Kilpailukykypakettiin liittyvistä neuvotteluista on tulossa kuntasektorilla hankalat. Osapuolten näkemykset sekä työajan pidennyskeinoista että paikallisen sopimisen ns. kriisilausekkeesta ovat hyvin erilaiset.
Liittokohtaiset neuvottelut käynnistyvät kuntasektorilla 4. huhtikuuta.
Opetusalan ammattiliitto OAJ katsoo, että 24 tunnin työajan lisäys tehdään pidentämällä päivittäistä työaikaa. Kuntatyönantaja haluaa kokonaisia työpäiviä.
OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen muistuttaa, että työajan pidennys antaa julkiselle työnantajalle ison kädenojennuksen.
– Kunta- ja valtionsektorilla työajan lisäys 24 tunnilla vastaa samaa kuin kunta ja valtio saisivat yhteensä 7 500 työntekijää.
Luukkainen ei usko, että kunta ja valtio irtisanovat väkeä vastaavan määrän, mutta jättävät joka tapauksessa tuon verran vapautuvia paikkoja täyttämättä.
– Tehdään työt vähemmällä väellä. Miten tämä lisää työllisyyttä?
OAJ:ssa pelätään opettajien työttömyyden kasvavan. Keskimäärin opettajista on työttömänä 12,3 prosenttia, mutta aikuiskoulutuskeskusten opettajista peräti 21 prosenttia.
Ammattikoulutukseen sovitut leikkaukset ensi syksystä lähtien kasvattavat työttömyyttä edelleen. Nyt lukion ja yläasteen aineenopettajista työttöminä on 12,5 prosenttia.
Kriisilauseke on vaikea paikka
Toinen vaikea kohta kevään neuvotteluissa on ns. kriisilauseke, johon vetoamalla työnantaja voi vaatia joko pidennyksiä työaikaan tai leikkauksia palkkoihin.
Kriisin määritelmä on OAJ:n mukaan liian väljä, sillä kuntasektorilla kriisi on järjestön mukaan poliittisesti päätettävissä.
Jotta kunnan heikosta taloustilanteesta voitaisiin olla yhtä mieltä, se tulisi palkansaajapuolen mukaan todeta joko valtiovarainministeriön kuntaosastolla tai sitten työnantaja- ja työntekijäliittojen kesken. Tämä ei kelpaa työnantajapuolelle.
Kolmas kalkki kuntasektorilla on lomarahojen osittainen ja määräaikainen leikkaus. OAJ:n Luukkaisen mukaan tähän on pakko suostua, mutta jotain tarvitaan vastineeksi joko nyt tai myöhemmin.
Teollisuuden palkkajohtajuus ei käy
Kilpailukykyneuvottelujen valmistuttua kesäkuun alussa pitäisi käynnistyä valmistelu Suomen työmarkkinamalliksi.
Teollisuuden määrittämä palkkalinja ei OAJ:lle käy, sillä se ”betonoisi” palkkaerojen kasvun.
– 2000-luvulla tehdyt julkisen sektorin palkkaohjelmat ja samapalkkaerät nostivat palkkoja likemmäksi yksityisen sektorin palkkoja. Ilman niitä palkkaerot olisivat viidenneksen suuremmat, Luukkainen muistuttaa.
Palkankorotusvara tulisi OAJ:n mukaan määrittää maksettujen palkkojen mukaan, ei sopimuspalkkojen mukaan. Viime vuonnakin yksityisen ja kunta-sektorin palkkaero kasvoi, vaikka sopimuskorotus oli kummallakin 0,5 prosenttia. Yksityisellä sektorilla maksettiin sopimuskorotusten lisäksi 0,7 prosenttia liukumia, kuntasektorilla 0,3 prosenttia.
Palkankorotusvara tulisi Luukkaisen mukaan määritellä yhteisesti, ei vain teollisuusliittojen tai avoimen sektorin kesken.
– Katsottaisiin yhdessä, millaisella ratkaisulla Suomi selviää.
lehti 