Elämme avaruudessa – Ihmiskunnan koti on tähtien välillä

Ihminen seurasi avaruuteen banaanikärpäsiä, apinoita, hiiriä, rottaa ja koiria. Neuvostoliittolainen Juri Gagarin nousi 12. huhtikuuta 1961 Vostok-aluksessa Maan kiertoradalle.

Avaruudessa on ihmisiä tälläkin hetkellä Kansainvälisellä avaruusasemalla ISS:llä, joka kiertää Maata noin 400 kilometrin korkeudella. Asemalle mahtuu kuusi astronauttia, ja se on ollut jatkuvasti miehitettynä marraskuusta 2000.

Ihmisperspektiivin ulkopuolelta Maapallonkin voi nähdä avaruusaluksena, jolla on kiinteä liitto kiertämänsä Auringon kanssa. Aurinko kulkee tähtienvälisen avaruuden halki melko lujaa Linnunradan sisällä.

Siirtokuntien suuntana Mars

Yhdysvallat suunnitteli pitkään tutkimusasemien rakentamista Kuuhun, mutta hankkeesta on toistaiseksi luovuttu. Yksityinen säätiö puuhaa varsin pikaisella aikataululla hieman kauempana Auringosta seilaavan Marsin asuttamista vapaaehtoisilla: Mars One -nimisen hankkeen ensimmäiset varusteet aiotaan lähettää jo 2016 ja ihmiset 2030.

Menomatka Marsiin kestää vajaan vuoden, ja näin pitkän miehitetyn avaruuslennon tekniset ongelmat ovat osin ratkaisematta. Matkalla pitäisi luultavasti tuottaa ravintoa, eikä sen vaatimaa täysin suljettua elossapitojärjestelmää ole onnistuttu toteuttamaan, vaikka kokeiluja on tehty Maassa.

Yksi mahdollisuus elossapitotarpeiden keventämiseksi on miehistön nukuttaminen ja aineenvaihdunnan hidastaminen. Nasa rahoittaa tutkimusta aiheesta. Kyse ei ole tieteiskirjallisuudessa ideoidusta syväjäädytyksestä vaan eläinkunnasta tuttua horrosta vastaavasta kehon lämpötilan alentamisesta.

Oma lukunsa avaruusmatkojen vaikeuksien listassa on säteily. Maan magneettikenttä suojaa ihmisiä jopa kiertoradalle asti, mutta sen ulkopuolella säteily aiheuttaa syöpää. Avaruusaluksien suojaaminen pitkälle matkalle varmuudella riittävästi on vielä mahdotonta, koska paino kasvaisi liian suureksi. Myös perillä Marsissa planeetan magneettikenttä on Maata heikompi, joten pitkä oleskelu tai jopa asutus vaatii erityisiä suojauksia.

Avaruuden halki koppiin

Jos ihminen asuttaa muita taivaankappaleita, asukkaat ovat aluksi pitkään suljetuissa, suojatuissa kopeissa. Maankaltaistaminen eli planeetan muuttaminen ihmiselle elinkelpoiseksi on tieteiskirjallisuuden unelmaa, mutta riittävillä resursseilla ja tilaisuuden tullen sellaista voi kokeilla. Hanke kestäisi arvioiden mukaan vähintään satoja vuosia.

Mikäli pysyvästi toimiva keinotekoinen elossapitojärjestelmä kyetään luomaan, tulee mahdolliseksi myös niin sanotun sukupolvialuksen saattaminen matkaan hyvin pitkälle matkalle, jossa perille pääsevät vasta alkuperäisten lähtijöiden kaukaiset jälkeläiset.

Avaruusmatkailu on ollut valtioiden yksinoikeus sen vaatiman korkean osaamisen ja suurten kustannusten vuoksi. Viime vuosina yksityiset hankkeet ovat tuottaneet lentoja ilmakehän ulkopuolelle juuri ja juuri avaruuden puolelle, kaupallisen rahtikuljetuksen Kansainväliselle avaruusasemalle ja Mars One -hankkeen.

Kuuluisa tiedemies Stephen Hawking on arvioinut, että ihmiskunnan on asutettava avaruus kahdensadan vuoden kuluessa välttääkseen tuhon. Toisaalta Hawking on esittänyt, että ihmisen on viisainta vältellä kohtaamisia muiden älyllisten lajien kanssa, koska ne eivät välttämättä olisi ystävällismielisiä. Kuitenkin avaruuden valtavat etäisyydet hidastavat älyjen kohtaantoa merkittävästi.