Patrice Chéreaun ohjaama Richard Straussin Elektra-oopperaa on odotettu hartaasti Kansallisoopperaan. Eikä suotta, sillä esitys täyttää kaikki ne toiveet, mitä onnistuneelta oopperaproduktiolta vaaditaan: napakka ohjaus, jossa tarinaan pureudutaan psykologisen tarkasti ja syvällisesti, erinomaiset solistit ja loistelias orkesteri taitavan kapellimestarin käsissä.
Esa-Pekka Salosen johtama Kansallisoopperan orkesteri nimittäin soitti upeasti. On hienoa, että Salonen on tehnyt Kansallisoopperan kanssa yhteistyösopimuksen, joka alkoi hienosti Elektran myötä. Salonen viritti orkesterin sellaiseen soinnin hurmaan ja rytmiseen loisteliaisuuteen solisteja tukien, että ooppera oli suurta musiikin kristallinloisteista juhlaa.
Antiikin Sofokleen, Aiskyloksen ja Euripideen taruihin sekä Shakespearen Hamletiin tukeutuva Hugo von Hofmannstahlin1903 kirjoittama Elektra on julma, ihmismielen synkimpiin syövereihin uppoava psykologinen ooppera, jonka tarinasta on vaikea löytää kauneutta ja hyvyyttä. Mutta, kauneutta, hurjuuden lisäksi, löytyy Straussin musiikista. Myöhäisromantiikan ja uuden ajan taitekohtaan asettuva musiikki on massiivista uhoa, mutta myös huumaavan kaunista.
Nykymaailman väkivallan kierteeseen Elektra antaa vastauksia ja esittää kysymyksiä siitä, mikä saa ihmisen keskittämään kaiken toimintansa väkivaltaisuuksiin.
”Säkeenne ovat ihmeellisiä ja jo valmiiksi sävellettyjä”, Strauss totesi Hofmannsthalille saatuaan libreton.
Aikalaisyleisö ei ottanut kovinkaan suopeasti vastaan tammikuussa 1909 ensi-iltansa saanutta Elektraa. ”Tunkeuduin harmonian, psykologisen polyfonian ja nykyaikaisten korvien vastaanottokyvyn äärirajoille”, säveltäjä itsekin myönsi.
Kysymyksiä väkivallasta
Straussin moderni musiikki myötäilee uhoten freudilaista perhedraamaa ja kostonhimoa seestyen ajoittain muistuttamaan siitä, että loppujen lopuksi murhanhimoiset, julmat henkilötkin kaipaavat hellyyttä ja rakkautta.
Nykymaailman väkivallan kierteeseen Elektra antaa vastauksia ja esittää kysymyksiä siitä, mikä saa ihmisen keskittämään kaiken toimintansa väkivaltaisuuksiin. Kompleksisen Elektran hyljätyksi tuleminen, hänen veljensä karkotus kotoa, ja äidin uuden miehensä kanssa organisoima lasten isän, Agamemnonin, murha saavat aikaan kostonkierteen, jonka lopputulos on väistämätön.
Kostoa ja murhaa
Elektran ydinteemana on kosto ja murhanhimo. Elämään pettyneiden ihmispolojen sairaalloinen ajautuminen kostonkierteeseen ja pahuuden syövereihin.
Päähenkilö Elektra ikävöi raastavasti murhattua isäänsä Agamemnonia. Elektran koko elämä keskittyy koston hautomiseen, äidin ja tämän rakastajan murhan suunnitteluun. Hän itse ei sitä tee, vaan Elektran veli Orestes. Tuo lapsena kotoaan karkotettu poloinen palaa muukalaiseksi naamioituneena kotiin ja suorittaa veriteot.
Patrice Chéreaun alkuperäisohjausta mukaileva esitys on kaikin puolin karu: oopperoiden pukuloistoa ja muuta ylevyyttä tässä esityksessä ei ole ripaustakaan. Richard Peduzzin lavastuskin on koruton ja ankea, ruskeasävyinen linna.
Evelyn Herlitzius laulaa väkevästi, valtavalla intensiteetillä Elektran traagisen, oidipaalisen, erittäin vaativan roolin. Kauneimmillaan Herlitziuksen hieman särmikäs, mutta tavattoman ilmaisuvoimainen ääni soi Elektran kaivatessa murhattua isäänsä ja hänen laulaessaan veljelleen herkästi. Värisyttävä on Herlitziuksen hieno tulkinta traagisissa tunnelmissa. Hän on myös hyvä näyttelijä, joka ottaa lavan haltuunsa tehokkaasti.
Vaikuttava Waltraud Meier Elektran äitinä Klytaimnestrana on oopperan paha, laskelmoiva murhaaja. Riipaisevasti hän laulaa rakkaudenkaipuustaan yrittäessään epätoivoisesti saada kontaktia raivoavaan tyttäreensä.
Elisabet Strid laulaa Elektran siskon Krysotemisin roolin eleettömän kauniisti, mutta jää auttamattomasti statistiksi Elektran räiskyvän roolin katveessa. Tommi Hakala Oresteena ei ole mikään julma murhaaja vaan hieman nössö velipoika, joka kuitenkin suorittaa veriteot. Mutta hyvin kaunisääninen Hakala laulaa.
Mika Pohjonen Aigistoksena lauloi ja esiintyi komeasti, ja einomaisia ovat myös palveluskuntaan kuuluvat Sari Nordqvist, Dan Karlström, Jenni Lättilä ja Kirsi Tiihonen.
Richard Strauss: Elektra. Libretto Hugo von Hofmannsthal, alkuperäisohjaus Patrice Chéreau, lavastus Richard Peduzzi, puvut Caroline de Vivaise, musiikinjohto Esa-Pekka Salonen. Rooleissa mm. Evelyn Herlitzius, Waltraud Meier ja Elisabet Strid.
uutiskirje 