Keskustan ja kokoomuksen näkemykset professori Mats Brommelsin selvitysryhmän kantoihin sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) valinnanvapauden edistämisestä ovat kaukana toisistaan.
Kokoomuksen sote-asiantuntijat Paula Risikko ja Sari Sarkomaa hehkuttavat tänään perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulalle (kesk.) luovutetun Brommelsin selvitysryhmän ehdotusten edistävän valinnanvapautta selkeillä askelilla.
Sen sijaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) sanoo valinnanvapausraportin olevan vain yhden puheenvuoron.
Heikkinen ilmoittaa, että keskustan kanta on, että vastuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä on myös tulevaisuudessa oltava julkisella vallalla. Pienet hoito- ja hoiva-alan yritykset täydentävät palveluja. Valinnanvapaus ei saa johtaa muutaman suuren kansainvälisen yrityksen hallitsemiin markkinoihin.
Keskustan kanta voisi hyvin tässä asiassa olla oppositiopuolue vasemmistoliiton kanta. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekosen mukaan Suomeen rakennetaan valinnanvapaudesta mallia, jossa palveluiden saatavuus perustuu lompakon paksuuteen.
Brommelsin työryhmä laittaa samalle viivalle palvelujen tuottajina maakunnan omistamat, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Maakunta vastaa, että kansalaisille taataan palvelut. Rahoituksesta vastaa valtio. Päätöksentekijät ja rahoitus ovat eri tahoilla. Näiden erottamisen on nähty helposti kasvattavan kustannuksia, mutta tähän suuntaan ollaan menossa.
”Raha seuraa asiakasta” -mallissa raha seuraa potilasta sille palveluntuottajalle, jonka hän on valinnut. Valtio määrittää rahoituksen periaatteista sekä päättää asiakasmaksuista. Nykyisin kunnat ovat päättäneet asiakasmaksuista. Valtio on asettanut rajat muun muassa asiakasmaksuasetuksella.
Kaikki kunnat eivät esimerkiksi nostaneet asiakasmaksujaan Sipilän hallituksen päätettyä taannoin lähes 30 prosentin korotuksista. Jatkossa valtion sana on laki, jos Brommelsin ehdotukset etenevät. Ahne hallitus voi korottaa asiakasmaksut pienituloisten ulottumattomiin.
Laaja valinnanvapaus – olipa malli ”omatiimi”, väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus ja täydentävät palvelut, monitoiminen sosiaali-ja terveyskeskus tai integroitu sosiaali- ja terveyskeskus – johtaa väistämättä palvelujen keskittymiseen. Valinnanvapauden aste vaihtelee näissä malleissa.
Pienet toimijat jäävät ylikansallisten yritysten jalkoihin. Alueellisesti valinnanvapaus ei myöskään onnistu: palvelut kasautuvat alueille, joissa on eniten potilaita. Valinnanvapaus on este alkuperäisen tavoitteen saavuttamiselle, jonka mukaan sote-palvelut on turvattava tasavertaisesti koko väestölle.
Suomessa on jo nykyisin mahdollista valita terveysasemansa. Sille ei juuri ole ollut kysyntää. Valinnanvapaus onkin automaatti, joka luodaan yksityisen terveysalan bisneksen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Miten toteuttaa valinnanvapautta sosiaalipalveluissa? Miten asunnoton, alkoholisti, syvästä masennuksesta kärsivä tai rikkinäinen perheterapiaa tarvitseva perhe kykenee valitsemaan palvelunsa?
Osa pystyy tähän heikosti eikä palvelujärjestelmäkään kykene tukemaan nykyisellä tietopohjalla. Tämän on oivaltanut myös Brommelsin selvitysryhmä, josta se ansaitsee kiitoksen. Se on edes ottanut kantaa erikseen sosiaalipalveluihin. Sote-uudistus on painottunut terveydenhuoltoon jo usean vuoden ajan, ja sosiaalipalvelut ovat jääneet täysin syrjään.
Sosiaalipalvelujen valinnanvapauden edistäminen ei ole yksinkertainen asia. Sosiaalipalveluissa on paljon viranomaispäätöksiä eikä näitä ole järkeä erottaa erikseen ammatti-ihmisten palveluja ja viranomaispäätöksiä.
Tästä huolimatta työryhmä esittää kuitenkin sosiaalihuollon laajan valinnanvapauden toteuttamista asteittain. Se haluaa kerätä lisää tietoa palvelujen tuottajien järjestelmällisellä seurannalla. Myös sosiaalipalvelujen vaikuttavuutta halutaan tutkia.
lehti 