Sosiaali- ja terveyspolitiikan emeritusprofessori Juhani Lehto suhtautuu varsin pessimistisesti valinnanvapauden toteutumiseen.
Hallituksen esitykseen sisältyy suuria riskejä sotejärjestelmän toimintaan, asiakkaiden palvelujen saatavuuteen ja kustannusten hallintaan.
”Todellinen sisällöllinen valinnanvapauden muutos ei ole suuri. Joiltakin osin se jopa kaventuu. Lakiesitys voisi muuttaa valinnan edellytyksiä, jos se tuottaisi ministerien lupailujen mukaisesti asukkaille enemmän vaihtoehtoja, joista valita”, kirjoittaa Juhani Lehto Kansan Uutisten Horisontissa.
”Mutta näyttää siltä, että parhaimmillaan pääsemme valitsemaan sotepalvelujen McDonaldsin, Hesburgerin ja Burger Kingin välillä, emme esimerkiksi sotepalvelujen kotiruokapaikkojen, erilaisten etnisten ravintoloiden ja erilaisten ruoka- ja juomavalikoimien välillä.”
Hän epäileekin, että hallituksen kiireisellä aikataululla joudutaan kaaokseen. Sitä voi syventää se, että vuoden 2019 vaalien jälkeen tuleva hallitus ei koe olevansa soteuudistuksesta vastuussa.
Terveyskeskustason palvelut supistuvat
Lehdon mukaan hallituksen ehdotus pirstoo julkisten yhdennettyjen soteorganisaatioiden vuosikymmenien aikana kehitettyjä vahvuuksia ja antaa yksityisille palveluntuottajille suosituimmuusasemia.
Sosiaali- ja terveyspalvelukeskusten palveluvalikoima on aluksi hyvin suppea ja myös laajennuksenkin jälkeen sosiaalihuollon osalta. Alkuvaiheessa sosiaalihuollosta tarjotaan neuvontapalveluja. Terveyspalveluitakin on tarjolla vähemmän kuin suurimassa osassa nykyisistä terveysasemista.
”Lähinnä vain neuvontaa sisältävä sosiaalihuolto lisää riskiä ennen muuta sosiaalista tukea tarvitsevien palvelun heikentymiseen”, toteaa Lehto.
”Eriarvoisuuden lisääntymisen todennäköisyyttä kasvattava seikka on asiakkaista kilpailevien yritysten luonnollinen pyrkimys kasvattaa markkinaosuuksiaan siellä, missä asiakkaita on paljon. Tarjonta lisääntyisi suurissa asutuskeskuksissa ja erityisesti niiden parempituloisten ja korkeammin koulutettujen asukkaiden alueilla”, Lehto jatkaa.
Järjestely suosii nykyisiä yksityisiä suppean palveluvalikoiman terveyspalveluyrityksiä samalla, kun se pakottaa jakamaan nykyiset yhdennetyn palvelun julkiset organisaatiot erillisiin yhtiöihin ja liikelaitoksiin.
Julkiselle sektorille jää se mikä ei yksityistä kiinnosta
Lehdon mukaan on syntymässä useita erillisiä palvelumarkkinoita, joista yksityiset yritykset voivat valita itselleen sopivimmat asiakkaat.
”Julkiselle sektorille jäisi se, mikä ei yksityisiä kiinnosta sekä velvollisuus muodostaa palasista asiakkaiden tarvitsema kokonaisuus.”
Tähän asti monia eri palveluja tarvitsevan yksittäisen asiakkaan tai perheen palvelujen suunnittelu, yhteensovittaminen ja ohjaus on tapahtunut useimmiten perustasolla lääkärin, hoitajan tai sosiaalityöntekijän toimesta.
Hallitus esittää, että tämä siirrettäisiin erityis- ja sosiaalipalveluista vastaavan maakunnan palveluliikelaitoksen tehtäväksi.
”Vain vähemmän palveluita tarvitsevilla olisi siis suora sosiaali- ja terveyskeskuksen valinnan mahdollisuus”, Lehto sanoo.
”Paljon palveluja tarvitsevien kokonaishuolenpitovastuun siirtäminen peruspalveluista maakunnan liikelaitoksen vastuulle lisää riskiä näiden muutenkin syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten syrjäytymiseen normaalipalveluissa”, Lehto toteaa.
Asiakas maksaa todennäköisesti enemmän
Lehdon mukaan alueellisen eriarvoisuuden riski kasvaa.
”Tarkoitus ei ole lisätä sotejärjestelmän kokonaisvoimavaroja, joten tarjonnan lisääminen jossakin merkitsee vähemmän voimavaroja toisaalla.”
Asiakkaalle riskiä syntyy myös siitä, että asiakasseteliä koskeva esitys näyttää perustuvan nykyisen palvelusetelilain kahdesta vaihtoehtoisesta mallista huonompaan, jossa palvelusta perittävälle hinnalle ei aseteta ylärajaa.
”Asiakas maksaisi asiakasmaksun lisäksi myös korvauksen ja hinnan erotuksen. Riskinä on sairausvakuutuskorvausten kaltainen tilanne, jossa omavastuut kasvavat pienituloisille mahdottomiksi ja jossa julkinen katoaa hinnankorotuksiin.”
Hän pitää suurena riskinä myös asiakasmaksujen nousua. Hallituksen aiemmassa sotelinjauksessa 5.4.2016 linjattiin maksujen korotuksia olevan tulossa ja luvattiin vain, etteivät ne saa olla ”kohtuuttomia”.
”Sote-uudistuksella tavoitellaan julkisten sotemenojen kasvun rajaamista olennaisesti viime vuosien kasvua alemmalle tasolle. Kun kokonaismenot uhkaavat kasvaa viime vuosia nopeammin, osaratkaisuksi nousee asiakasmaksujen nostaminen.”
”Tämä iskisi kipeimmin pienituloisiin.”
Kustannusten kasvu ei pysähdy vaan kiihtyy
Julkisten sotemenojen keskimääräinen kasvuvauhti on 2000-luvulla ollut vuosittain noin 2, 9 – 3,4 prosenttia tarkastelujaksosta riippuen.
Hallituksen asettama tavoite on alentaa keskimääräinen vuosittainen kasvu vuoteen 2029 asti noin 0,9 prosenttiin.
Väestö vanhenee, väestön taloudellinen ja sosiaalinen polarisaatio lisääntyy ja uusien teknologioiden käyttöönotto on toistaiseksi johtanut enemmän kustannuksia lisääviin kuin alentaviin seuraamuksiin.
”Menojen kasvun raju hillitseminen on radikaali tavoite. Se edellyttäisi merkittävästi nykyistä tehokkaampaa palvelutarpeiden eli sairauksien ja muiden hyvinvointivajeiden ehkäisemistä ja palvelutuotannon tehokkuuden ja vaikuttavuuden kasvua. Tähän hallituksen esitys ei kuitenkaan anna keinoja tai kannusteita”, sanoo Lehto.
Hänen mukaansa suuri osa hallituksen toiveesta uudistusten menojen kasvua hillitsevästä vaikutuksesta rakentuu perusteettomaan uskoon siitä, että kilpailu parantaisi palvelujen hinta-laatu–suhdetta.