Äiti (Paula Vesala) on yksinhuoltaja-siivooja, tytär (Linnea Skog) käy koulua itäisen Helsingin Kontulalta näyttävässä lähiössä. Vapaa-ajallaan Varpu hengailee ikäistensä seurassa ja saa ratsastusharrastuksensa parissa maistaa porvaristyttöjen nokittelua.
Nämä sosiaaliset todellisuudet ja eriarvoisuuteen liittyvät puolet kuvataan aika lailla silkkihansikkain. Nuorten suhteen katu-uskottavuus ei ole vahvoilla, ja mieli tekee väittää, että Varpukin on pari vuotta liian nuori, mitä roolihahmon toimenkuvaan tulee.
Äidin ja hänen potentiaalin uuden miesystävänsä kohtauksissa on lempeän koomista rutistusta. Sitten tapahtuu vähän hölmöltä ja epäuskottavalta tuntuva käänne, kun Varpu tarttuu saamansa pikaopetuksen turvin auton rattiin ja suuntaa kohti pohjoista.
Vierailu isän asunnossa tuo tapahtumiin vahvan annoksen elämänmakuisuutta.
Käänne osoittautuu kuitenkin hyväksi tarinalle. Elokuva saa Oulu-ulottuvuuden myötä kaksi, osin erillistä, näytöstä ihmissuhdekiemuroiden yllätyksellisyydestä.
Parisuhteen pahoinvointia
Varpun vie Ouluun halu nähdä tuntemattomaksi jäänyt isä. Ensimmäinen yritys tuottaa toiveen suhteen vesiperän, mutta antaa elokuvalle merkittävän piristysruiskeen. Episodi menestyvän avioparin talossa kiteytyy mallikkaaksi esitykseksi parisuhteen pahoinvoinnista. Niina Sillanpää kärsivän oloisena vaimona ja Antti Luusuaniemi henkistä väkivaltaa puhkuvana puolisona tekevät erittäin hyvät sivuroolityöt.
Vierailu isän asunnossa tuo tapahtumiin kertarysäyksellä vakavuutta ja samalla vahvan annoksen elämänmakuisuutta, kiitos Lauri Maijalan aitoutta huokuvan roolityön skitsofreenikkoisänä.
Roolihahmon ylipainoisuus, epäsiisti olemus, sätkien vetely ja vainoharhaisuus puhuvat omaa selkokieltään. Asia saa lisää väriä isän katastrofia enteilevällä Helsinki-visiitillä.
Liikutaan ei-kenenkään maalla
Tyttö nimeltä Varpu on epätasainen, sympaattisen pikkunätti arkidraama rakkauden ja läheisyyden kaipuusta kahden sukupolven voimin ja jokseenkin tasavahvasti koomisin ja traagisin maustein.
Elokuva putoaa eräiltä osin ei-kenenkään maalle. Se ei ole puhtaasti varhaisnuorten elokuva, mutta ei täysillä aikuisten draamakaan. Kirjoittaja-ohjaajan ote materiaaliinsa jää hieman hennoksi, käsikirjoituksessa maistuu niin monelle viime vuosien kotimaiselle elokuvalle ominainen ajan hermolla -teoreettisuus.
Tarinan pohjalla sykkivän elämännäkemyksen ja yleisen lämminhenkisyyden mukaisesti valoa kohti mennään, vaikka välillä tiukkaa tekeekin. Tässä mielessä luonnollisuudellaan vakuuttava Linnea Skog nimiroolissa ja Paula Vesala hieman onnettoman tunarin oloisena äitinä valavat edesottamuksillaan toivoa myös katsomon puolelle, kuten reilun hyvän mielen rainan tuleekin tehdä.
Tyttö nimeltä Varpu (Suomi 2016). Ohjaus ja käsikirjoitus: Selma Vilhunen. Pääosissa: Linnea Skog, Paula Vesala, Lauri Maijala, Santtu Karvonen, Antti Luusuaniemi, Niina Sillanpää, Outi Mäenpää. Ensi-ilta 23. syyskuuta.Selma Vilhusen haastattelu Kansan Uutisten verkkolehdessä sunnuntaina.
uutiskirje 