Keskusta esitti heinäkuussa yritysverotukseen investointivarausta investointien saamiseksi liikkeelle. Ensimmäistä budjettiesitystään valmisteleva valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) on suhtautunut ajatukseen nihkeästi. Investointivaraus tarkoittaa sitä, että yritys voisi välttää veroja ennakoivasti ennen investoinnin tekemistä.
STTK:n pääekonomisti Ralf Sund pitää keskustan esitystä talouskeskustelun kesäisenä ”Ruokolahden leijonana” ja vertaa sitä uhkapeliin.
Sundin mukaan investointivaraus vähentäisi varmuudella valtion verotuloja. Se luo paineita korottaa muita veroja tai säästää lisää.
Investointivaraus antaa lisäksi potkua vain tulosta tekeville yrityksille. Melkoisesti investointipotentiaalia löytyy myös yrityksistä, jotka ovat siinä kasvun vaiheessa, ettei voittoja ole vielä kertynyt, uskoo Sund.
Epäselväksi hänen mukaansa on jäänyt, millä keinoin varaus voitaisiin ulottaa aineettomiin investointeihin, joiden merkitys nykypäivän investoinneissa on keskeinen.
”Historian opetukset on ilmeisesti myös unohdettu. Investointivarauksesta luovuttiin osittain siksi, että verovälttely sai aikaan taloudellisesti kehnoa käyttäytymistä, hukkainvestointeja ja tyhmiä yritysjärjestelyjä. Esitys on myrkkyä myös vallitsevalle käsitykselle tehokkaasta verojärjestelmästä, joka perustuu tiiviille veropohjalle. Investointivaraus olisi yksi reikä veropohjaan”, hän kirjoittaa STTK:n blogissa.
Positiivisessa vaakakupissa on usko siihen, että yritykset intoutuvat veroporkkanan innoittamina investoimaan, syntyy uutta tuotantoa ja parempaa työllisyyttä ja verotulot kasvavat. ”Paino on sanassa usko.”
Sundin mielestä asetelma muistuttaa uhkapelaamista.
”Menetys on varma ja tulot uskon varassa. Rohkea pelaaminen voi kannattaa, mutta investointivaraus ei täytä vaatimusta. Pelilappu kannattaa laittaa roskikseen.”
uutiskirje 
