Jari Laineesta tuli tahtomattaan itsenäisyyspäivän vastamielenosoituksen ja siihen kohdistetun väkivallan symboli, kun poliisi ampui häntä kohti FN303-mellakka-aseella. Laine sai ammuksen tai sen osia silmäänsä, päätyi välittömästi sen jälkeen televisiolähetykseen ja kuvat silmästä lähtivät leviämään sosiaalisessa mediassa.
Laine ei halua mediamyllytykseen, vaikka kokeekin tärkeäksi tuoda oman näkökulmansa julkisuuteen. Hän ei ole huolissaan silmästään eikä saamistaan tappouhkauksista, vaan rasismin noususta Suomessa. Melkein yhtä paljon huolestuttaa antifasistisen toiminnan tuomitseminen. Mutta mitä tapahtui Helsingissä 6. joulukuuta 2015?
”Kun menin Vapaus pelissä -mielenosoitukseen ja muutakin porukkaa valui paikalle, poliiseja oli aivan mieletön määrä. Alkoi ihmetyttää, mistä näitä miehiä riittääkin näin paljon.
Laine ei ole huolissaan silmästään eikä saamistaan tappouhkauksista, vaan rasismin noususta Suomessa.
Puistossa kuulutettiin jo ennen kuin kulkueemme lähti liikkeelle, että kaikki yritykset häiritä 612-kulkuetta estetään kovin ottein, mihin vastasimme vastahuudoin. Siinä sitten edettiin ja yritettiin blokata rasistien marssia, mutta poliisi oli katkaissut väylän.
Yritettiin uudestaan ja uudesta suunnasta. Se oli eka kerta, kun näin soihtukulkueen, koska tulin vähän myöhässä tilanteeseen. Myöhemmin kuulin, että poliisi oli varoittanut voimankäytöstä hetkeä aikaisemmin.
Nähdessäni, miten rasistit saavat marssia rauhassa, halusin huutaa heille. Päädyin siinä sitten ytimekkääseen ”Immonen on mulkku”. Sitä kun aloin huutaa, niin napsahti saman tien silmään.
Näytin vertavuotavaa silmää muille mielenosoittajille ja noin 15 poliisille, joista suurin osa ei sanonut mitään. Olin tosi vihainen ja etsin johtavamman oloisen poliisin. Ensin hän ei kuunnellut, mutta kun siinä sattui olemaan jotain kuvaajia, niin käski lähteä pois. Sanoi, että ”mee vaan”.
”Rasisteille annetaan kadut, liput, kaikki”
Olin lähes ainoa, joka päästettiin lähtemään motista. Jos poliisit olisivat korjanneet mut talteen, he olisivat joutuneet kutsumaan myös lääkärin paikalle. Vammat olisi kirjattu ylös ja asiaa jouduttu selvittämään. Lähdin sieltä Peijakseen. Odotin kolme tuntia, mitään ei tapahtunut, tulin kotiin nukkumaan.
Eilen mulle sanottiin, että olisi varmaan parempi lähteä lääkäriin. Terveyskeskuksessa lääkäri ei saanut siruja pois ja lähetti mut Meilahteen. Kävin sitä ennen tekemässä rikosilmoituksen.
Silmästä löytyi 20 vierasesinettä, jotka lääkäri poisti, ensi viikolla uudestaan poistattamaan loput. Kahden lääkärin mukaan ne olivat tinan oloista metallia, joilla on selvä muoto, että ne olivat pyöreitä ikään kuin hauleja.
Koska silmä oli ehtinyt umpeutua, lääkäri joutui viiltämään sen uudestaan auki. Hän sanoi heti ensi katsomalta, että oli todella lähellä, ettei näkö mennyt. Pikkasen eri kulmassa jos olisi tullut tai millinkin sivuun.
Suutuin poliisin väitteistä televisiossa sen verran, kun hän sanoi, ettei mitään ampumista silmään ole, että päätin tehdä rikosilmoituksen. Olin niin kyllästynyt tuohon touhuun, että rasismia hyssytellään ja annetaan niille kadut, liput, kaikki. Ja siihen, että rasismin vastustajat heitetään putkaan.
Facebookissa on iso rasisminvastainen ryhmä Rasmus, jossa on nyt käytetty kaksi päivää sen meidän demon tuomitsemiseen. Ei tästä näin mitään tule.
Ihan kerta kaikkiaan pitäisi tehdä kuten muualla maailmassa, järjestää joka ikisessä kylässä ja kaupungissa, missä rasistit kokoontuvat, aina isompi vastademo. Kaikki kynnelle kykenevät mukaan.
Mutta pointtihan on se, että ihmiset on koukutettu katsomaan jotain linnan juhlia himaan. Ei tässä tietysti voi sillä lailla omaa häntää nostaa, monesti olen jäänyt itsekin kotiin. Mutta nyt on ihan sama millainen demo – mä meen, tanssitaan ja lauletaan tai ollaan huputettuina. Ei tässä voi jättää menemättä.
”Nyt ymmärrän, miksi moni oli naamioitunut”
En ole kouluja käynyt, mutta olen miettinyt sellaista vertausta, että koulun pihalla kiusataan jotakuta. Niin menetkö sä kysymään opettajalta lupaa, että saako siihen puuttua? Rasismin vastustajat ovat jo nyt hajallaan, niin tällaisista riidellään keskenään. Takerrutaan muotoseikkoihin.
Tappouhkauksia on tullut varmaan 50 tämän jälkeen. Joku on kuulemma ottanut mun pieksämisen oikein elämäntehtäväkseen.
Kun menin mielenosoitukseen ja näin naamioituneita, sanoin, että mä ainakin menen omalla naamalla, mulla ei ole mitään hävettävää. Nyt ymmärrän, miksi moni oli naamioitunut.
En tiedä, tarvitsenko mä mitään oikeutta. Haluaisin vain, että rasismista puhuttaisiin ja siitä, että poliisin voimatoimet kohdistuvat aina samaan porukkaan.
Aika iso kynnys oli mennä se ilmoitus tekemään, mutta suututti vähättely poliisin puolelta. Olen seurannut sitä kumminkin sivusta niin pitkään.
Omassakin nuoruudessa ostarilla hengatessa sai kokea poliisiväkivaltaa, usein meitä hakattiin. Multa on 16-vuotiaana kalloa liimattu kokoon, mutta olisi ollut mahdoton ajatuksenakin tehdä siitä ilmoitus. Ei ollut somejulkisuutta.
Olen hirveän pettynyt koko sydämestäni siihen, että koko Suomen kansa alkaa valua rasismin puolelle. Siitä on tullut niin arkipäivää. Toinen, mikä ottaa lähes yhtä paljon päähän on, että isommaksi asiaksi rasismin vastustajienkin parissa otetaan tuomita toisia huligaaneiksi sen sijaan, että katsottaisiin, että joku sentään yrittää.
En edelleenkään pelkää uhkailijoita enkä poliisia. Olen oikeasti se elämänkoululainen sieltä ihan pohjilta, eipä tuommoinen uhoaminen paljon hetkauta. Aivan varmasti osallistun seuraavaankin mielenosoitukseen. Tämä enemmänkin vahvisti kuin lamautti kokemuksena.”
uutiskirje 
