Sadat ihmiset ovat jo jonossa, kun pakettiauton ovet avautuvat. Jaossa on lämpimiä housuja. On kolea marraskuun päivä, mutta osalla on jalassaan vain shortsit.
Huomaan jonossa syyrialaismiehen, jonka tapasin Lesboksen saarella vain kolme kuukautta aikaisemmin. Hän on laihtunut huomattavasti, ja ilman vyötä päällä pysyvän housumallin löytäminen teettää vaikeuksia.
Vielä enemmän silmiin pistää kuitenkin miehen apaattinen katse; silmien suru ja väsymys, jotka heijastelevat kotimaan koettelemuksia ja rankkaa taivalta Euroopassa.
Toivon hetki, jolloin kumivene saavutti Euroopan maaperän, on muuttunut toivottomuudeksi Britanniaan matkaavan miehen ollessa jumissa Calais’n pakolaisleirillä, joka tunnetaan myös nimellä ”Viidakko”.
Muta saartaa teltat
Calais’n kehätien varrella sijaitsevalla leirillä viettää tällä hetkellä yönsä yli kuusituhatta ihmistä. He tulevat Afganistanista, Irakista, Syyriasta, Eritreasta, Somaliasta ja Sudanista. Valtaosa leirin asukkaista on miehiä, mutta naisten ja lasten määrä on kasvanut.
Suurin osa heistä haaveilee pääsystä Isoon-Britanniaan. Joka yö yli sadan arvioidaan yrittävän päästä Englannin kanaalin poikki piiloutumalla Doverin lautoille suuntaaviin rekkoihin tai Eurotunnelin kautta kulkeviin juniin. Aikaisemmin yrittäjiä oli jopa pari tuhatta yössä, mutta turvatoimien tiukennuttua kesällä 2015 yritykset ovat vähentyneet ja yhä useamman matka on pysähtynyt Calais’n leirille kuukausiksi.
Viidakko muistuttaa ensisilmäykseltä katastrofivyöhykettä. Huterat retkiteltat ja improvisoidut suojarakennelmat seisovat lätäköiden ja mudan saartamina, ja ihmiset polttavat nuotioilla lämmikkeeksi mitä tahansa palavaksi kelpaavaa. Sähköä ei ole.
Jäte peittää maastoa. Jätteenkeruupistettä hoitavat Lääkärit ilman rajoja -järjestön edustajat kehottavat olemaan varovaisia leirillä kulkiessamme, muun muassa syyhy ja vatsataudit ovat iso riesa.
Maailman lääkärit -järjestön ja Birminghamin yliopiston taannoinen selvitys totesi Calais’n leirin olosuhteiden alittavan räikeästi pakolaisleireille määritellyt minimistandardit. Sanitaatio on vakavasti puutteellista. Noin 40 wc:tä palvelee koko leiriä, kun YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n suositus olisi yksi wc 20:tä käyttäjää kohden. Vesipisteitä on vain kolme, ja vedestä on mitattu korkeita E. coli -pitoisuuksia.
Turvallisten elintarvikkeiden säilytystilojen puuttuessa myös leirillä tarjottavasta ruuasta on mitattu korkeita määriä tauteja aiheuttavia patogeenisiä bakteereita.
Maailman lääkärit -järjestön klinikka pystyy hoitamaan noin 90 potilasta päivässä, mutta lääketarvikkeista on huutava pula. Erityisesti pitkäaikaista hoitoa vaativien sairauksien kuten leirillä esiintyvän tuberkuloosin hoito on vaikeaa. Monilla potilaista on myös vaikeita vammoja leirillä sattuneiden tapaturmien kuten tulipalon takia. Heillä voi olla myös murtumia epäonnisista yrityksistä hypätä Eurotunnelin turva-aitojen yli.
Ruuasta on pulaa ja aliravitsemus vaivaa. Maksuton ateria tarjotaan päivittäin kahdelletuhannelle valtion rahoittamassa Jules Ferry -keskuksessa. Lisäksi hyväntekeväisyysjärjestöillä on leirillä soppakeittiöitä, ja ne, joilla on varaa, voivat ostaa afganistanilaista, kurdilaista tai eritrealaista ruokaa leirin asukkaiden perustamista telttaravintoloista.
Jos joku osaisi korjata ovemme
Suurten avustusjärjestöjen puuttuessa vajetta ovat tulleet paikkaamaan erilaiset kansalaisjärjestöt. Pakolaiskriisi sai aikaan solidaarisuuden aallon myös Calais’ssa, jonne suuntautuu paljon keräyslahjoituksia erityisesti Ranskasta, Isosta-Britanniasta ja Irlannista.
– Nyt tarvitaan erityisesti talvitakkeja, kävelykenkiä, taskulamppuja ja polttopuita, listaa Clare Moseley Care4Calais-järjestöstä.
Moseley jätti työnsä projektipäällikkönä Britanniassa ja laittoi avustusjärjestön pystyyn varastonhoitajana työskennelleen ystävänsä kanssa kanavoimaan apua Britanniasta Calais’n pakolaisten humanitaarisen tilanteen lievittämiseksi. Avustustarvikkeet ja -varat tulevat yksityishenkilöiden ja yritysten lahjoituksina.
Care4Calas’n toiminta on täysin vapaaehtoisten varassa. He edustavat monia aloja. Suurimmalla osalla ei ole koulutusta humanitaarisiin tehtäviin, vaan heitä yhdistää auttamisen halu ja huoli pakolaistilanteesta. Usein vapaaehtoiskeikkaa tehdään loma-aikoina.
Avustustyö organisoimattomalla leirillä, jossa avuntarvitsijoita on enemmän kuin jaettavaa, on sekä palkitsevaa että turhauttavaa. Vapaaehtoiset ovat tekemisissä humanitaarisen avun peruskysymysten parissa: mitä tarvitaan kipeimmin ja miten jakaa riittämättömät avustustarvikkeet oikeudenmukaisella tavalla siten, että apua kaikkein eniten tarvitsevat tavoitetaan.
Tällä kertaa jaossa on kuormalavoja laitettavaksi telttojen ja suojarakennelmien lattialle suojaamaan kylmältä ja kostealta. Vapaaehtoiset kiertävät teltalta toiselle jakaen lavojen tarpeessa oleville lipukkeita, joilla lavoja voi noutaa.
Eritrealaisperheen äiti yskii flunssaisena mutta iloitsee kuormalavoista, sillä perheen asumuksen lattia on osin veden valtaama. Hänellä on jalassaan vain varvastossut, muita kenkiä ei ole. Ilo lisääntyy kun lontoolainen vapaaehtoistyöntekijä Carla Costelloe keksii hakea autosta ylimääräiset kumisaappaansa ja laittaa vielä puhtaat sukat matkaan.
– Nyt jos vielä joku osaisi korjata ovemme niin, etteivät vesi ja tuuli pääsisi sisään, elämänlaatu kohenisi huomattavasti, eritrealaisäiti nauraa.
Costelloe lupaa etsiä avuksi vapaaehtoisen puusepän.
UNHCR: Calais’ssa on siviilikriisi
Ilman ihmisten auttamishalua ja vapaaehtoisten aikaansaamia pieniä arkipäivän ihmeitä moni asia olisi huonommin Calais’n Viidakossa. Vapaaehtoisen järjestötoiminnan ei voi edellyttää korvaavan viranomaisten velvollisuuksia.
Useat järjestöt ovat peräänkuuluttaneet Ranskalta ja EU:lta kattavampia ja kestävämpiä toimia Calais’n humanitaarisen tilanteen hallitsemiseksi. UNHCR on kutsunut Calais’n tilannetta siviilikriisiksi ja esittänyt toistuvasti huolensa pakolaisten ja maahanmuuttajien olosuhteista.
Järjestö on kehottanut Ranskan viranomaisia sijoittamaan pakolaisia asianmukaisiin vastaanottotiloihin. Se on myös yleisemmin korostanut, että tiukennettaessa turvatoimia valtioiden on samalla huolehdittava vainoa ja konfliktia pakenevien pakolaisten suojelun standardeista.
Ratkaisujen viivästymisen taustalla on nähty olevan Ranskan ja Britannian pelko siitä, että organisoidumpi ja laajempi vastaanottokapasiteetti toimisi houkuttimena yhä useammille tulijoille. Britannian hallituksen painopiste Calais’ssa on keskittynyt etupäässä rajavalvonnan tehostamiseen.
Calais’iin vuonna 2016 avautuvan EU-rahoitteisen, 1 500-paikkaiseksi suunnitellun pakolaisten kriisikeskuksen odotetaan lievittävän tilannetta, vaikkakaan sen kapasiteetti ei riitä.
Kasvaviin tulijamääriin lienee hyvä varautua niin Calais’ssa kuin kaikkialla Euroopassa. Euroopan komission arvion mukaan EU-alueelle odotetaan jopa kolmea miljoonaa turvapaikanhakijaa vuoteen 2017 mennessä.
Kyynelkaasu tunkeutuu leiriin
– Voitko kertoa miten pääsen laillisesti Britanniaan, kysyy afganistanilainen Mohammad. Hän katselee leirin ohi ajavia, Doverin lautalle suuntaavia rekkoja.
Helmandin maakunnasta kotoisin oleva Mohammad kertoo työskennelleensä Afganistanissa brittijoukkojen tulkkina, mistä syystä hän joutui Talebanin vainon kohteeksi. Britannia tuntuu entisen työn takia luontevalta kohdemaalta. Turvapaikkaprosessin läpikäytyään hän toivoo saavansa myös vaimonsa ja lapsensa luokseen. Laillisten ja turvallisten maahantulokeinojen puuttuessa pitkä matka tuntuu päätyneen umpikujaan vain 50 kilometrin päässä määränpäästä.
Vaihtoehtona olisi myös hakea turvapaikkaa Ranskasta. Anomusten käsittelyajat ovat kuitenkin pitkiä ja esimerkiksi vuonna 2014 vain 16 prosenttia hakijoista sai turvapaikan Ranskasta (lähde: OFPRA).
Tänä vuonna ainakin 16 on menehtynyt yrittäessään piiloutua Kanaalitunneliin tai sen kautta kulkeviin juniin. Kyynelkaasu tunkeutuu säännöllisesti Calais’n leiriin poliisin yrittäessä karkottaa rekkoihin pyrkiviä ihmisiä.
Turvatoimien tiukennuttua moni ei enää yritä. Mohammadin tapaan he jatkavat selviytymistä Calais’n laajentuvassa Viidakossa – vailla paikkaa minne mennä, vailla paikkaa minne palata.
uutiskirje 
