Kansan Uutiset pyysi ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja, VTT Heikki Pursiaista kommentoimaan vasemmistoliiton tavoiteasiakirjaluonnoksen talous- ja veropoliittisia linjauksia. Pursiaisen kommentteihin vastaa vasemmistoliiton poliittinen sihteeri Jussi Saramo. Hän on osallistunut keskeisesti luonnoksen tekemiseen.
Puoluehallituksen hyväksymä Vasemmiston tavoitteet vuosille 2016–2019 on luonnos, jonka pohjalta puoluekokous hyväksyy poliittiset linjaukset vuosille 2016–2019 Oulussa viikonvaihteessa pidettävässä puoluekokouksessa.
Puolueen poliittiset tavoitteet ovat jääneet vasemmistoliiton puheenjohtajasta käytävän neuvoa-antavan äänestyksen varjoon. Puheenjohtajaehdokkaiden Li Anderssonin, Aino-Kaisa Pekosen ja Jari Myllykosken puheenjohtajakiertue purki keskustelupaineita.
Intohimoisimmat keskustelut tavoitteista on aiemminkin käyty vasta puoluekokouksessa. Vielä 1990-luvulla ydinvoima puhutti puolueaktiiveja. Vuoden 2013 puoluekokoukseen yksikään puolueosasto ei tehnyt asiasta edes aloitetta. Jossain vaiheessa turkistarhauksen asteittainen kieltäminen puhutti puolesta ja vastaan, mutta tämäkin keskustelu on ohitettu.
Uusia intohimon kohteita ei ole noussut Oulun puoluekokouksen alla. Suomen jäsenyys eurossa on keskusteluttanut jonkin verran. Tästä on tehty kaksi kansanäänestystä koskevaa aloitetta puoluekokoukselle.
Poliittisia linjauksia enemmän jäseniä ovat puhuttaneet ennen tätä puoluekokousta puolueen toimintatavat.
Köyhän vai keskiluokan asialla?
Heikki Pursiainen toteaa olevansa pettynyt, että ”vasemmistoliiton tavoiteohjelma on suureksi osaksi konservatiivinen, keskittyy keskiluokan ja hyväosaisten etuuksien turvaamiseen ja on nurkkakuntaisen Suomi-keskeinen”.
Vasemmiston arvoina ”on pidetty perinteisesti edistyksellisyyttä, köyhien asian ajamista ja kansainvälisyyttä”.
Jussi Saramo ei niele väitteitä. Pursiaisen reunaehdoilla hän näkee vasemmistolaisen politiikan kutistuvan olemattomiin. Vastaava asetelma syntyi edellisissä eduskuntavaaleissa. Vasemmisto joutui talouspoliittisella elvytyslinjallaan altavastaajaksi, vaikka ”merkittävä osa akateemisesta taloustieteestä nobelisteja myöten oli Vasemmiston kanssa samoilla linjoilla”.
Pursiainen perustelee kantaansa Vasemmistosta keskiluokan etujen puolustajana sillä, että tavoiteohjelmassa ei eroteta keskiluokan etuuksia ja köyhien auttamiseen tähtääviä tulonsiirtoja ja hyvinvointipalveluja, vaan puolustetaan tulonsiirtoja tai julkista palvelua riippumatta siitä, ketä ne hyödyttävät.
Saramon mukaan valtio ei ole sosiaalitoimisto vaan tasa-arvon mahdollistaja ja toteuttaja. Valtion ei pidä puuttua leivän hintaan, mutta markkinoiden ei pidä puuttua opetukseen tai terveyspalveluihin.
Pursiainen löytää keskiluokan ohella Vasemmiston eturyhmäksi julkisen sektorin työntekijät ja heidän työllistämisensä, mikä ajaa palvelun käyttäjien edelle.
Saramo puolustaa ”Pohjoismaiden pienintä” julkista sektoria, eikä hän näe millään sektorilla olevan juuri ”turhia” toimintoja. Yhteiskunta on harmonisin silloin, kun ”köyhät” ja ”rikkaat” käyttävät samoja palveluja.
Työpaikkojen maksimointi ei ole itsetarkoitus
Saramo kuittaa hyvänä Pursiaisen huomion siitä, että ”politiikan tavoitteena tulee olla hyvinvoinnin maksimointi, ei työpaikkojen”. Hän pitää tätä jopa marxilaisena ajatuksena. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että työn muutos ja työpaikkojen menetys johtavat myös tulojen ja hyvinvoinnin menetykseen.
Pursiaisen mukaan vasemmistoliitto on oikeassa siinä, ettei nykyistä massatyöttömyyttä voida hyväksyä. Rohkeutta ei kuitenkaan ole pohtia sitä, missä määrin suomalaiset työmarkkinainstituutiot ovat vaikuttaneet massatyöttömyyteen.
– Ainoita ehdotuksia työttömyyden vähentämiseksi ovat bio- ja kiertotalouden ihmelääkkeet, julkiset työpaikat ja erilaiset työllistämispoliittiset temput. Tämä on vähintään kunnianhimotonta tai jopa älyllisesti epärehellistä.
Saramo myöntää, ettei Vasemmistollakaan ole liikaa keinoja työllisyyden kohentamiseksi. Tavoitteena on parantaa työllisyyttä kysynnän kautta.
– Oikeiston pyrkimys palkkojen leikkaamiseen on epäuskottava työllistämiskeino, kun palkkamme ovat jo nyt Pohjoismaiden pienimmät, myös suhteessa tuottavuuteen. Sisäinen devalvaatio toisi vain lisää työttömyyttä kysynnän hyytyessä edelleen.
Saramon mukaan myös valtio voi luoda uusia työpaikkoja ja markkinoita omien yhtiöidensä kautta. Pursiaisen näkökulma valtionyhtiöihin on toinen: tuottavan omaisuuden, kuten valtionyhtiöiden, myynti on omaisuuslajin muuttamista, myös valtion kohdalla.
Veroehdotuksissa mukana hyvää
Pursiainen pitää hyvänä esityksiä pienten tulojen verovapaudesta, yritysten verotukien vähentämisestä ja haitallisten tukien poistamisesta.
– Silti suurin osa ehdotetusta veropolitiikasta sotii taloustieteellistä konsensusta vastaan. Jos ette minua usko, käykää katsomassa Mirrlees-raporttia, Pursiainen toteaa.
– Ehkä ilmeisin ristiriita ohjelman ja tieteellisen tietämyksen välillä liittyy pääomatuloon. Tavoiteohjelma näkee pääomatulot vaistonvaraisesti pahana asiana. Kuitenkin pääomatuloissa on kysymys säästämisestä. Pääomatulojen verottaminen tarkoittaa säästämisen verottamista. Jos kaksi ihmistä tienaa saman verran, mutta toinen säästää ja toinen kuluttaa, syntyy ensiksi mainitulle pääomatuloa. Sen verottaminen tarkoittaa, että tulot verotetaan kaksi kertaa.
Saramon mukaan Pursiaisen tapa viitata sen kummempia perustelematta ”tieteelliseen tietämykseen” tuo hänen mieleensä perustelut ”tieteellisestä maailmankuvasta”.
– Dogmaattiset uskomukset usein verhotaan tieteeseen.
– Pursiainen viittaa nimettömiksi jääviin ”taloustieteilijöihin”, joiden mukaan normaalituoton alittavia pääomatuloja ei pitäisi verottaa. Moni taloustieteilijä on kuitenkin eri mieltä ja kannustaa Suomeakin siirtymään maailmalla yleisesti käytössä olevaan malliin, jossa ei suosita pääomatulonsaajia erillisellä verotuksella.
Samoin kuin Saramo epäilee Pursiaisen taloustieteilijöitä, Pursiainen epäilee Saramon viittausta ”moniin taloustieteilijöihin”.
Saramo ohjaisi verotuksella investoimaan ja tekemään työtä sen sijaan, että kannustetaan elämään pääomien voitoilla ja säästämään.
Hyvä paha veronkierto
Veronkierrosta Saramon ja Pursiaisen näkökulmat poikkeavat täysin. Saramon mukaan veronkierron, aggressiivisen verosuunnittelun ja harmaan talouden alasajosta olisi saatavissa miljardeja.
– Itselleni on jäänyt epäselväksi, miksi vapaata markkinaa puolustavat oikeistolaiset kannattavat kaikkein vakavinta markkinavääristymää, veronvälttelyä, Saramo toteaa.
Pursiaisen mukaan taas ”on vaarallinen harhaluulo ajatella, että saatavissa olisi ilmaisia miljardeja”. Hänen tietääkseen ei ole taloustieteellistä näyttöä jättimäisestä verovälttelystä.
Hän tyrmää vasemmistoliiton tavoitteen muuttaa pääomatulojen verotus progressiiviseksi, koska se lisäisi verosuunnittelua.
– Esimerkiksi pääomatulon siirtäminen perheenjäsenten välillä tulisi kannattavaksi.
Vasemmistoliitto parantaisi ostovoimaa alentamalla kohdennetusti muun muassa ruuan, ravintoloiden ja majoituspalveluiden, lääkkeiden, kirjojen, tilattujen lehtien, liikuntapalvelujen sekä erilaisten kulttuurin ja viihteen alaan kuluvien tilaisuuksien ja myynnin arvonlisäveroa.
Pursiaisen mukaan järkevät ekonomistit eivät kannata valittujen hyödykkeiden arvonlisäverokantojen alentamista.
– Hyöty siitä menee suureksi osaksi rikkaille. Köyhiä kannattaa auttaa suorilla tulonsiirroilla, ei alv-keplottelulla.
Vasemmiston synkkyys
Saramon mukaan Pursiainen on parhaimmillaan arvostellessaan Vasemmistoa synkkyydestä. Pursiaisen mukaan tavoiteohjelmassa ”maailman kehitys nähdään synkkänä, finanssikapitalismi ja ilmastonmuutos jylläävät”.
– Maailman suunnatonta vaurastumista ja maailman köyhien elämän parantumista ei edes mainita. Suurin syy köyhyyden vähenemiseen ovat juuri ne samat globaalin markkinatalouden voimat, joita tavoiteohjelma niin kovin pelkää, Pursiainen toteaa.
Saramon mukaan ”on totta, että meillä on tapana nähdä huonot asiat ja epäoikeudenmukaisuus, ja vaieta hyvistä asioista”.
– On silti myös rehellistä huomata, ettei tilastollisen köyhyyden väheneminen usein tarkoita hyvinvoinnin lisääntymistä. Väite markkinoiden ansiosta köyhyyden vähentämisessä tuntuu absurdilta, kun absoluuttisesti suurin vähenemä on tapahtunut komentotalous-Kiinan hikipajoilla, Saramo jatkaa.
Pursiaisen arvioilta vasemmistoliiton maailman köyhyyden riittämättömästä käsittelystä Saramo puolustautuu tavoiteohjelman aikajänteen lyhyydellä.
– Olisi epäuskottavaa, että Vasemmisto poistaisi kolmen vuoden aikana maailman köyhyyden. Pursiainen lienee kuitenkin oikeassa siinä, että toimenpiteitä kansainvälisen solidaarisuuden lisäämiseksi olisi hyvä lisätä ohjelmaan. Pelkään vain, että nekin olisivat hänestä vääriä.
13.6. Korjattu normaalituoton ylittävät pääomatulot normaalituoton alittaviksi pääomatuloiksi.
uutiskirje 