Joskus on mukava siteerata itseään. ”Tavallaan on harmillista, ettei Paavo Väyrynen sittenkin noussut toiselle kierrokselle. Sauli Niinistön paineensietokyky jäi testaamatta”, kirjoitin 3.2.2012 ilmestyneessä KU:n pääkirjoituksessa.
Presidentinvaalin toinen kierros oli juuri päättynyt Niinistön voittoon. Takana oli Haaviston kannattajien hurmoksellinen kaksiviikkoinen, mutta varsinainen päähenkilö ei ollut sen tasalla.
”Pekka Haavisto ei herrasmiesmäisyyttään lähtenyt haastamaan Sauli Niinistöä, vaikka hänellä olisi siihen kokemuksensa ja arvomaailmansa puolesta ollut kaikki edellytykset”, kirjoitin myös.
Sunnuntaina Haavisto valittiin jälleen vihreiden presidenttiehdokkaaksi. Puolueen toiveissa tietysti on, että viiden vuoden takainen ilmiö toistuu. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan käy.
Yksi syy on se, että tilanne on ensi vuonna täysin toinen. Viimeksi Niinistö oli leimallisesti oikeiston ehdokas, jota koko punavihreä Suomi vastusti.
Nyt Niinistö ennakkoluuloja murtanut presidentti, josta juuri kenelläkään ei ole pahaa sanaa. Hän on pitänyt vaikeassa tilanteessa yhteyttä Suomelle aina tärkeään Venäjään, toiminut välittäjänä ja tasapainottavana tekijänä. Tässä suhteessa hän on todennäköisesti ollut parempi presidentti kuin Haavisto olisi ollut. Vihreät ovat Venäjä-vastaisuudessaan fundamentalisteja.
Toiseksi perussuomalaisten puhku on puhjennut. Haavisto-ilmiö oli viimeksi revanssi perussuomalaisten ensimmäiselle vaalivoitolle.
Kolmanneksi moni muistaa sen, mistä tässä kirjoituksessa lähdettiin liikkeelle: Haavisto on kerran pettänyt odotukset.
Neljänneksi kansainvälinen tilanne on niin kireä, että nyt turvaudutaan tuttuun ja koeteltuun kokemukseen. Haavisto itse kertasi viidessä vuodessa tapahtuneen muutoksen näin:
– Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat rikkoneet kansainvälistä järjestystä. Syyrian, Irakin ja Libyan sodat ovat levittäneet kärsimystä ja lisänneet pakolaisuutta. Islamistiset terroristijärjestöt ovat iskeneet myös Euroopassa. Läntisessä maailmassa on tapahtunut kaksi suurta muutosta: Iso-Britannian Brexit-äänestys ja USA:n presidentinvaalit. Trumpin hallinto ottaa mittaa oman maansa perustuslaista, eivätkä kovenevat äänenpainot Iranin ja Kiinan suuntaan lupaa rauhallista vuotta 2017, Haavisto sanoi.
Yksi erottuu pönäkässä seurassa
Presidenttiehdokkaita on nyt asetettu kaksi. Toinen on lattean harmauden erikoismies Matti Vanhanen. SDP asettanee Jutta Urpilaisen, perussuomalaiset Jussi Niinistön.
Tässä seurassa vasemmistoliiton Merja Kyllösestä tulee se, joka erottuu harmaasta massasta sekä persoonallaan että teemoillaan.
– Edustaisin ehkä enemmän tällaista keski-ikäistyvää naista. Koen tärkeänä sen, että tasa-arvon ääni kuuluu myös näissä vaaleissa, Kyllönen sanoi STT:n haastattelussa.
Presidenttiehdokkaana hän nostaisi ulkopoliittisissa kysymyksissä uudelleen esiin rauhanvälitystyön.
– Maailmassa on niin paljon valtioita, joissa vaan halutaan entistä enemmän vahvistaa omaa valtaa ja tehdä ratkaisuja, joilla ei ole mitään tekemistä demokratian ja oikeusvaltion kanssa. Halusin tuoda esiin myös tavallisten matti- ja maijameikäläisten elämää ylipäätään, että pidämme kaikista huolta.
uutiskirje 
