Viikon kysymys
Kapinarunoudella on Suomessa pitkät perinteet. Suomalaisen kapinarunouden alku ajoittuu 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen.
Syyskuussa järjestettävässä kapinarunokilpailussa etsitään uusia kapinarunoja. Runokeräyksen järjestää Työväenliikkeen kirjaston ystävien yhdistys. Työväen perinneyhdistyksen raati valitsee osan runoista esitettäväksi Stadin kirjallisuuspäivillä.
Vieläkö Suomessa pitäisi kapinoida, kapinarunokeräysidean isä, tietokirjailija Jussi Särkelä?
– Kapina on aina olemassa. Etenkin nyt pitää kapinoida, mutta kapina pitää ymmärtää oikein.
– Kun ihminen kapinoi oikein, se on johdonmukaista toimintaa yhteiskunnan muuttamiseksi yhdessä toisten kanssa.
Kapinoidaanko meillä tänä päivänä?
– Kyllä. Tällä hetkellä kapinoidaan erityisesti porvarihallitusta vastaan. Hallituksen toiminta nostaa protesti- ja kapinamielialaa.
Kuka Suomessa kapinoi?
– Köyhä kansa.
Ketkä Suomessa ovat niin köyhiä, että köyhyys johtaa kapinaan?
– Se osa kansasta, jolla ei ole töitä ja jolla on heikko toimeentulo. Siihen kuuluu lähes miljoona ihmistä.
Onko kapinaa nähtävissä muualla?
– Onhan meillä se toinen mokoma. Lähes puoli miljoonaa ihmistä on lähellä köyhyysrajaa. Sisäinen hiljainen kapina on käynnissä niiden ihmisten sisällä, jotka pelkäävät työpaikkansa ja toimeentulonsa puolesta.
Mistä nykyinen suomalainen kapinahenki johtuu?
– Tässä yhteiskunnassa on älyttömän paljon sosioekonomista turvattomuutta. Sieltä nousee se pieni kapina. Toivottavasti se ei muutu suureksi.
Mitä on liian suuri kapinahenki?
– Pahimmillaan kapina syö itsensä. Kapinarunoprojektin tarkoitus on eheyttää kapina toimimaan oikein.
Onko runo kapinan kieli?
– Runo on erinomainen kapinan kieli, koska se on ytimekäs. Runo tirskuu ja kihisee kapinaa. Pidän suomalaisen kapinarunouden isänä vuosina 1882 – 1928 elänyttä Kössi Kaatraa.
– Luin hänen tuotantonsa kokonaan ennen kuin ryhdyimme valitsemaan tekstejä viime vuoden Kapinaruno -teokseen.
uutiskirje 
