Mantra ennen Pariisin ilmastokokousta oli, että tavoitteena on ”sitova ja kattava” ilmastosopimus.
Kattava sopimus on silloin, kun valtaosa maailman maista ja päästöistä on sen piirissä. Tämä kyllä toteutuu, jos sopimus ylipäätään saadaan aikaan, koska kansallisen panoksensa ovat ilmoittaneet lähes kaikki maat.
Sitovuus on huomattavasti tulkinnanvaraisempi käsite, ja lisäksi siihen liittyy Yhdysvaltain erityisongelma.
Presidentti Barack Obama on vaatimattomaan tapaansa ilmoittanut Yhdysvallat eturintamaan ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Obama on halukas sopimuksen tekemään.
Kahdenlaisia sopimuksia
Suomeksi sopimus on sopimus, mutta englanninkielessä treaty on eri asia kuin agreement. Pariisissa tavoiteltava laaja sopimus asettuisi luontevasti treaty-kategoriaan, mutta se ei käy Obamalle.
Yhdysvaltain perustuslain mukaan senaatin on ratifioitava kansainväliset sopimukset. Treaty kuuluu ilman muuta sellaisiin, agreement on tulkinnanvaraisempi.
Senaatissa ratifiointiin vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö. Tähän Obamalla ei olisi mitään mahdollisuuksia republikaanien hallitsemassa kamarissa, josta ei löytyisi edes yksinkertaista enemmistöä ilmastosopimuksen ratifiointiin.
Edes kaikki demokraatit eivät välttämättä äänestäisi ratifioinnin puolesta. Vastustajien argumenttina on, että sopimus haittaisi Yhdysvaltain taloutta.
Obaman täytyisi siis saada puristettua Pariisista sopimus, joka ei olisi nimeltään sopimus. Silloin hän voisi saattaa sen voimaan presidentin toimivaltuuksien puitteissa.
Tässä tapauksessa seuraava presidentti voisi periaatteessa hylätä ilmastosopimuksen. Tämä ei kuitenkaan asiantuntijoiden mukaan tapahdu kovin helposti. Paljon riippuu tietysti siitä, kuka seuraava presidentti on.
Kaikkien ongelma
Yhdysvaltain ongelma on ongelma myös kaikille vahvaa ilmastosopimusta haluaville. Monella suulla on sanottu, että oli sopimuksen nimi mikä tahansa, sen tulee olla juridisesti sitova.
EU ilmoitti omana kantanaan syyskuussa, että tavoitteena on ”laillisesti sitova kansainvälinen sopimus”. Sitovuuden puolesta ottivat kantaa myös Ranskan presidentti Francois Hollande ja Kiinan presidentti Xi Jinping marraskuussa.
Hollanden mukaan maiden antamia lupauksia ei pystytä todentamaan eikä valvomaan, jos sopimus ei ole sitova.
Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry kirjoitti kuukausi sitten Financial Timesissa, ettei Pariisista tule ”laillisesti sitovaa” sopimusta päästöjen vähentämisestä, vaikka tavoitteena onkin kunnianhimoinen, kestävä ja kattava ”ratkaisu”.
Pariisin sopimusta muovataan Durbanin ilmastokokouksessa 2011 annetun mandaatin mukaisesti. Se ei anna yksiselitteistä osviittaa sopimuksen muodolle. Tavoitteeksi asetettiin “pöytäkirja, muu juridinen instrumentti tai lainvoimainen sopimus”.
Näin vaikeista lähtökohdista huolimatta uskotaan, ettei Pariisin sopimus kaadu nimitykseen. Neuvottelijat ovat ilmeisesti valmistautuneet ongelman ratkaisemiseen luovalla tavalla.
Varsinaiseen sopimukseen otettaneen vain osa sovittavista asioista ja muut kohdat kirjataan sen ulkopuolella.
uutiskirje 
