Paljonko Suomi menettää verotuloja veroparatiisien takia? Kysymys nousi pintaan, kun Ylen MOT-ohjelma paljasti Panaman tietovuotoon liittyviä papereita.
Huhtikuussa Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA vähätteli menetyksiä asianajotoimisto Boreniuksen osakkaan Janne Juuselan kirjoittamassa Viisi myyttiä verokeitaista -arviossa. Juuselan mukaan verokeidasvilppi aiheuttaa Suomelle vain 10 miljoonan euron veromenetykset eikä suurta lisäystä ole odotettavissa, vaikka aggressiiviseen verosuunnitteluun puututtaisiin voimakkaammin.
Valtiovarainministeriö oikoi Juuselan väitteitä jo tuoreeltaan. Ministeriön mukaan verojuristi vertaili väärin kahta eri asiaa.
Torstaina Juusela toisti väitteensä eduskunnan kuulemistilaisuudessa, joka koski veroparatiiseja veronkiertoa ja kansainvälistä verosuunnittelua.
Minne katosi Nordean asiakkaiden varallisuus?
Samassa tilaisuudessa puhunut harmaan talouden asiantuntija, verotusneuvos Markku Hirvonen sanoi Elinkeinoelämän valtuuskunnan ja Juuselan esittämän kymmenenmiljoonan olevan kaukana todellisuudesta.
– Pelkästään Liechtensteinin LGT-pankista paljastuneiden 17 suomalaistallettajan 60 miljoonan euron talletuksista määrätyt jälkiverot olivat yli 10 miljoonaa euroa. Määrä olisi todennäköisesti ollut paljon suurempi, mikäli verohallinto ja poliisi olisivat toimineet ryhdikkäämmin., arvioi Hirvonen.
Hän jatkoi, että Nordean oman ilmoituksen mukaan se menetti noin 4 000 asiakasta vuoden 2009 jälkeen ryhdyttyään vaatimaan asiakkailtaan selvityksiä verojen maksamisesta.
– Kun sen Luxemburgin tytärpankin asiakkaaksi pääseminen edellytti jo vuonna 2002 vähintään 50 000 euron sijoituspääomaa, kadonneiden asiakkaiden mukana hävisi vähimmillään 200 miljoonan euron varallisuus, todennäköisesti monta kertaa enemmän. Tuo varallisuus on tuskin siirtynyt verottajan tietoon.
Hirvosen arvio 200 miljoonaa
Hirvonen arvioi eduskunnan tarkastusvaliokunnalle vuonna 2010 yksityishenkilöiden kansainvälisestä tai kansainväliseksi naamioidusta eli hallintarekisterin kautta tapahtuvasta sijoitustoiminnasta aiheutuvien veromenetysten määräksi vajaan 200 miljoonaa euroa vuodessa.
Hän kertoi Ruotsin verohallinnon arvioineen vuoden 2008 verovajetutkimuksessaan kansainvälisen sijoitustoiminnan ilmoittamattomista tuloista aiheutuvan veromenetyksen 7,5 miljardiksi kruunuksi, joka on nykykurssilla 846 miljoonaa euroa. Viime marraskuussa Ruotsin verohallinto tiedotti saaneensa vuoden 2010 jälkeen perittyä 3,4 miljardia kruunua (383 miljoonaa euroa) ulkomailta saaduista tuloista ilmoittamatta jätettyjä veroja itseoikaisumenettelyn ja veroparatiisien tutkintaan sijoitettujen 200 verotarkastajan maksuunpanoesitysten avulla.
Hallintarekisteri takaoven kautta
Hirvonen puuttui myös eduskunnan talousvaliokunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen laiksi arvo-osuusjärjestelmästä. Esityksessä on otettu vastoin aiempia väitteitä totena se, että arvopaperikeskusasetukseen neuvoteltu poikkeussäännös sallii Suomen säilyttävän suoran osakeomistuksen järjestelmänsä.
Esitys kuitenkin mahdollistaisi suomalaisille osakkeidensa hallintarekisteröinnin siinä tapauksessa, että suomalainen osakeyhtiö on valinnut ulkomaisen arvopaperikeskuksen.
– Tätä hallintarekisteröintimahdollisuutta ei ole rajattu edes listattuihin yhtiöihin vaan se olisi mahdollista esimerkiksi julkisuutta kaihtaville kotimaisille holdingyhtiöille tai harmaan talouden alueella toimiville pk-yrityksille, sanoi Hirvonen.
Ei pidä ampua itseään jalkaan
Hirvosen mukaan ”suomalainen osakkeiden suoraan omistukseen perustuva järjestelmä on vuotokohdistaan huolimatta osoittautunut toimivaksi mahdollistaen osakekaupan pääosan läpinäkyvyyden, tuonut arvo-osuusjärjestelmän piiriin kuuluvat tulot ja varallisuuden kustannustehokkaalla ja verovelvollisystävällisellä tavalla verotuksen tietoon ja osaltaan vaikuttanut siihen, että Suomi lasketaan maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon”.
– Tästä mallista ei pitäisi antaa periksi marginaalisten ja jossain määrin kuvitteellisten arvopaperikeskusten kilpailuetujen ja pankkien kustannussäästöjen vuoksi. Kysymyksessä on poliittinen eikä juridinen päätös eikä Suomen pitäisi ampua itseään jalkaan pelkäämällä etukäteen mahdollisia EU:n moitteita.
uutiskirje 
