Listaa Pariisin neuvotteluissa auki olevista asioista on saatu kavennettua melko paljon, mutta toisaalta jotkut vaikeimmista kiistakysymyksistä ovat edelleen ratkaisematta. Ja täälläkin on toistettu vanhaa kokousfraasia ”mitään ei ole sovittu ennen kuin kaikki on sovittu”.
Nyt käsiteltävänä oleva esitys on vain puheenjohtajamaan arvio siitä, mistä on löydetty yhteinen näkemys. Periaatteessa siis mikä tahansa kohta voidaan vielä avata, joskin niin tuskin tapahtuu, elleivät neuvottelut ajaudu kohti umpikujaa.
Kokouksessa on ehkä hieman yllättäen huomattavasti vahvistunut kannatus sille, että lämpötilan nousun tavoiteraja kiristettäisiin 1,5 asteeseen kokousvalmisteluissa esillä olleen 2 asteen sijasta.
Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että siirtyminen tiukemmalle tavoitetasolle todella tapahtuisi.
Joidenkin maiden kohdalla kyse voi olla neuvottelutaktiikasta, jonka todellinen tarkoitus tähtää johonkin muuhun.
Vielä hankalampaa on se, että eri maiden esittämät ilmastotoimet eivät tosiasiassa tue siirtymistä kohti 1,5 asteen tavoitetta, eivät itse asiassa edes kohti 2 asteen tavoitetta.
Puheet 1,5 asteen tavoitteesta voivatkin olla osittain löysiä lupauksia, jotka ovat olleet niin tyypillisiä aikaisemmille ilmastokokouksille. Esimerkiksi suuri hiilen tuottaja, käyttäjä ja viejä Australia tukee nyt tätä tavoitetta. Australia saikin siitä hyvästä kansalaisjärjestöjen Climate Action Networkin hurskastelupalkinnon, Päivän fossiilin keskiviikkona.
Tavoitteiden tarkistaminen
Toinen asia, jossa kerrotaan edistytyn, on päästövähennystavoitteiden tarkistaminen ja mahdollinen kiristäminen jo ennen vuotta 2020, jolloin Pariisin sopimuksen on määrä astua voimaan.
Avoinna kuitenkin on, miten vahvalla tekstillä siihen puututtaisiin, jotta vältettäisiin porsaanreiät. Aikataulu on auki, eikä esimerkiksi kansalaisjärjestöjen tärkeänä pitämästä vuodesta 2018 ole sovittu.
Tuki ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä kehittyneiden maiden kehitysmaille lupaaman rahoituksen välitavoitteiden asettaminen eivät ole mukana.
Muun muassa Suomen ja EU:n tärkeänä pitämä viiden vuoden välein tapahtuva tavoitteiden tarkistaminen vuoden 2020 jälkeen on myötätuulessa.
Niitä maita, joiden omat panokset on ilmoitettu vuoteen 2030 ulottuviksi, vaadittaisiin esittämään tarkistettu ohjelma vuonna 2020 tai 2021. Vaatimus ei kuitenkaan koske maita, joiden suunnitelmat ulottuvat vain vuoteen 2025 asti.
Rahoitus hiertää yhä
Kaikkein suurin auki oleva asia on edelleen rahoitus. Tässä hiertää erityisesti se, mihin sijoitetaan kehitysmaiden luokassa olevat, mutta vähiten kehittyneistä maista pidemmälle kehittyneet maat. Kehittyneet maat haluavat niiden siirtyvän tuen antajien joukkoon.
Köyhimmille maille hyvin tärkeä ilmastonmuutoksen aiheuttamien haittojen ja menetysten korvaaminen on tulossa tekstiin jollain tavalla mukaan. Täysin auki on kuitenkin edelleen se, jääkö se pelkäksi hurskaaksi maininnaksi vai perustetaanko joku asiaan todella vaikuttava mekanismi.
Kansalaisjärjestöjen mukaan sopimuskokonaisuudessa on yhä mahdollisuudet molempiin suuntiin, joko vahvan tai löysän sopimuksen tekemiseen. Jonkinlaisen sopimuksen syntymistä pidetään hyvin todennäköisenä. Pitääkö aikataulu, jonka mukaan sopimus pitäisi allekirjoittaa perjantaina, on edelleen epäselvää.
uutiskirje 
