Moses Kasoka, 51, on yksi niistä 645 miljoonasta afrikkalaisesta, jonka kotoa puuttuu sähkö. Syntymästään saakka liikuntavammaisen miehen ainoa mahdollisuus hankkia elantonsa on kerjääminen.
Kasoka uskoo, että jos hänellä olisi käytössään sähköä, elämä olisi helpompaa.
– Sähköistys antaisi minulle mahdollisuuden kasvattaa kanoja ja saada tuloja, hän sanoo.
– Nyt nukun avotulen äärellä joka yö. Se antaa sekä valoa että lämmittää yöaikaan.
Kuivuus pakottaa säännöstelyyn
Kilometrin päässä Moses Kasokan majasta toimii Pemban aluemeijerin maidonkeräilykeskus. Sen johtaja Phinelia Hamangaba on tottumassa siihen, että sähkökatkojen varalle täytyy olla varasuunnitelma. Omaa generaattoria meijerillä ei ole.
Hamangaban vastuulla on, ettei yli sadan maidontuottajan lehmien päivittäin tuottama 1 060 litran maitoerä happane ennen kuin maidonjalostaja Parmalat Zambia kerää sen.
– Sähkön saanti on suurin haasteemme, mutta yleensä saamme etukäteen tiedon sähkökatkoista ja ehdimme valmistautua, nuori yrittäjä sanoo. Aina se ei onnistu, mutta tuottajat ovat ymmärtäväisiä.
– Jos maito hapantuu, he hakevat sen takaisin.
Meijeriosuuskunta kärsii valtakunnanlaajuisesta sähkönsäännöstelystä. Viime vuosien heikkojen sateiden vuoksi vesivoimaloiden tuotanto ei ole yltänyt maksimilukemiin. Niihin pääseminen voi viedä Economist Intelligence Unitin (EIU) mukaan vuosia, etenkin Kariban padolta, jossa sekä Sambialla että Zimbabwella on vesivoimaloita.
Mahdollisuus valita toisin
Moses Kasoka ja Phinelia Hamangaba ovat esimerkkejä siitä, miten sähköjen puuttuminen ja epävarmuus haittaavat taloudellista kehitystä sekä yksilö- että yhteisötasolla. Köyhimmät ihmiset sekä kärsivät ilmastonmuutoksesta että tarvitsevat kipeästi sähköä, siksi kiusaus turvautua fossiilisiin polttoaineisiin on suuri.
Esimerkiksi Ruandan presidentti Paul Kagame totesi Afrikan kehityspankin 2016 vuosikokouksessa, että köyhyyden poistaminen vaatii energiaa, eikä uusiutuva energia yksinään riitä tarvetta kattamaan.
Entinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan on Kagamea toiveikkaampi. Hän uskoo, että Afrikka voi valita toisin, eikä sen tarvitse seurata rikkaiden maiden hiili-intensiivistä kehitystä. Siihen tosin tarvitaan muun maailman tukea.
Kaiken tuen ei tarvitse tulla muualta. Afrikan kehityspankin pääjohtaja Akinwumi Adesinan mukaan maanosassa kerätään veroina 545 miljardia dollaria vuodessa. Jos kymmenesosa siitä sijoitettaisiin energiaratkaisuihin, sähköt saataisiin kaikkien ulottuville.
Hyppy tulevaisuuteen
Kofi Annan johtaa nykyään Afrikan Progress Panel -ryhmää (APP). Vuonna 2015 julkaisemassaan Power, People, Planet -raportissa ryhmä alleviivaa Afrikan mahdollisuutta valita toisin kuin aiemmin on tehty ja siksi sen pitäisi johtaa muutosta, jotta ilmastonmuutoksen myötä uhkaava tuho voidaan välttää.
– Afrikalle tämä on sekä haaste että mahdollisuus. Jos Afrikka keskittyy viisaisiin valintoihin, se voi seuraavien vuosikymmenten aikana saada investointeja ilmastokestäviin ja vähäpäästöisiin kehityspolkuihin, sanoo Tansanian entinen presidentti Jakaya Kikwete.
Moses Kasoka odottaa edelleen sähköä syrjäisessä kotikaupungissaan. Nyt hänellä on toivoa, sillä maan aurinkoenergiaohjelma voi lopulta antaa Kasokalle mahdollisuuden toteuttaa unelmansa kanalan perustamisesta. Presidentti Edgar Lungun mukaan Sambia alkaa paikata energiapulaansa aurinkoenergialla. Ensimmäinen 100 megawatin voimala on jo rakenteilla.
lehti 