teksti Perrine Massy ja Timothée Vinchon
kuvat Sebastian Castelier
Marokko isännöi YK:n ilmastosopimusta käsittelevän järjestön (UNFCCC) 22. kokousta (COP22), joka pidettiin 7–22. marraskuuta Marrakechissa.
Marokkolaisille tärkeät perinteiset hamam-kylpylät eli turkkilaiset saunat aiheuttavat ongelmia, koska ne kuluttavat erittäin paljon puuta. Enimmäkseen puulla lämmitettävät julkiset kylpylät kuluttavat sitä keskimäärin tonnin päivässä. Jopa 76 prosenttia Marokon metsäkadosta johtuu polttopuun käytöstä.
”Metsien ansiosta voimme hengittää – emme kylpylöiden.”
– Kun olin lapsi, puita oli paljon enemmän. Metsä oli tiheämpää, kertoo eräs Atlasvuorilla sijaitsevan pikkukylän Azroun asukas, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
Alue tunnetaan metsistään. Niissä kasvaa satavuotiaita setripuita sekä mäntyjä, joita pidetään parhaana polttopuuna. Metsät ovat jo vakavassa vaarassa liikakäytön vuoksi.
Tuhansia hamameita
Metsien asukkailla on lupa kerätä kuollutta puuta omaan käyttöönsä. Azroussa näkee usein miehiä saattamassa aaseja, joilla on lasti juuri leikattua puuta. Puu on tarkoitettu heille itselleen, mutta osa myös myydään leipomoiden ja kylpylöiden käyttöön. Jälkimmäiset kattavat lähes puolet Marokon kaupunkien puun kulutuksesta.
Kylpylöiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta niiden omistajien järjestö arvioi niitä olevan Marokossa 6 000–12 000.
– Ennen koko naapurusto kävi kylpylässäni. Nykyään tällä alueella on ainakin 20 hamam-kylpylää, kertoo Khadija Kadiri, joka on johtanut Rja Fellah -hamamia pääkaupungissa Rabatissa jo 36 vuotta.
– Kaupungeissa on liian paljon kylpylöitä. Jos ne kaikki lämmitetään puulla, se johtaa metsien katoon. Juuri tämä on tilanne nyt, sanoo Mohammed Ellatifi, entinen vesi- ja metsäviraston virkailija, joka on ruoka- ja maanviljelyasiantuntija.
Ellatifi julkaisi vuonna 2012 tutkimuksen, jonka mukaan 53 prosenttia Marokon polttopuusta tulee metsistä ja loput yksityisiltä tiloilta.
Laitonta puukauppaa
Lain mukaan vain vesi- ja metsävirasto saa myydä polttopuuta tietyiltä metsäalueilta. Uusiutuvan energian tutkimuskeskuksen (entinen CDER, nykyisin ADEREE) tekemän tutkimuksen mukaan vain 4 prosenttia Marokon polttopuusta kulkee laillisten myyntikanavien kautta.
Niiden oheen on kehittynyt rinnakkainen verkosto. Metsien ympäröimissä kaupungeissa hamam-kylpylöiden omistajat käyttävät usein syrjempänä asuvia yksittäisiä metsureita, jotka kaatavat puita elannokseen. Etäisempien asutuskeskusten tarpeet täytetään monimutkaisempia ja vähemmän läpinäkyviä kanavia käyttäen.
– Puita voi kaataa laillisesti, ja jos tahtoo kaataa lisää ja varastaa, täytyy vain mennä kauemmas, kaataa puita toiselta paikalta ja sekoittaa ne laillisesti kaadetun puun sekaan, sanoo Hassan Boukili, metsäalan yrittäjä Azrousta.
Joskus tähän toimintaan osallistuvat myös viranomaiset sekä metsissä että kuljetuksessa.
– Ei mikään ole laillista, sanoo kylpylöiden johtajien ja omistajien puun hankinnasta Mehdi Khaldoun, hamam-kylpylän omistaja Marrakechista.
– Periaatteessa, kun lastataan rekallinen puuta, tarvitaan asiakirja, joka todistaa puun alkuperän. Mutta ei meillä ole mitään sellaista, ei mitään. Ei meillä ole mitään asiakirjoja. Koko metsäala on sellainen. Se ei ole järjestäytynyt, hän sanoo.
Rajallisuutta ei ymmärretä
”Kun olin lapsi, puita oli paljon enemmän.”
– Jäljitettävyyttä on parannettava, sanoo Abdeladin Lhafi, vesi- ja metsäviraston asiamies ja COP22-komissaari.
Lhafi kuitenkin puolustaa virastoaan todeten, että se ”istuttaa 45 000 hehtaaria metsää vuodessa”.
– Istuttamalla ei kuitenkaan korvata luonnonmetsää. Luonnollinen metsä on aina tasapainossa ympäristönsä kanssa, sanoo Naïm Nachid, joka hoiti vesi- ja puuviraston suojelemia alueita vuoteen 2013 asti.
– Marokossa metsiä pidetään edelleen uusiutuvana luonnonvarana, jota voi kuluttaa. Oikeasti metsää on rajallisesti, hän sanoo.
– Kymmenen vuotta sitten maksoin tonnista puuta 350–400 dirhamia (32–36 euroa). Nyt hinta on 800–850 dirhamia (73–78 euroa), sanoo Khadija Kadiri.
Pienituloisen pesuhuone
Hamamien omistajat ja johtajat eivät kuitenkaan voi nostaa pääsymaksuja, jotka yleensä ovat 10 ja 12 dirhamin välillä, koska osa asiakkaista on pienituloisia.
– Minulla ei ole pesuhuonetta kotona. Käyn hamamissa kerran viikossa, jopa kahdesti viikossa talvella, sanoo 51-vuotias Mohamed Bougalla, joka myy savukkeita kadulla Marrakechissa.
Marokossa vain 39 prosentilla asukkaista on oma kylpyhuone. Hamam-kylpylät eivät kuitenkaan ole pelkästään hygieniaa varten. Ne ovat myös yhdessä olemisen ja hyvinvoinnin tiloja.
– Hamameilla on paikkansa Marokon kulttuurissa. Samat rituaalit ovat olleet olemassa jo kauan. Tämä perinne ei ole katoamassa. Kylpylä on paikka, jonne tullaan olemaan yhdessä, sanoo Khadija Kadiri.
Vaihtoehtoinen ratkaisu
Perinteen säilymisen vuoksi jotkut omistajat ovat lopettaneet puun käytön hamamin lämmittämiseen. Masmoudi-kylpylän Marrakechissa omistava Mehdi Khaldoun on yksi heistä.
Khaldoun kunnosti kylpylänsä niin, että sen lämpöeristystä parannettiin ja lämmitykseen käytetään uutta uunia, jossa poltetaan maatalousjätettä, kuten oliivinsiemeniä ja argan-puun siementen kuoria.
– Nämä ovat uusiutuvia polttoaineita, hän sanoo.
Khaldoun käytti kylpylänsä energiatehokkuuden parantamiseen 100 000 dirhamia. Hän sai apua ”kestävä hamam” -nimiseltä järjestöltä.
Khaldoun odottaa saavansa investoinnistaan voittoa viiden vuoden sisällä, mutta harmittelee sitä, että Marokon valtio ei ole tarjonnut kylpylöiden omistajille taloudellisia kannustimia kylpylöiden energiatehokkuuden parantamiseksi. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta suurin osa hamameista on edelleen puulämmitteisiä.
Kaukana kaupungista erään metsänsuojelujärjestön edustajana metsässä Azroun lähellä partioiva Hamid Ganib sanoo:
– Puulämmitteinen kylpylä on hyväksi terveydelle. Se on kuitenkin haitaksi metsälle. Metsien ansiosta voimme hengittää – emme kylpylöiden.
Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen
lehti 