Pintaa syvemmältä
Donald Trumpin virkaanastujaisista oli kulunut tuskin kahta viikkoa, kun sain pitkällä lentomatkalla luettavakseni New York Timesin kansainvälisen painoksen tuoreen numeron. Trumpin valtaantulo oli totisesti mullistanut maailman. Yleensä lähinnä ulkomaiden tapahtumiin keskittyvässä lehdessä oli tällä kertaa lähes pelkästään juttuja Trumpista ja tämän päätösten herättämistä reaktioista.
Päällimmäisenä aiheena oli Trumpin antama ja myöhemmin tuomioistuimessa kumottu maahantulokielto seitsemän Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan muslimimaan kansalaisille.
Showbisneksessä sisältöä tärkeämpää on viestin tehokas levittäminen.
Trumpin päätöksen seurauksena Yhdysvaltojen kansalaisvapauksien järjestö ACLU oli saanut yhden viikonlopun aikana verkkolahjoituksina yli 24 miljoonaa dollaria, kuusi kertaa enemmän kuin koko viime vuoden aikana.
Toisessa jutussa kerrottiin Yhdysvaltojen lentokentillä pidetyistä mielenosoituksista ja verrattiin niitä heti Trumpin virkaanastujaisten jälkeen eri puolilla maata järjestettyihin naisten marsseihin, joihin monet ottivat osaa käsinkudottuihin pinkkeihin mirripipoihin sonnustautuneina.
Naisten marsseihin osallistui kaikkiaan neljä miljoonaa ihmistä, enemmän kuin yhteenkään muuhun mielenosoitukseen koko Yhdysvaltojen historiassa.
Jutuissa käsiteltiin myös Trumpin taustajoukkoja. Monet republikaanipuolueen vaikuttajat pelkäsivät, että Trumpin neuvonantajasta, äärioikeistolaisen Breitbart-sivuston perustajasta Steve Bannonista oli tullut maan todellinen valtias.
Kampanjapäällikkö Kellyanne Conwayn puheet vaihtoehtoisista faktoista olivat puolestaan johtaneet siihen, että George Orwellin romaani 1984 nousi verkkokauppa Amazonin myydyimpien kirjojen listan kärkeen.
Koko sivun kuvareportaasissa kerrottiin Yhdysvaltojen lentokentiltä käännytetyistä ihmisistä: nuoresta iranilaisesta lääketieteen huippututkijasta, joka oli kutsuttu Harvardin yliopistoon tekemään uraauurtavaa tutkimusta tuberkuloosista, ja iäkkäästä irakilaisrouvasta, joka yritti päästä Pohjois-Carolinaan tapaamaan poikaansa, joka palveli kersanttina Yhdysvaltojen maavoimien laskuvarjojoukoissa.
Trumpin määräämää maahantulokieltoa ei voinut New York Timesin mukaan järkevästi perustella terrorismin torjunnalla. Vuoden 2001 syyskuun jälkeen yksikään ihminen ei ollut kuollut Yhdysvalloissa terrori-iskussa, jonka tekijä olisi ollut kotoisin Syyriasta, Irakista, Iranista, Jemenistä, Libyasta, Somaliasta tai Sudanista.
Kreikassa sijaitsevalla pakolaisleirillä vapaaehtoistyössä oleva yhdysvaltalainen lääkäri kertoi syyrialaisista lapsista, jotka kärsivät ummetuksesta, pitkälti sen vuoksi että he pyrkivät välttämään käymästä pakolaisleirin likaisissa vessoissa.
Leirin asukkaista kukaan ei halunnut Yhdysvaltoihin, vaan pikemminkin Irlantiin tai Suomeen!
Somemarkkinoinnista juuri kirjan julkaissut toimittaja Derek Thompson selvitti Trumpin suosion salaisuutta lehden pääkirjoitussivulla. Thompsonin mielestä Trump oli toiminut viihdemaailman kolmen läpileikkaavan säännön mukaan.
Ensinnäkin Trump haluaa esiintyä supersankarina. Hän sanoo asioita, joita poliitikot eivät yleensä sano, ja väittää olevansa ainoa, joka pystyy ratkaisemaan ongelmat.
Toiseksi, sisältöä tärkeämpää on viestin tehokas levittäminen. Kun vielä Nixonin aikana joka toisessa amerikkalaiskodissa katsottiin presidentin puhetta suorana lähetyksenä televisiosta, tänä päivänä vain harva poliitikko onnistuu hankkimaan suoran yhteyden yleisöön.
Niinpä Trump tviittaa, mutta ei yleensä suoraan kannattajilleen vaan uutismedialle, joka usein orjallisesti levittää Trumpin raivostuttavimmatkin kommentit suurelle yleisölle.
Viime kädessä Trump yrittää Thompsonin mukaan toimia kuin muutkin viihdemaailman jymymenestykset. Hän haluaa tehdä tuotteestaan monopolin, Trumpin mediamonopolin. Siitä johtuu Thompsonin mukaan kaikki puhe valtamediasta valemediana ja erilaisten epämääräisten humpuukisivustojen pönkittäminen vaihtoehtoisina vastamedioina.
Monet lehden kirjoittajista eivät yhtään yrittäneet kätkeä vastenmielisyyttään Trumpia kohtaan.
Brittikolumnisti Roger Cohenin mielestä Trumpin pitkään isännöimä tosi-tv-sarja Diili perustui hallittuun julmuuteen.
”Epäilemättä kokemukset suositun tosi-tv-ohjelman vetäjänä antoivat hänelle käsityksen absoluuttisen vallan viehätysvoimasta ja ihmisen kyvystä nauttia toisten kärsimyksestä”, Cohen kirjoittaa.
Konservatiivina tunnetun David Brooksin mielestä Trumpin nationalistinen ideologia oli jo sinänsä haitallista, mutta hänen osaamattomuutensa on sitäkin suurempi uhka.
Brooks siteerasi entistä Bushin hal-linnon virkamiestä, joka arveli, että jos Trumpin äkkiväärät päätökset tulevat jatkossakin polarisoimaan yhteiskuntaa, lisäämään katuprotesteja ja vaarantamaan suhteita liittolaismaihin, Trumpin kohtalona voisi olla Yhdysvaltojen perustuslain 25. lisäyksen mukainen viraltapano varapresidentin ja hallituksen enemmistön päätöksellä.
uutiskirje 