”Mielestäni tämän mallinen vanhustyö on erittäin epäinhimillistä sekä työntekijöitä että vanhuksia ja omaisia kohtaan. Aamuvuorossa asiakaskäyntiä noin kaksitoista, ylikin. Iltavuorossa noin kaksikymmentäviisi. Näin tämä ei yksinkertaisesti voi enää jatkua.”
Vanhustyön todellisuutta kuvaa sitä hoitajana vuodesta 1980 tehnyt lähihoitaja ja sosionomi, joka nyt tekee sijaisuuksia Etelä-Karjalassa. Hän kirjoittaa työstään Sosiaalinen tekijä -blogissa, joka on sosiaalialan työntekijöitä, opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita yhdistävä foorumi.
Kirjoituksen otsikko on Minun voimieni raja on nyt ylitetty.
Lähihoitaja vertaa työtään ennen ja nyt. Aiemmin aamuisin istahdettiin vartiksi ryhmänä yhteen ja käytiin asiakkaat läpi. Työntekijät, vanhukset ja omaiset tunsivat toisensa. Nyt suuri ryhmä hoitaa asiakasta. Hoitajalla on puhelimessa asiakaslista, josta näkyy asiakkaan nimi, osoite ja tehtävät sekä se, kuinka kauan hänen luonaan saa olla.
”Kukaan ei ota vastuuta mistään”
”Olen sijaisuuksia tehdessäni kohdannut liian paljon itkeviä hoitajia, kun he eivät jaksa työssään. Olen myös kohdannut liian paljon vihaisia omaisia ja asiakkaita, kun heistä tuntuu, ettei kukaan tiedä heidän asioistaan mitään eikä kukaan enää ota vastuuta mistään”, hoitaja kirjoittaa.
Hän raivostuttaa. Vanhusta ei hoideta enää kokonaisvaltaisesti, vaan koko työ on pilkottu. Hoitoa annetaan vain niin sanotuille hoidollisille asiakkaille. Kaikki muu kuin hoitotyö tehdään yksityissektorilla.
Hoitajan mielestä nyt pitäisi pistää hanttiin.
”Olisi mielenkiintoista nähdä kuinka käy, jos kaikki päättäisimme näin. Tehdään rauhallisemmin kaikki ja sanotaan päättäjille, ettei nykyinen systeemi enää käy. Käyttäisimme voimamme läheistemme auttamiseen. Olisiko tässä mieltä?”
Hän ennustaa, että tilanne vanhustyössä räjähtää lähitulevaisuudessa käsiin loppuunpalaneiden hoitajien vuoksi.
uutiskirje 
