Iiris Härmän ohjaama dokumentti Hyvästi Afrikka (2015) on lämmin ja koskettava kuvaus kahden naisen monet rajat ylittävästä ystävyydestä. Samalla myös osoitus siitä, miten toimii ruohonjuuritasolla solidaarisuus parhaimmillaan. Tarvitaan empatiaa, rohkeutta, puurtamista, sitkeyttä, ja totta kai, vielä vähän muutakin.
Riitta Kujala aloitti lääkärinä Ugandassa 1986. Sairaanhoitaja Catherine ”Kata” Othieno oli ensimmäisiä, jotka hän maahan tultuaan tapasi. Kaksikosta tuli heti ystävät. Tänään Othieno johtaa COFCAWE-kansalaisjärjestöä (Concern for Children and Women Empowerment). Se on keskittynyt seksuaaliterveyteen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviin asioihin.
Dokumentissa liikutaan kaksikon lähituntumassa muutaman isomman episodin puitteissa. Tältä pohjalta ollaan aluksi kurssilla, jossa tavataan myös dokumentin kolmas tärkeä nainen, fiksu ja tomera kahdeksan lapsen 34-vuotias äiti Daizy Kimbowa.
Dokumentilla on alaotsake ”Tarina ystävyydestä ja voimaantumisesta”. Katan mukaan voimaantuminen on oma-aloitteista, se tulee sisältä. Samalla hän antaa tunnustusta Riitalle, joka on mahdollistanut sen hänen kohdallaan.
Tunnustusta työstään saa myös COFCAWE-järjestö, mutta sitten ilmaantuu hyvin synkkiä pilviä. Ne liittyvät Ugandassa vallitsevaan, aikoinaan maailmanlaajuista huomiota herättäneeseen homofobiaan; asia on läpeensä politisoitu. Tätä käsittelevä osuus vie aina maan parlamenttiin saakka.
Katsojalle tarjotaan dokumentissa monen tason kiinnostavaa aineistoa, on kysymys sitten sukupuolten tasa-arvosta, rikkaudesta, köyhyydestä, kulttuurieroista tai ne ylittävistä yhteyksistä. Käsittelyn kohteena on myös uskontojen painolasti.
Dokumentin suomalais-ugandalainen akseli on hyvä ja tärkeä muistutus siitä, miten maailma on tänne syntyneille yhteinen – pieni planeetta, iso sirkus.
Dokumenttiprojekti: Hyvästi Afrikka. TV1 maanantaina klo 21.30. Areena 30 pv.
uutiskirje 