Haitilaisia naisia on paljon katukauppiaina naapurimaa Dominikaanisen tasavallan pääkaupungissa. Suurin osa heistä elää jatkuvassa karkotuksen pelossa.
Dominikaaninen tasavalta sijaitsee Karibialla Hispaniolan saaren itäpäässä ja Haiti sen länsipäässä. Moni on lähtenyt köyhästä ja luonnonmullistusten koettelemasta Haitista etsimään onneaan hieman vauraampaan naapurimaahan.
Kummassakin maassa on noin kymmenen miljoonaa asukasta. Dominikaanien puolella elää lisäksi puolisen miljoonaa siirtolaista, valtaosin Haitista.
Haitilaisnaiset saavat niskaansa muukalaisvihaa, rasismia ja sukupuolista syrjintää.
Dominikaanit ovat yrittäneet padota muuttovirtaa. Tuorein paperittomien karkotusaalto alkoi viime elokuussa, ja tammikuuhun mennessä oli häädetty lähes 16 000 haitilaista. Yli 100 000 palasi samaan aikaan vapaaehtoisesti.
Kansalaisuus tiukassa
Haitilaiset naiset ovat naapurimaassa erityisen kaltoin kohdeltuja, sanoo Dominikaanilais-haitilaisen naisliikkeen (Mudha) johtaja Lilian Dolis.
Hänen mukaansa haitilaisnaisiin ei aina sovelleta edes perustuslakia, joka takaa kansalaisuuden dominikaanimiehen kanssa avioituvalle. Tästä seuraa, että siirtolaisnaisten lapset jäävät isänmaattomiksi.
Tilanne kärjistyi 2013, kun Dominikaanisen tasavallan perustuslakituomioistuin epäsi maan kansalaisuuden takautuvasti kaikilta vuoden 1929 jälkeen syntyneiltä, joiden vanhemmista vähintään toinen ei ollut dominikaani.
Päätös jätti kymmeniätuhansia haitilaista juurta olevia Dominikaanisen tasavallan asukkaita vaille kansalaisuutta ja nostatti kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt takajaloilleen.
Dominikaaninen tasavalta taipui säätämään erityislain, jonka nojalla maahanmuuttajien lapset saivat anoa kansalaisuutta viime vuoden helmikuuhun asti. Seulan läpäisi lopulta vajaat 9 000 henkeä.
Näkymätöntä työtä
Viime kesänä päättyi myös vuoden jakso, jonka aikana ulkomaalaiset voivat anoa oleskelu- ja työlupaa. Hakijoita oli lähes 300 000, mutta luvat sai lopulta vain muutama sata.
Sen jälkeen poliisi on alkanut ratsata maahanmuuttajia. Paperittomat viedään leireihin rajalle ja karkotetaan Haitiin.
Pikku-Haitiksi kutsutussa pääkaupunki Santo Domingon slummissa elämä kuitenkin jatkuu. Haitilais-dominikaaninen Antonia Abreu on myynyt alueella kukkia 40 vuotta. Hänen mukaansa paperittomat haitilaisnaiset päätyvät katukauppiaiksi, kotiapulaisiksi tai seksityöhön.
– Säällistä työtä tekevät naiset ovat integroituneet yhteiskuntaan ja antavat panoksensa sen hyväksi, hän vakuuttaa.
Mudha-järjestön mukaan haitilaisnaiset saavat niskaansa muukalaisvihaa, rasismia ja sukupuolista syrjintää. Virallisesti he ovat näkymättömiä.
– Kun dominikaaniviranomaiset puhuvat siirtotyöläisistä, he tarkoittavat haitilaisia miehiä, jotka ovat pitäneet täällä pyörät pyörimässä vuosisatoja. Ensin sokerintuotannossa, mutta nyt myös rakennuksilla, kaupassa ja palveluissa, selittää Mudhan Dolis.
uutiskirje 
