”Työkkäri” ei herätä kovin positiivisia tunteita monissa meistä. Suomen työttömyysturva on vahvasti vastikkeellinen lukuisine karenssisäädöksineen ja työnhakuvelvoitteineen. Järjestelmän ongelmat ilmenevät esimerkiksi mielipidekirjoituksissa ja kansalaiskeskustelussa sekä jatkuvana yhteydenottojen virtana kansanedustajien suuntaan.
Tarinoita epäkohdista on loputtomiin. Kolumnin kirjoittanut freelancer tulkittiin päätoimiseksi yrittäjäksi. Työkeikastaan reilusti kertoneen työnhakijan työttömyystuki evättiin kokonaan selvityksen ajaksi. Ajokorttinsa menettäneelle ilmoitettiin, ettei kortittomuus ollut perusteltu syy lopettaa työsuhde taksinkuljettajana. Sovitellun päivärahan saaminen ajallaan ja oikean suuruisena on monesti vaikeaa, ja kuntouttavassa työllistämistoiminnassa ihmisiä käytetään liian usein ilmaistyövoimana.
Ongelmien syyt löytyvät nykyisestä sosiaaliturvalainsäädännöstä. Esimerkiksi SAK on todennut, että sanktioiden osalta Suomen työttömyysturva on Ruotsia ja Tanskaa tiukempi. Työ- ja elinkeinotoimistoissa laaditaan työvoimapoliittisia lausuntoja monimutkaisen lainsäädännön ja vielä monimutkaisempien soveltamisohjeiden perusteella. Mitä enemmän sanktioita ja vastikkeellisuutta lisätään, sitä epäselvemmäksi sosiaaliturva muuttuu niin tuen saajan kuin myöntäjän näkökulmasta.
Työvoimapolitiikan painopiste siirtyy yhä vahvemmin palkattomaan toimintaan.
TE-toimistojen resursseja on viime vuosina vähennetty rajusti. Ruotsissa on lukumääräisesti yhtä paljon työttömiä kuin Suomessa, mutta työvoimapalveluissa työskentelee kuusinkertainen määrä ihmisiä. Tanskassakin henkilökuntaa on monin kerroin enemmän.
Henkilöstöpuutteen vuoksi TE-keskuksissa on siirrytty käyttämään sähköisiä lomakkeita ja puhelinaikoja. Etenkin pitkäaikaistyöttömien arvioidaan kärsineen henkilökohtaisen neuvonnan vähenemisestä. Turussa eräs pitkäaikaistyötön kertoi minulle, ettei “te-keskuksen ovellekaan enää ole menemistä”.
Pitkäaikaistyöttömyys on Suomessa jo yhtä suurta kuin 1990-luvun laman vaikeimpina vuosina. Yli vuoden työttömänä olleita on 123 000. Samaan aikaan hallitus on leikannut työllisyysmäärärahoja ja rajoittanut järjestöjen mahdollisuuksia saada palkkatukea.
Viime vuoden joulukuu oli merkittävä käännekohta. Silloin palkattomien työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä oli Suomessa ensimmäistä kertaa enemmän ihmisiä kuin palkallisten. Leikkausten seurauksena työvoimapolitiikan painopiste siirtyy yhä vahvemmin palkattomaan toimintaan.
Mikään näistä ongelmista ei ratkea, jos TE-toimistot yhtiöitetään ja yksityistetään, kuten hallitus suunnittelee. Vuoden 2019 alusta alkaen maakunta ostaisi työvoimapalvelut kilpailluilta markkinoilta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja.
uutiskirje 
