Hallitus sopi maanantaina, että se aikoo puuttua ääriliikkeiden toimintaan nykyisen lainsäädännön puitteissa.
Hallituksen päätös oli kompromissi, jossa näkyy vahvasti perussuomalaisten peukalon jälki. Oikeusministeri Jari Lindströmin (ps.) johtama oikeusministeriö ei ollut uuden lainsäädännön kannalla. Perussuomalaisille uuden lainsäädännön valmistelu olisi ollut vaikea pala niellä.
Puolueen yhteyksistä ääriliikkeisiin on nokiteltu jopa hallituksen sisältä. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini (ps.) tuohtui hallituskumppanilleen Petteri Orpolle (kok.), kun tämä edellytti perussuomalaisten selvittävän kansanedustajiensa yhteydet ääriliikkeisiin.
Poliisi on valittanut resurssien vähäisyyttä jo vuosien ajan.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho (ps.) kiisti yhteydet, ja ilmoitti asioiden olevan käsiteltyjä.
Hallitus pehmensi otettaan
Lähtökohdat ääriliikkeiden toiminnan suitsemiseen eivät ole kovin hyvät. Aivan kuten vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson (26.9.) tviittasi olennaisimman kysymyksen olevan sen, ”miksi mitään ei tehty aikaisemmin, kun kerran lait jo ovat olemassa”.
Suomen Vastarintaliikkeeseen (SVL) ei ole suhtauduttu vakavasti. Vasta pakon edessä, Helsingin Asema-aukiolla tapahtuneen kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn jälkeen, hallitus tarttui asiaan. SVL:n aktiivi vangittiin viime viikolla epäiltynä törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Hallituksen näkemykset ääriliikkeisiin pehmenivät askel askeleelta. Viime viikolla sisäministeri Paula Risikko (kok.) sanoi eduskunnan kyselytunnilla olevansa valmis kieltämään ääriliikkeet. Samalla linjalla on ollut kokoomuksen puheenjohtaja, entinen sisäministeri Orpo.
Risikko lupasi selvittää lainsäädännölliset mahdollisuudet. Nyt pikaselvityksen jälkeen nykylainsäädäntöä pidetään riittävänä. Valtakunnansyyttäjänvirasto ja Poliisihallitus selvittävät mahdollisuutta lakkauttaa Suomen Vastarintaliike oikeuden päätöksellä.
Lakkauttamiskynnys korkea
Yhdistyksen kotipaikan alioikeus voi syyttäjän, Poliisihallituksen tai yhdistyksen jäsenen kanteesta julistaa yhdistyksen lakkautetuksi. Eli lakkauttamista pitää hakea alioikeudelta. Päätöksenteko ei ole helppoa. Alioikeudet joutuvat kovaan paineeseen.
Lakkautusuhan alla oleva järjestö voi vedota niin yhdistys- ja kokoontumisvapauteen kuin sananvapauteen. Nykyisen lainsäädännön mukaan on korkea kynnys puuttua kansalaisen perusoikeuteen.
Yhdistyslain mukaisen lakkautuspäätöksen seuraamus on lievä eli sakkotuomio. Väkivaltarikoksissa on vankeusrangaistusuhka. Toimintaan kohdistuvat sanktiot, jos ei ole rikosta, ovatkin lieviä. Yhdistys voi saada myös vain varoituksen.
Hallituksen tahtotila oli selvä. SVL:n toiminta tutkitaan. Mutta entä muut vastaavat liikkeet? Suomessa on tähän asti ollut erittäin korkea kynnys lähteä edes tutkimaan. Nyt jääkin nähtäväksi, miten hallituksen linjaukset muuttuvat teoiksi.
Resurssipula kaataa hyvän tavoitteen
Ääriliikkeiden suitsemisen esteeksi voi hyvin nousta etenkin poliisin resurssit jopa silloin, kun kyse on rikosepäilyn tutkinnasta. Risikko lupaili lisäresursseja poliisille maanantaisessa tiedotustilaisuudessa, mutta määrästä ei ollut puhetta.
Poliisi on valittanut resurssien vähäisyyttä jo vuosien ajan. Hallitus on leikannut muun muassa poliisin harmaan talouden torjuntaan kohdennettuja määrärahoja, vaikka onnistunut tutkinta tuottaa valtiolle enemmän rahaa kuin valtio sijoittaa tutkijoihin. Määrärahoja leikataan myös ensi vuonna.
Voimavaroja luvataan lisätä myös vihapuhetta estävään nettipoliisitoimintaan sekä vihapuherikosten tutkintaan. On erinomaista, että hallitus nosti myös vihapuheen ja vihapuherikokset keskusteluun.
Sopivasti hallituksen linjauksen jälkeen julkistettiinkin, että kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) kirjoittelut ovat syyteharkinnassa. Samoin poliisi ja syyttäjä vaativat MV-lehden perustajaa Ilja Janitskinia vangittavaksi poissaolevana. Häntä epäillään monien rikosten ohella myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. MV-lehti on tunnettu maahanmuuttovastaisuudestaan.
Vihapuhe ruokkii väkivaltaa
Vihapuhe eri muodoissa madaltaa kynnystä myös väkivaltaisuuksiin. Ne ruokkivat välillisesti myös niin sanottujen yksinäisten susien toimintaa. Vihapuhe tekee ikään kuin hyväksyttävämmäksi myös äärimmäiset teot.
Tästä varoitti myös sisäministeri Paula Risikko (kok.): Vaikka väkivalta ei olisi vihapuheen levittäjän henkilökohtainen tarkoitus, vastakkainasettelun kasvattaminen johtaa helposti siihen.
Vihapuherikosten tutkinta ei ole helppoa. Vihapuheita viljelevät vetoavat sananvapauteen, myös tarkoitushakuisesti. Tuomioistuimet joutuvatkin harkitsemaan, mikä on oikeutettua perusoikeuden mukaista puhetta.
uutiskirje 
