KIRJA
Reppureissaamisen, eksoottisten ruokien ja dokumenttielokuvien jälkeen Madventures-miehet Riku Rantala ja Tuomas Milonoff siirtyvät eteenpäin omapäisessä valistustyössään. Kulttuurisissien uusin kirja Mad Music. Musiikin maailma vie musikaaliselle maailmanympärysmatkalle.
Rantalan mukaan lähtökohta teokselle oli pohjimmiltaan sama kuin kaksikon aiemmissa projekteissa: ihmisten herätteleminen kiinnostumaan uudesta ja vieraasta.
”Ei ole reilua vaatia kaikelta musiikilta mitään yhteiskunnallista analyysiä.”
– Maailmassa on niin järjetön määrä hyvää musiikkia, josta emme tiedä.
Mad Music on korvat avaava lukukokemus. Kirjassa esitellään valtava määrä eri maanosien ja pienempien kulttuuripiirien musiikkiperinteitä, tekijöitä ja viimeisimpiä virtauksia. Lukijaystävällisesti vessalukemiston mittaan kiteytettyjä artikkeleja on rikastettu asiantuntijakommenteilla, knopeilla ja tietysti kuuntelusuosituksilla. Kirjan tueksi tekijät ovat koonneet Spotify-soittolistat teoksessa esitellyistä musiikkityyleistä.
Laulu murtaa jäätä
Rantala kertoo huomanneensa matkoillaan musiikin olevan usein tie mutkattomampaan kanssakäymiseen.
– Reissuilla otin tavoitteeksi, että opettelen laulamaan pätkän paikallista laulua joten kuten. Se toimii mainiona jäänmurtajana. Sama kuin joku ulkomaalainen tulisi tänne ja vetäisi epävireisesti Eppu Normaalia.
Mad Music tarkastelee musiikkia universaalina kielenä. Vaikka tyylit poikkeavat toisistaan, on maailman eri musiikkikulttuureissa Rantalan mukaan yksi keskeinen yhdistävä tekijä.
– Kaikkialla näkyy sama Elvikselläkin toiminut menestysresepti: tyylien sekoittaminen. Kun yhdistetään eri vaikutteita, luodaan jotain uutta.
Eräs Mad Musicin ansioista on sen tapa käsitellä kaikenlaista musiikkia tasapuolisesti, ilman ennakkoasenteita. Siksi Rantala ja Milonoff ovat pitäneet huolen, ettei länsimaisen populaarimusiikin ulkopuolisia musiikkityylejä kutsuta kirjassa maailmanmusiikiksi.
– Koko käsitehän keksittiin aikoinaan markkinoinnin ja myynnin edistämiseksi.
Rantalan mielestä termin käyttö leimaa ja typistää valtavan määrä musiikkiperinnettä herkästi yhdeksi ja samaksi mielikuvaksi ”maantaputtelumusiikista”.
Ylipäätään länsimaalainen näkökulma musiikkiin on hänen mielestään vinksallaan verrattuna muuhun maailmaan. Meillä musiikki nähdään muista elämänalueista erillisenä asiana.
– Etenkin Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa musiikki on kaikkialla. Sitä ei tajua, ennen kuin matkustaa paikan päälle. Esimerkiksi Kuubassa musiikki on oikeasti kaikkialla, torvet soivat joka paikassa.
Musiikki yhdistää ja erottaa
Kirja pöyhii musiikin merkitystä myös eri yhteisöjen historiassa. Musiikilla on yhdistetty ja erotettu ihmisiä, ja sen avulla on taisteltu paremman huomisen puolesta. Yhteiskunnallisesti valveutuneen musiikin ystävänä Rantala arvostaa tiukkaa sanomaa, mutta ymmärtää, ettei kaikki musiikki suinkaan ole poliittista. Joskus rokataan pelkän rokkaamisen ilosta.
– Ei ole reilua vaatia kaikelta musiikilta mitään yhteiskunnallista analyysiä. Musiikki on kuitenkin ihmisen tapa ilmaista itseään, tapa olla maailmassa.
Mad Musicissa on mukana myös Rantalan ja Milonoffin musikaalisia reissupäiväkirjamerkintöjä maailman eri kolkista. Monet Rantalan vaikuttavimmista matkakokemuksista liittyvätkin musiikkiin ja juuri seutuihin, joissa musiikki on kiinteä osa arkea.
– Osallistuimme Jamaikalla kerran perinteisiin kylätansseihin. Se oli kuin elokuvassa. Autolla tuodaan valtava sound system, jota huudatetaan täysillä ja ihmiset tverkkaavat. Basson voima pimeässä on aivan mieletön, Rantala kertoo.
Kaikkeen ei kokeneen musiikkimatkaajankaan korva silti totu.
– Aasiassa joku kunnon gamelan-kilkutus alkaa parin tunnin jälkeen riittämään. Samoin jotkut industrialin ja metallimusiikin muodoista ovat sellaisia, joita en pysty kuuntelemaan.
Riku Rantala & Tuomas Milonoff: Mad Music. Musiikin maailma. Johnny Kniga 2016. 360 sivua.
uutiskirje 
