kuva Sebastian Castelier
Toisiaan vasten painautuneet Nadire ja Halil tanssivat kevyin askelin keskellä peilien ympäröimää huonetta. Halil vie, ja Nadiren jalat seuraavat viettelevästi. Tangon taitajat elävät hetken intensiivistä yhdessä tekemistä.
Viidensadan metrin päässä on raunioina kokonaisia kaupunginosia Diyarbakirista, Turkin kurdialueen pääkaupungista. Aluetta ympäröivien tummien keskiaikaisten seinien takana on kasoittain sortuneiden rakennusten pirstaleita kaduilla, joilla panssaroidut sotilasajoneuvot partioivat. Seinät ovat erilaisten ammusten ja liekkien tuhoamia.
Kolmen kuukauden ajan Turkin armeija taisteli täällä Kurdistanin työväenpuoluetta (PKK) tukevien aseistettujen kurdisoturien kanssa aiheuttaen valtavasti vahinkoa kaupungille, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Taistelujen alettua paenneet asukkaat päästettiin lopulta takaisin. Suurin osa heistä on menettänyt kaiken.
Kaksi vuotta kestäneiden rauhanneuvottelujen jälkeen väkivalta Turkin hallituksen ja kurditaistelijoiden välillä alkoi viime kesänä uudestaan. Seutu ajautui takaisin konfliktiin, joka on jatkunut jo vuosikymmeniä. Turkin tasavallan alkuvuosista lähtien on Turkin Kurdistanissa kamppailtu kurdien itsenäisyys- tai autonomiapyrkimysten vuoksi. 1980-luvulla tästä kamppailusta tuli sota Turkin valtiota vastaan.
Nadiren ja Halilin lailla kymmenet tangon ystävät tulevat tanssimaan paetakseen tätä todellisuutta. Tango Med School -tangokoulun opettaja Kemal Ciwan Isik pitää tangoa tehokkaana keinona irrottautua ja pitää taukoa politiikan ja sodan keskellä.
– Kyseessä on sensuelli tanssi. Tanssijoiden on omistettava itsensä parilleen ja unohdettava kaikki muu, hän sanoo.
Tango rikkoo rajoja
Ennen muuttoa Diyarbakiriin kolmekymppinen Isik eli mukavaa elämää Turkin Rivieralla. Hän kertoo olevansa aktivisti ja halunneensa aina palata synnyinseudulleen ja ”tehdä jotain”. Hänen mielestään tango pystyy tulemaan voimakkaaksi politiikan välineeksi.
– Tangossa on voimaa ja energiaa, jota Kurdistan tarvitsee, hän sanoo.
Tangon kotimaassa Argentiinassa sitä tanssivat aluksi köyhien luokkien edustajat, ja ulkopuoliset pitivät sitä tökerönä ja provokatiivisena.
– Tango rikkoo rajoja luonnostaan, Isik sanoo.
Hänen mukaansa tango ilmaisee arvoja, jotka vastustavat Turkin vallassa olevan puolueen AKP:n ja sen johtajan Recep Tayyip Erdoğanin konservatiivista ja autoritaarista ideologiaa. Jotkut Isikin oppilaista löytävät helposti vertailukohtia silloisen Argentiinan diktatuurin ja nykypäivän Turkin välillä.
Kun Isik saapui Diyarbakiriin vuonna 2009, kaupungissa ei ollut tilaa tanssille.
– Täällä ei ollut mitään tekemistä, joten hän menestyi nopeasti, selittää Bircan, hieman alle kolmekymppinen tanssija.
Vuonna 2011 Isik avasi oppilaidensa taloudellisella tuella tangon opetukseen keskittyvän koulun.
Kuusi vuotta myöhemmin Tango Med School on edelleen turkkilaisen Kurdistanin tärkein tangokoulu. Isik arvioi, että hän on opettanut yli 1 200:a oppilasta. Hänen tanssijansa osallistuvat festivaaleihin Turkissa ja ulkomailla: Kyproksessa, Espanjassa, Ranskassa ja Alankomaissa. Kaksi Isikin entistä oppilasta pyrkii nyt perustamaan omat koulunsa muihin turkkilaisen Kurdistanin kaupunkeihin.
Monella Isikin oppilaista on samat poliittiset näkemykset kuin hänellä, ja he ovat päättäneet käyttää tanssikoulua paikkana, jossa voi parantaa haavoja kurdien elämässä.
”Kyse on ihmisyydestä”
– Tässä kaupungissa on paljon ongelmia, ja koska rakastamme kansaamme ja kulttuuriamme, päätimme, että meidän pitäisi tehdä jotakin, Nadire sanoo.
Islamilaisen valtion (Isis) perustettua ”kalifaattinsa” Syyriaan ja Irakiin tuhannet pakolaiset ovat paenneet Turkkiin, jossa heidät on viety kurdilaisiin kuntiin. Diyarbakirissa kaupunki avasi leirin 4 000 pakolaiselle.
Tangokoulun jäsenet järjestivät nopeasti keräyksen, jolla pakolaisille saatiin vaatteita, ruokaa, lääkkeitä, peittoja ja telttoja.
– Saimme kymmenen rekallista tavaraa, Halil sanoo.
Diyarbakirin kaupungilla ei ollut resursseja tavaroiden jakamiseen, joten tangokoulun jäsenet auttoivat.
He alkoivat myös järjestää toimintaa Diyarbakirin leirissä asuville pakolaisille, varsinkin lapsille.
– Joka sunnuntai menimme leiriin leikkimään lasten kanssa ja puhumaan miehille ja naisille, Nadire selittää.
– Tämä on suurempaa kuin politiikka, tässä on kyse ihmisyydestä, Halil sanoo.
Tanssi patoa vastaan
Tangokoulun väki on mukana myös poliittisesti herkemmissä asioissa. Vuonna 2012 Isik ja hänen ystävänsä tanssivat mielenosoituksessa, jossa vastustettiin 150 kilometrin päähän Diyarbakirista rakennettavaa patoa.
Jos Ilisu-pato rakennetaan, tuhansien vuosien historian omaava Hasankeyfin kaupunki jäisi veden alle. Tätä projektia, jota Erdogan silloin pääministerinä puolusti, vastustettiin laajalti sekä Turkissa että ulkomailla.
Peilien reunustamassa huoneessa Isik näyttää parinsa kanssa, kuinka he silloin tanssivat.
– Tahdoimme osoittaa kiintymyksemme tätä maata ja sen historiaa kohtaan, joten tanssimme rajusti, hän kertoo vimmaisten askelten aikana.
– Tanssi ei muuttanut kaupungin kohtaloa, mutta saimme toiminnallamme näkyvyyttä Hasankeyfille, hän sanoo.
Syytöksiä synnillisyydestä
Isikin omistautuminen tangon levittämiseen Kurdistanissa on kohdannut myös vastustusta. Vuonna 2010 Isik sai tappouhkauksen paikalliselta järjestöltä, kun hänet oli kutsuttu konservatiiviseen Batmanin kaupunkiin, joka on lyhyen matkan päässä Diyarbakirista. Ryhmä väitti, että tango on moraalitonta.
– Heidän ongelmansa oli, että naiset tanssivat, Isik selittää. Tango on tanssi, jossa tanssijat koskettavat toisiaan ja pitävät kiinni toisistaan.
– Konservatiivit eivät sietäneet sitä, hän lisää.
Tarina levisi Turkin lehdistössä ja mukana oli kuvia tunneilta, mutta Isik kieltäytyi antamasta periksi paineen alla.
– Jatkoimme, kunnes kurssi oli ohi. Koska ihmiset pelkäsivät konservatiivien uhkauksia, vain yksi henkilö tuli viimeiselle tunnille, hän sanoo.
Osoituksena siitä, miten mielipiteet ovat muuttuneet, yksi Isikin entisistä oppilaista pyrkii nyt avaamaan tanssikoulun Batmanin kaupungissa
Tämä ei ollut ainoa kerta, kun tangotapahtuma on ollut poliittisesti uhattuna. Vuonna 2014 Adanan seudulla perustettu yhdistys nimeltään ”Hyvin käyttäytyvä Adana-ohjelma” kehotti paikallisia viranomaisia perumaan kansainvälisen tangofestivaalin Adanassa.
Ryhmä julkaisi kannanoton, jonka mukaan ”aviorikosta fyysisen läheisyyden kautta esittävällä festivaalilla ei ole paikkaa uskonnossamme tai kansallisessa kulttuurissamme [-] tällainen eroottinen tanssi kannustaa ihmisiä tekemään syntiä”. Festivaali kuitenkin pidettiin.
Huolimatta paineista, joille Isik on altistunut aloitettuaan tangon opettamisen, sekä häneen kohdistuneista uhkista, hän ja hänen rajoja rikkova tanssinsa ovat selvinneet. Koko ajan enemmän ihmisiä ilmoittautuu tanssikursseille.
Miehet valvovat kurdinaisia
Naiset ovat Isikin toiminnan ytimessä. Hänen mukaansa miehet Kurdistanissa estävät usein naisia hallitsemasta omaa elämäänsä.
– Tanssiminen ei ole helppoa naisille Kurdistanissa, ja meidän on oltava tarkkoja siitä, missä tanssimme, sanoo Bircan.
Itse asiassa Kurdistan on Turkin konservatiivisimpia alueita, ja monet kurdit ovat samaa mieltä presidentti Erdoğanin ja AKP-puolueen kanssa naisten oikeuksista.
Nadiren mukaan perinteet pakottavat naiset kätkemään kehonsa ja tuntemaan häpeää siitä.
– Tanssin avulla opimme tuntemaan ja rakastamaan kehoamme, ja saamme sen hallintaamme, hän sanoo.
Projekti, josta Isik on eniten ylpeä, tapahtui vuosina 2014 ja 2015. Jinwari-niminen (”naisellinen” kurdiksi) projekti keräsi 40 naista tangokoreografiapajoihin. Heistä 20 oli aktivisteja tai asianajajia, jotka toimivat joko ihmisoikeuksien puolustamisessa tai politiikassa.
– Tanssimme yhdessä lähes vuoden ajan, ja lopussa muutos oli radikaali, koimme olevamme paljon vapaampia, Nadire kertoo.
– Näille aktivisteille se oli kuin terapiaa, Isik sanoo.
Kun taistelut Ankaran hallituksen ja kurditaistelijoiden välillä ovat käynnistyneet uudestaan, monella näistä aktivisteista on nyt uusia ongelmia. Isik on huolissaan heidän kohtalostaan.
Haastattelumme jälkeen Isik nousee palatakseen viereisessä huoneessa tanssivien oppilaidensa luo. Sitten hän pysähtyy, hengähtää ja lainaa kuuluisaa venäläistä anarkistia, Emma Goldmania: ”Jos en voi tanssia, se ei ole minun vallankumoukseni [-] vallankumous ilman tanssia ei ole tekemisen arvoinen”.
uutiskirje 
