Yhdysvaltain presidentti Barack Obama määräsi perjantaina suoritettavaksi tutkinnan Venäjän kybertoiminnasta Yhdysvaltain presidentinvaalien kampanjan aikana. Obama odottaa saavansa selvityksen vielä ennen virkakautensa päättymistä tammikuun 20. päivänä.
Obama vei tällä tavalla uudelle viralliselle tasolle Yhdysvalloissa vellovan keskustelun Venäjän vaikutuspyrkimyksistä.
Vyyhti on erittäin sekava, eikä varsinaista ”savuavaa asetta” sisältäviä todisteita ole julkisuudessa esitetty. Eikä läheskään kaikki tulekaan julkisuuteen – ainakaan ennen kuin asialla ei enää aikojen kuluttua ole merkitystä – koska mukana on salassa pidettävää tiedusteluaineistoa.
Vyyhti on erittäin sekava, eikä varsinaista ”savuavaa asetta” sisältäviä todisteita ole julkisuudessa esitetty.
Siksi lopulta on kysymys siitä, mitä voi pitää uskottavana ja mitä halutaan uskoa.
Vaikuttamisen muodot
Helpointa on vastata siihen, oliko Venäjällä suosikki vaaleissa. Aivan julkisia lähteitä seuraamalla on selvää, että Donald Trump oli Kremlille mieluisampi vaihtoehto kuin Hillary Clinton.
Pyrkikö Venäjä niin sanottua normaalia poliittista vaikuttamista kovemmilla keinoilla vaikuttamaan tulokseen?
Monissa amerikkalaisissa kommenteissa on puhuttu ”kybervaikuttamisesta” täsmentämättä sitä kovin tarkasti. Tähän voisi sisältyä esimerkiksi Clintonille epäedullisten valeuutisten levittämistä, trollausta sosiaalisessa mediassa tai – astetta vakavampana – hakkerointia.
Varmasti tiedämme sen, että ainakin demokraattien puoluejohdon viestintää on hakkeroitu. Tämä tuli julki heinäkuussa ja johti puoluejohtaja Debbie Wasserman Schultzin eroon.
Samoin tiedämme, että WikiLeaks julkaisi lokakuussa Clintonin puheita suljetuissa pankkitilaisuuksissa sekä hänen kampanjapäällikkönsä John Podestan hakkeroituja sähköposteja.
Demokraatit ovat syyttäneet näistä tietomurroista Venäjää. Ratkaisevia todisteita ei ole esitetty julkisuudessa.
Kaikkein vakavin on väite, että Venäjä olisi vaikuttanut suoraan ääntenlaskentaan hakkeroimalla äänestyskoneita.
Tätä ei tietääkseni ole esitetty varmana väitteenä, mutta siihen on vihjattu sen jälkeen kun vihreiden Jill Steinin vaati äänten uudelleenlaskentaa kolmessa osavaltiossa.
FBI ja CIA eri linjoilla
Mielenkiintoista on, että liittovaltion poliisi FBI ja keskustiedustelupalvelu CIA ovat puhuneet erilaisella varmuusasteella Venäjän toimista.
Washington Post -lehti kertoi lauantaina, että ”korkea-arvoinen FBI:n edustaja” selitti tilannetta edustajainhuoneen tiedusteluvaliokunnan jäsenille viime viikolla.
Lehden mukaan FBI:n katsaus oli valiokunnan demokraattijäsenille ”turhauttava, jopa shokki”. FBI ei antanut tukea näkemykselle, että Venäjä ilman muuta on syyllinen.
Valiokunnan republikaaninen puheenjohtaja Devin Nunes sanoi julkisessa lausunnossa, että ”ei ole selviä todisteita, ei vieläkään. On paljon vihjeitä ja aihetodisteita, mutta siinä kaikki.”
CIA:n linja oli jyrkästi toisenlainen, kun se vähän aikaisemmin kuvaili tilannetta senaatin tiedusteluvaliokunnalle. Washington Postin mukaan yksi läsnäolijoista kertoi, että CIA oli ”suoraan ja peittelemättä ja varauksettomasti” sanonut Venäjän pyrkineen saamaan Trumpin valituksi.
Kilpailevat organisaatiot
Sekä Washington Postin että New York Timesin mukaan osittain voi olla kyse FBI:n ja CIA:n erilaisista tehtävistä.
FBI joutuu antamaan lausuntoja siltä pohjalta, että niissä esitetyt väitteet pitäisi periaatteessa pystyä näyttämään oikeudessa tosiksi. CIA:lla pelkkänä tiedusteluorganisaationa on vapaammat kädet tulkita aineistoaan.
Tämä ero ei poista sitä, että Yhdysvaltain hallinnonhaarat vetävät usein tiedustelukysymyksissä eri suuntiin. Sopassa ovat usein FBI:n ja CIA:n ohella myös ulkoministeriö ja puolustusministeriö omine tavoitteineen.
Taustalla kummittelevat edelleen myös vuoden 2002 virheelliset – tai valheellisesti tulkitut – tiedustelutiedot, joiden mukaan Saddam Husseinilla olisi joukkotuhoaseita.
Politisoitunut kysymys
Nyt tilanne on poikkeuksellisen tulehtunut, koska kysymys on syvästi politisoitunut. Trumpin sunnuntaina antaman haastattelun mukaan väitteet Venäjän vaikutuksesta hänen voittoonsa ovat ”naurettavia”.
Tuoreessa muistissa on vielä se, että FBI:n johtaja James Comey hieman ennen vaaleja nosti uudelleen esiin Hillary Clintonin sähköpostisotkut. Clintonin kampanja piti tätä suorana vaikutusyrityksenä vaaleihin.
Trumpiin nihkeästi suhtautuva republikaani John McCain vaatii yhdessä eräiden johtavien demokraattisenaattorien kanssa, että asiasta on tehtävä virallinen kongressin tutkimus.
Ainekset ovat kasassa siihen, että tästä tulee pitkäkestoinen ja monimutkainen soppa.
Jeltsin ja Zjuganov
Monet maat ovat aikojen kuluessa pyrkineet monilla keinoin vaikuttamaan toisten maiden vaaleihin. Tässä yhteydessä nousee mieleen Yhdysvaltain varsin suora vaikutus Venäjän vuoden 1996 presidentinvaaleihin.
Sairasteleva Boris Jeltsin joutui perumaan kampanjatilaisuuksiaan ja alkoi näyttää siltä, että hän saattaa hävitä kommunistien Gennadi Zjuganoville. Yhdysvallat lähetti rahaa ja ammattitaitoista kampanjaväkeä vetämään Jeltsinin kuiville. Jeltsinin saama sydänkohtaus salattiin.
Näistä vaaleista tiedetään nykyään jo varsin paljon, koska jotkut mukana olleet amerikkalaiset ovat kertoneet niistä.
Jeltsin voitti vaalit, mutta luopui kesken kauden uudenvuodenaattona 1999, nimeten seuraajakseen erään Vladimir Putinin.
uutiskirje 
