säätiön tilaisuudessa pari päivää sitten isä-Erdoğan hyökkäsi niitä miesaktivisteja vastaan, jotka uusimman maata kuohuttaneen naismurhan jälkeen osoittivat mieltään Istanbulissa minihameisiin pukeutuneina: ”Mitäs miehiä nekin kuvittelevat olevansa”. HDP olisi saattanut olla mukana tällaisessa mielenosoituksessa.
Liittoutuminen Hüda-Parin kanssa ratkaisee Erdoğanin moraaliongelman, mutta myös HDP:n itse aiheuttaman taktisen ongelman. Puolue nimittäin päätti osallistua puolueena vaaleihin, ei siis yksittäisten ehdokkaiden liittoutumana. Äänikynnys on Turkissa ennätyskorkea, peräti 10 prosenttia, jonka melkein kaikki myöntävät kohtuuttomaksi, mutta jota kukaan ei halua kuitenkaan laskea. Yksittäiset ehdokkaat voivat kuitenkin voittaa vaalipiireissään ja myöhemmin liittoutua yhteen. Protestina tälle HDP päätti tällä kertaa mennä vaalikamppailuun puolueena. Mielipidemittauksissa puolueelle annetaan vain noin kuuden prosentin osuus, ja on siis olemassa reaalinen vaara, että se ei pääse parlamenttiin lainkaan.
Liittoutuminen radikaali-islamistien kanssa saattaa myös edistää Erdoğanin kansainvälisiä pyrkimyksiä. IS:n menestys osoittaa radikaalien tuulten pyyhkivän muslimimaailmassa. Erdoğan vieraili tällä viikolla Saudi-Arabiassa sopimassa yhteistyöstä näiden vanhoillisista vanhoillisimpien kanssa.
Turkki nyt pyrkii palaamaan osmaniaikaan, jolloin se johti islamilaista maailmaa, alaisuudessaan arabialueet. Kalifaatin jälleenperustaminenkin saattaa olla mukana pitkän tähtäimen suunnitelmissa.
uutiskirje 
