Vuoden 2017 alussa ei astu voimaan ainoastaan vuosien sitkeiden neuvottelujen jälkeen synnytetty yksityisalojen työeläkeuudistus. Samalla päivämäärällä astuu voimaan myös julkisten alojen uusi eläkelaki.
Oman vääntönsä julkisalojen eläkeuudistukseen toi sote ja maakuntien itsehallintouudistus. Yli 200 000 kuntien, pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon palkollista vaihtaa työnantajaa kunnista uusien maakuntien palkollisiksi.
Kysymys kuului, kenen hallinnoitaviksi saman eläkelain alle siirtyvät valtion, kuntien, seurakuntien ja Kelan eläkkeet tulevat.
Tekniikka- ja Terveys KTN -neuvottelukunnan neuvottelujohtajan Jukka Kauppalan mukaan asia ratkesi parhain päin, kun päätettiin eläkkeiden pysyvän Kevassa.
Toinen vaihtoehto olisi ollut, että itsehallinnolliset maakunnat olisivat itse järjestäneet eläkevakuutukset esimerkiksi yksityisten eläkelaitosten kautta.
Yksityiseen työeläkejärjestelmään?
Kauppalan mukaan ratkaisu oli merkittävä paitsi eläkevakuutetuille myös Kevalle. Sen rahoituspohja säilyy periaatteessa entisenä.
– Sitähän ei tiedä jatkossa, miten mahdolliset kunnallisten palvelujen ulkoistamiset vaikuttavat eläkejärjestelyihin.
Virtausta yksityiseen työeläkejärjestelmään saattaa syntyä, jos sote-palveluihin kytketty valinnanvapaus toteutetaan niin, että se johtaa kunnallisten sosiaalipalvelujen merkittävään yksityistämiseen.
Maakuntien eläkevastuut?
Vielä on ratkaisematta, miten järjestetään työnantajien eläkemaksut uusien maakuntien syntyessä. Ongelma koskee vanhoja, jo tienattuja eläkkeitä.
Kunnilla on aikaisemmin ollut muita aloja parempia eläke-etuuksia. Niitä ei synny enää uusille työntekijöille, mutta vanhoilla perusteilla tienatut eläkkeet ovat voimassa vielä pitkään. Niitä on Kauppalan mukaan paljon.
Niiden maksamiseksi kunnilta kerätään normaalin eläkemaksun lisäksi menoperusteista maksua.
– Tässä on ongelma. Menoperusteiset maksut jakautuvat kuntakohtaisesti ja ne perustuvat vuoden 1995 henkilöstömääriin. Muuttotappiokunnat saattavat joutua pulittamaan menoperusteista maksua suuria summia suhteessa nykyisiin tuloihin ja asukaspohjaan.
Tämä ei ole sote-uudistuksen esille tuoma ongelma, mutta isojen uudistusten saumassa asialle on määrä tehdä jotain.
– On ratkaistava, miten maakunnat osallistuvat vanhoihin eläkevastuisiin. Tämä on tärkeä kysymys, vaikkei vaikutakaan suoraan ihmisten eläke-etuuksiin. Eläkkeiden rahoituspohjaan se kuitenkin vaikuttaa.
Yksi iso kipukohta
Julkisten alojen eläkkeiden uudistaminen sujui vaivattomammin ja eleettömämmin kuin yksityisen sektorin vuosia tahkottu eläkeuudistus. Eläkeiän asteittainen nosto ja eläkekertymien muutokset syntyivät yksityisten alojen työeläkemallin mukaan ja Akavakin oli tällä kerralla ratkaisussa mukana.
Yksi kipukohta oli neuvottelujohtaja Jukka Kauppalan mukaan ylitse muiden ja se risoo vieläkin palkansaajajärjestöjä. Kiista koski ammatillisia eläkeikiä.
Kun erityisten ammattiryhmien alemmat eläkeiät aikoinaan poistettiin, palkansaajalle annettiin mahdollisuus valita joko uuden tai vanhan järjestelmän välillä.
Uuteen eläkejärjestelmään sisältyi tiettyjä etuja, kuten mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen. Samalla kuitenkin ammatillinen eläkeikä nousi.
Kun valinta uuden ja vanhan järjestelmän välillä oli tehty, se lukittiin kuin vastaus Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa. Sitä ei voinut enää vaihtaa.
Nyt uudessa JuEL:ssa ratkaisu mitätöitiin ja eläkeikä nousee aikaisemmasta valinnasta huolimatta. Palkansaajajärjestöjen tulkinnan mukaan vanhoihin, jo ansaittuihin eläke-etuihin, ei voi jälkikäteen puuttua.
– Valittu eläkeikä olisi pitänyt voida säilyttää tässäkin eläkeuudistuksessa, sanoo Kauppala
Asialla ei ollut edes suurta rahallista merkitystä. Eläkeneuvotteluissa synnytettiin kuitenkin paine, jossa se piti hyväksyä.
– On edelleenkin harkinnassa vietäisiinkö asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Sellaistakin pohdintaa on ollut, mutta en osaa sanoa siitä tarkemmin.
– Tämä oli ainoa iso kipukohta. Muuten julkiseläkkeiden uudistus meni ihan jouhevasti
lehti 