ICTU
Irish Congress of Trade Unions lienee ainoalaatuinen koko maailmassa, sillä se toimii kahden maan lainsäädännön alaisena, Irlannin tasavallassa ja Britanniaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa. Jälkimmäisestä on sovittu Britannian keskusammattiliitto TUC:n kanssa.
ICTU:ssa on 800 000 jäsentä, joista neljäsosa Pohjois-Irlannissa.
Irlannin tasavallassa järjestäytymisaste on 37 prosenttia. Julkisella puolella se on yli 90 prosenttia, mutta yksityisellä puolella 20 prosenttia ja laskusuunnassa.
Irlannin keskusammattiliitto vastustaa TTIP-sopimusta.
Irlannista puhutaan jälleen EU:n mallioppilaana, maana joka putosi talouskriisissä syvälle, mutta on nyt esimerkillisesti elpymässä.
Talouden tunnusluvut osoittavat ylöspäin ja työttömyys on putoamassa ensimmäistä kertaa vuoden 2008 jälkeen alle 10 prosentin. Tässä ei ole koko totuus, huomauttaa Irlannin keskusammattiliitto ICTU:n tiedotuspäällikkö Macdara Doyle.
Doylen mukaan Irlannin työttömyys ei ole Espanjan tai Kreikan lukemissa, koska niin monet ovat muuttaneet pois. Vielä viime vuonna 4,6 miljoonan asukkaan maasta muutti 89 000 ihmistä.
– Monet maastamuuttajat ovat nuoria. Yhä useammat lähtevät sellaisista työpaikoista, joissa ei ole mitään näköaloja. He ovat voineet olla ylikoulutettuja tehtäviinsä.
– Tällainen on huono asia kansakunnan tulevaisuuden kannalta. Uusia työpaikkoja on luotu, mutta ei kovin hyviä työpaikkoja, vaan paikkoja prekariaatille.
Yksi neljästä irlantilaisesta on matalapalkkaisessa työssä. Tällaisiksi ay-liike luokittelee työt, joiden tuntipalkka jää alle 11,45 euron eli elämiseen riittävän palkan.
Irlannin talous on yhä viisi prosenttia pienempi kuin vuonna 2007. Kriisin aikana saadut 64 miljardin euron tukilainat ovat yhä jäljellä, eikä pääomaa Doylen mukaan koskaan pystytä maksamaan takaisin. Näistä luotoista maksetaan vuosittain 2 miljardia korkoja.
Pudotus korkealta
Doyle muistuttaa, ettei yli varojen eläminen ollut syynä Irlannin kriisiin.
Irlannin talous kasvoi 1990-luvulla kaksinkertaiseksi, ja siellä luotiin 600 000 uutta työpaikkaa. Tämä oli Doylen mukaan todellinen buumi, joka ei perustunut keinotteluun.
Vuosituhannen vaihteen tienoilla kierrokset nousivat yhä, mutta nyt lainarahojen ja keinottelun varassa. Hallitus kiihdytti kasvua leikkaamalla varakkaiden veroja, löysentämällä pankkisääntelyä ja siirtämällä painopistettä tuloveroista epäsuoriin veroihin.
– Kun tuli taantuma, tämä ei enää toiminut. Kulutusverojen tuotot romahtivat, kun ihmiset lakkasivat kuluttamasta.
Irlannin talous putosi 25 prosenttia vuosina 2008–2009. Työttömyys kasvoi yli kolminkertaiseksi, 4,5 prosentista lähes 16 prosenttiin. Merkittävä osa johtui ylipaisuneen rakennussektorin romahduksesta. Taloudesta 20 prosenttia oli riippunut siitä.
Yhtä aikaa romahduksen kanssa kasvoivat työttömyysmenot. Tästäkin olisi Doylen mukaan voitu selvitä, mutta todellinen ongelma olivat pankit.
– Ongelman syynä oli sääntelyn puute eurossa. Ennen euroa Irlannin pankeilla oli rajoitettu lainanantovara. Eurossa Saksan, Ranskan ja Britannian pankit työnsivät Irlannin pankeille miljardeja ovista ja ikkunoista. Irlannin pankeissa maksettiin työntekijöille bonuksia sen mukaan, paljonko he työnsivät lainarahaa eteenpäin asiakkaille.
Irlannin hallitus vastasi Doylen mukaan pankkikriisiin huonoimmalla mahdollisella tavalla. Se lupasi taata pankkien kaikki luotot, ja lasku siirtyi veronmaksajille. EU:n hätäluottojen lisäksi siinä menivät myös hyvinä vuosina kerätyt puskurit eläkerahastoihin.
Saksa ja kumppanit kannattivat Irlannin pankkien tukemista, koska ne pelkäsivät Irlannin pankkien kaatumisen kaatavan niitä luotottaneita omia pankkejaan.
– Vuonna 2004 Euroopan keskuspankki sanoi, että Irlannin talous on malli miljoonille uusien euromaiden kansalaisille. Me maksoimme laskun siitä, ei eurovyöhyke.
Kilpailukyvyn mantra
Doyle arvostelee EU:n linjaa, jossa kilpailukykyä tavoitellaan alentamalla palkkoja ja elintasoa.
– Tämä nakertaa eurooppalaisen projektin ydintä. Kilpailukyky ei tule alhaisista palkoista, vaan koulutuksen ja infrastruktuurin kaltaisista tekijöistä.
EU:n politiikka lisää Doylen mukaan euroskeptisismiä. Se aiheuttaa pitkäaikaisia, luultavasti sukupolvien ajan vaikuttavia seurauksia.
Doyle arvostelee myös EU:n linjaa Kreikassa.
– Syriza on ensimmäinen puolue, joka ei ole sidoksissa vanhoihin korruptoituneisiin eliitteihin ja ensimmäinen veronkiertoon tarttuva. Jos EU nöyryyttää Kreikan, ainoa viesti muutoksen puolesta äänestäneille on se, ettei demokratia toimi.
Doyle kertoo ICTU:n olevan täysin vastaan EU:n ja Yhdysvaltain välille neuvoteltavaa TTIP-vapaakauppasopimusta. Irlannissakin ollaan erityisesti huolissaan sopimukseen kaavaillusta investointisuojasta (ISDS).
– Tulossa olisi oikeusistuin, jossa vain investoijat voisivat haastaa valtiot oikeuteen ja sen istunnot olisivat salaisia. On naurettavaa, että monikansalliset yhtiöt saisivat oman oikeusjärjestelmän, kun nykyinen ei ole kyllin hyvä niille.
Doyle pelkää myös sitä, että alimmasta tasosta tulisi yhteinen normi työolojen, terveyden, turvallisuuden ja ympäristön kaltaisissa asioissa.
– Optimistisimpienkin arvioiden mukaan TTIP voisi tuoda Irlantiin 10 000 uutta työpaikkaa. Onko se kaikkien riskien arvoista?
ICTU
Irish Congress of Trade Unions lienee ainoalaatuinen koko maailmassa, sillä se toimii kahden maan lainsäädännön alaisena, Irlannin tasavallassa ja Britanniaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa. Jälkimmäisestä on sovittu Britannian keskusammattiliitto TUC:n kanssa.
ICTU:ssa on 800 000 jäsentä, joista neljäsosa Pohjois-Irlannissa.
Irlannin tasavallassa järjestäytymisaste on 37 prosenttia. Julkisella puolella se on yli 90 prosenttia, mutta yksityisellä puolella 20 prosenttia ja laskusuunnassa.
Irlannin keskusammattiliitto vastustaa TTIP-sopimusta.
lehti 